Käsittelimme Keravan kaupunginvaltuustossa 14.11.2017 linjauksia kaupungin myöntämiksi takauksiksi. Kaupunginhallitus ehdotti, ettei kaupungin tulisi myöntää takauksia yhteisöille, joissa kaupungilla ei ole merkittäviä omistuksia tai joissa kaupunki ei ole osakkaana. Toisaalta kaupunginhallitus ehdotti myös, että jos tällaiselle yhteisölle kuitenkin myönnetään takaus, se tulee hyväksyä vain äärimmäisessä tapauksessa.
Tämä ehdotettu linjaus herätti jo ennen valtuuston kokousta pidetyssä Keskustan ryhmäkokouksessa keskustelua. Meidän mielestämme linjaus oli vaikeatulkintainen ja epäselvä sekä myös liian ahdaskatseinen. Meidän mielestämme kaupunki voisi hiukan myönteisemmällä ja lainsäädännön sallimalla suhtautumisella tällaisten takausten antamiseen saada paljon hyvää aikaan – esimerkiksi uusia liikuntapaikkoja Keravalle. Vaikka toki olemme sillä kannalla, että tällaisia takauksia pitää tarkoin harkita ja varovaisuusperiaatetta noudattaa: on huolehdittava esimerkiksi riittävistä vakuuksista.
Toisaalta, vaikka kaupunki haluaisi osoittaa suhtautuvansa muille yhteisöille myönnettäviin takauksiin kielteisesti, se olisi mielestäni reilumpaa ilmoittaa selkeästi ja yksiselitteisesti. Mikä on kaupunginhallituksen ehdotuksessa tarkoitettu äärimmäinen tapaus? Onko se äärimmäisen harva tapaus vaiko ääritilanteisiin liittyvä tapaus? Näistä vaihtoehdoista toivottavasti ei ainakaan jälkimmäinen.
Esitin valtuustossa vastaehdotuksena, että asia palautettaisiin uudestaan valmisteltavaksi. Esitystäni kannatti Vihreiden ryhmästä Juha Ryhänen erinomaisesti perustellen ja Keskustan ryhmästä Eija Halme. Äänin 42-9 valtuusto päätti olla palauttamatta asiaa uudelleen valmisteltavaksi.
Ilmoitin jättäväni eriävän mielipiteen. Eriävässä mielipiteestä säädetään kuntalain 106 §:ssä, jonka mukaan vastaehdotuksen tehneellä tai päätöstä vastaan äänestäneellä on oikeus jättää eriävä mielipide. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty.
Kokouksessa jäi epäselväksi, hyväksyttiinkö eriävä mielipiteeni pöytäkirjaan liitettäväksi. Kokousteknisesti tämä oli ilmeisesti vähän kimurantti tilanne, sillä emme olleet äänestäneet itse asiasta, vaan asian käsittelyn jatkamisesta, minkä kuitenkin olin ilmoittanut olevan vastaehdotus.
Puheenjohtajamme Eero Lehti luotsasi tilannetta ihailtavasti ja huomioi myös meidät vielä kokemattomat uudet valtuutetut. Puheenjohtaja lupasi kaupunginsihteerin selvittävän asiaa minulle myöhemmin. Asia selvisi lopulta niin, että asian käsittelyn jatkamista koskeva eriävä mielipiteeni kirjattiin pöytäkirjaan.
Se oli tällainen:
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Keravan kaupunginvaltuusto
Kaupunginvaltuuston kokous 14.11.2017
Jätän eriävän mielipiteen asian käsittelyn jatkamiseen kohdassa 135 § Kaupungin myöntämät takaukset. Mielestäni asia olisi pitänyt palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.
Perustelut:
Konsernijaoston 18.5.2017 kaupunginhallitukselle tekemä ja kaupunginhallituksen 7.11.2017 hyväksymä ja kaupunginvaltuustolle lähettämä ehdotus omistajastrategian päivityksessä huomioon otettavaksi linjaukseksi koskien muiden yhteisöjen lainojen takaamisen periaatteita (kaupunginvaltuuston esityslistan s. 33–34) on mielestäni liian epäselvä ja vaikeatulkintainen, minkä vuoksi asian käsittelyä 14.11.2017 kaupunginvaltuuston kokouksessa kohdassa 135 § ei olisi mielestäni pitänyt jatkaa, vaan asia olisi pitänyt palauttaa kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi.
Kaupunginhallituksen ehdotuksen mukaan ”takausta sellaisen yhteisön hyväksi, jossa kaupungilla ei ole merkittävää omistusta tai jossa kaupunki ei ole osakkaana, ei tulisi myöntää”, mutta ”jos takaus kuitenkin myönnetään, se tulee hyväksyä vain äärimmäisessä tapauksessa”.
Mielestäni ehdotettu sanamuoto ohjaa siihen tulkintaan, ettei Keravan kaupunki tulevaisuudessa myöntäisi takauksia muille yhteisöille, vaikka kuntalain 129.3 § mukaan erikseen säädettyjen edellytysten täyttyessä kunta voisi myöntää takauksen liikuntalain, kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain, museolain, teatteri- ja orkesterilain ja nuorisolain mukaisen tehtävän edistämiseen. Myöntämällä tarkoin harkiten, varovaisuusperiaatetta noudattaen ja vain säädettyjen edellytysten täyttyessä muille yhteisöille takauksia kaupunki voisi mielestäni olla mukana luomassa kaupunkilaisille uusia liikunta- ja kulttuuripalveluita, kannustaa yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen, osoittaa valmiutta aitoon innovatiivisuuteen ja tehdä omia strategisia tavoitteitaan todeksi.
Toisaalta kaupunginhallituksen ehdottama linjaus mahdollistaa kuitenkin sen, että Keravan kaupunki voi tulevaisuudessa myöntää takauksia muille yhteisöille äärimmäisessä tapauksessa. Epäselväksi jää, mikä on tällainen poikkeuksen tekemisen mahdollistava ”äärimmäinen tapaus” – miten äärimmäisyys määritellään. Mielestäni ”äärimmäinen” on tässä yhteydessä radikaali ja vaikeaselkoinen sanavalinta ottaen erityisesti huomioon, että kuntalain 129.1 §:n mukaan kaupunki ei saa antaa takausta, johon sisältyy merkittävä taloudellinen riski.
Kaikilla Keravan valtuustoryhmillä ei ole edustusta tätä asiaa valmistelleessa Keravan kaupunginhallituksessa eikä konsernijaostossa, joten tuotaessa ehdotuksia kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, ehdotusten selkeyteen ja ymmärrettävyyteen olisi kiinnitettävä aivan erityistä huomiota, jotta myös näiden valtuustoryhmien kaupunginvaltuutetuilla sekä avoimuuden nimissä myös kuntalaisilla olisi aito mahdollisuus ymmärtää ehdotusten sisältö oikein.
Näillä perusteilla katson, että mainitsemani ehdotuksessa esitetyt linjaukset ja sanavalinnat ovat niin vaikeaselkoisia ja myös keskenään ristiriitaisia, että asia olisi pitänyt palauttaa kaupunginhallitukseen valmisteltavaksi uudestaan. Jätän tämän kirjallisen eriävän mielipiteeni perusteluineen kaupunginvaltuuston pöytäkirjaan liitettäväksi.
Keravalla 16.11.2017
Inna Kallioinen
kaupunginvaltuutettu
Pöytäkirja löytyy täältä: http://ktweb.kerava.fi/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=2&filename=10747025.doc&pykno=135&elin=KV&lis=0&pvm=14%2e11%2e2017%2018%3a00