Lapsiperheet kaipaavat arvostusta ja joustoja

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa su 10.1.2021.

Työ- ja elinkeinoministeriön nimeämä työryhmä aikoo Helsingin Sanomien tietojen mukaan ehdottaa kotihoidon tuen poistamista työllisyyden parantamiseksi. Naisten työllisyyden parantaminen on tärkeä tavoite, mutta kotihoidon tuen poistaminen olisi väärä keino. Työryhmän ehdotus ei sido hallitusta, ja toivommekin, että asiaa tarkastellaan laaja-alaisemmin. 

Perhevapaat ovat arvokysymys, jossa me olemme perheiden puolella. Jokainen lapsi on erilainen ja vanhempien elämäntilanteet vaihtelevia. Perhepolitiikkaa pitää kehittää niin, että jokainen perhe voi tehdä joustavasti itselleen sopivia valintoja. Lapsiperheille ja nuorille aikuisille on luotava luottamusta ja taloudellista ennustettavuutta tulevaisuuteen.

Kotihoidon tuki on pieni mutta merkittävä kädenojennus perheille. Se mahdollistaa erilaiset hoitoratkaisut erilaisissa elämäntilanteissa. Myös esimerkiksi Keravalla ja Sipoossa käytössä olevat kuntalisät ovat tärkeä osa perheiden tukea. Lapsiystävällinen kotikunta on perheille veto- ja pitovoimatekijä. 

Perhevapaiden jakautuminen epätasaisesti miesten ja naisten välillä on aito ongelma. Kotihoidon tuen poistamista ei tule harkita ennen kuin perhevapaauudistus on toteutettu ja toimeenpantu perhelähtöisesti ja ansiosidonnaista osaa kasvattamalla, työelämään on saatu enemmän joustoja ja varhaiskasvatuspaikkojen määrää on kasvatettu laadukkaasti. Ilman näitä kotihoidon tuen poistaminen olisi kohtuuton piiska perheille.

Toisiko kotihoidon tuen poistaminen edes lopulta säästöjä, jos päivähoidon tarve sen myötä lisääntyisi? Myöskään työllisyysvaikutusten laajuudesta ei ole varmuutta. Taloustilanteen kohentamisen ja työllisyysasteen nostamisen lisäksi alhainen syntyvyys on Suomelle suuri haaste. Syntyvyyttä edistäisi parhaiten se, että jokainen ihminen voisi päästä lähemmäs toivomaansa lapsilukua. Perheiden etuuksista tinkimällä emme pääse parempaan.

Sonja Hällfors, Uudenmaan Keskustan puheenjohtaja, Sipoo

Inna Kallioinen, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, Kerava

Liina Tiusanen, Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja, Järvenpää

Huumausaineiden laiton käyttö on rikos

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 13.12.2020.

Huumausaineiden laiton käyttö on säädetty rikoslaissa rangaistavaksi. Se on viesti yhteiskunnan suhtautumisesta: terveydelle vaarallista huumeiden käyttöä ei kannata edes kokeilla.

Huumeiden käyttöä on ennaltaehkäistävä myös rikosoikeutta pehmeämmin keinoin, esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta haitoista. Päihderiippuvuudesta kärsiville puolestaan on tarjottava polkuja päihdekuntoutumiseen.

Päihteistä irti pääseminen edellyttää aina motivaatiota. Vaikka päihdekuntoutumiseen käytettäisiin suunnattomasti resursseja, siinä on vaikeaa onnistua, jos riippuvaiselta ihmiseltä puuttuu halu lopettaa käyttö. On tärkeää, että voimassa oleva laki mahdollistaa rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumisen ja rangaistuksen tuomitsematta jättämisen, jos huumeiden käyttäjä on hakeutunut hoitoon.

Riikka Siltanen ilmaisi kolumnissaan (K-U 12.12.) huolensa siitä, miten käy kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen. Olen Siltasen kanssa samaa mieltä siitä, että huumeiden käytön pitää pysyä kiellettynä.

Siltasen kolumni sisältää kuitenkin virheellisiä väittämiä. Hän viittaa hallituspuolueiden ”moraalisesti leväperäiseen toimintaan” ja väittää Keskustan liittyneen mukaan myönteisesti kannabiksen käyttämiseen suhtautuvien joukkoon.

Näin ei ole. Keskusta on huolissaan huumeiden käytön yleistymisestä. Keskustan puoluevaltuusto on todennut, että puolue vastustaa kannabiksen käytön rangaistavuudesta luopumista ja pitää sitä hallitusohjelman päihdelinjausten vastaisena.

Siltanen yleistää päihderiippuvuuden yhdistävän rikosasioiden vastaajapuolta sadan prosentin tarkkuudella. Graduni käsitteli huumausainerikostorjuntaa suljetuissa vankiloissa. Kyseessä on huumausainerikostorjunnan ja päihdekuntoutuksen kannalta haastava sosiaalinen ympäristö, koska päihderiippuvuus on erittäin yleistä.

Kuitenkin muutkin kuin päihderiippuvaiset voivat syyllistyä vakaviin rikoksiin. Toisaalta kaikki päihderiippuvaiset eivät eläessään syyllisty sellaisiin tekoihin, joiden vuoksi joutuisi vankilaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan eri värisävyjä täynnä. Ja niin myös moraalis-juridiseen huumekysymykseen liittyy lukuisia näkökulmia.

Inna Kallioinen

oikeustieteen maisteri
keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, Kerava

Budjettipuhe kaupunginvaltuustossa 30.11.2020

Pidin tämän Keskustan ryhmäpuheen Keravan kaupunginvaltuustossa vuoden 2021 talousarviosta.

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Tulevaisuutta ei aina pysty arvioimaan. Joskus yllätyksenä tulevat huonot uutiset, toisinaan valoisat ilonaiheet ja käänteet parempaan. Vuosi sitten tuskin kukaan osasi kuvitella, miten koronan synkkä tämä vuosi tulisi olemaan.

Koronan vaikutukset ovat laajat, emmekä me Keravallakaan ole niiltä välttyneet. Keravalaisten arjen lisäksi koronan vaikutukset näkyvät kaupungin taloudessa.

Vaikka tulevaisuus aina yllättää, niin nyt on kuitenkin aika arvioida ja ennakoida Keravan ensi vuoden taloutta. Ajat ovat koronan takia varsin erikoiset. Poikkeuksellinen on myös ensi vuoden budjetti.

On tärkeää, että koronakriisin keskellä ihmisten arjen ja hyvinvoinnin kannalta keskeiset palvelut turvataan. Keravalla puolueiden välillä rakennettu kompromissibudjetti luo taloudelliset edellytykset ensi vuodelle tähän. Samalla tehty kompromissi kuitenkin tarkoittaa Keravan huomattavaa velkaantumista.

Sanon suoraan, että me Keravan Keskustassa vierastamme velkaantumisen tietä. Ensi vuoden budjetti on melkein seitsemän miljoonaa euroa alijäämäinen ja taloussuunnitelma myös seuraavien vuosien osalta alijäämäinen. Asukaskohtainen velkataakka kasvaa lähivuosina huolestuttavasti, yli kaksinkertaistuu. Velkaa ei oteta enää pelkästään investointeihin, vaan joudumme rahoittamaan myös käyttötaloutta velkarahalla. Kun valmistelin tätä puhetta, pohdin, että rajun velkaantumisen takia saattaisi olla viisasta harkita vielä uudemman kerran joidenkin suurten investointien lykkäämistä muutamilla vuosilla eteenpäin, vaikka budjetissa niihin olisi varattu rahaa.

Verotus on Suomessa jo nyt tiukkaa. Työssä käyvät muuttavat ihmiset saattavat vertailla kunnallisveroprosentteja miettiessään asuinpaikkaansa eri vaihtoehtojen välillä. Keravan on oltava työssä käyville houkutteleva kotikaupunki, jotta kunnan talous pysyy kestävällä pohjalla. Kiinteistövero puolestaan rasittaa kaikkia keravalaisia joko suoraan tai heijastuen vuokrien kautta.

Keskusta vastusti budjettineuvotteluissa veronkorotuksia niin kunnallis- kuin kiinteistöveroon. Olisimme silti toivoneet hiukan tasapainoisempaa budjettia. Oli hyvä, että veronkorotukset saatiin torpattua. Pelkästään koronan aiheuttamassa talousahdingossa ei pidä tehdä äkkinäisiä päätöksiä veronkorotusten suhteen, koska veronkorotusten käyttäminen vain väliaikaisena taloutta tasapainottavana toimenpiteenä on nähdäksemme epärealistista. Veronkorotukset jäisivät herkästi pysyviksi.

Verotuksen keventäminen taloustilanteen parannuttua on poliittisesti epätodennäköistä, koska monenlaisia ideoita ”yhteisten rahojen” uusiksi ylimääräisiksi käyttökohteiksi yleensä ilmaantuu. Sen olemme tälläkin valtuustokaudella aiempina vuosina saaneet huomata, kun olemme hyväksyneet kaupungin hoidettavaksi yhä uusia palveluita. Osa tehdyistä lisäyksistä on myös paisunut ennakoitua kalliimmiksi lyhyessä ajassa. Lähivuosina on lisäysten suhteen oltava kurinalaisempia.

Yhteiset rahat ovat kuitenkin yhteisiä vasta sitten, kun ne on otettu veronmaksajilta. Ja tällä hetkellä nuo yhteiset rahat eivät riitä edes rahoittamaan kaikkea jo olemassa olevaa kunnan toimintaa.

Lisävelan ottaminen tuskin olisi näissä olosuhteissa millään toimilla ollut vältettävissä, mutta sen määrään olisimme voineet vaikuttaa. Menopuolen ja palveluiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun olisi ollut tarvetta. Keskustan mielestä ei-lakisääteisten palveluiden joukosta olisi kannattanut yrittää etsiä säästökohteita. Siihen ei kuitenkaan löytynyt riittävän laajaa tahtotilaa. Täsmennyksenä totean, että osa ei-lakisääteisistä palveluista on erittäin tärkeitä ja laajasti käytettyjä, mutta eiköhän joukosta olisi mahdollista löytää myös vähemmän välttämättömiä palveluita ja mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen.

Keskusta pitää erittäin tärkeänä, että budjettineuvottelujen yhteydessä päätettiin ensi kevään aikana laatia ehdotukset kaupungin palveluiden tehostamiseksi ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Kannustamme kaupunginhallitusta suhtautumaan tähän työhön sen vaatimalla vakavuudella ja seuraavaa kaupunginvaltuustoa ryhtymään ehdotusten pohjalta toimenpiteisiin.

Kirkkaana mielessä on pidettävä strategiset linjauksemme taloudenhoidosta. Strategiassamme todetaan, että ”hyvän elämän kaupunki rakennetaan tasapainoisen talouden varaan”. Olemme ottaneet strategisiksi tavoitteiksemme pitää verotuksen kilpailukykyisenä, edistää työllisyyttä ja ottaa mahdollista lisävelkaa elinvoimaa ja kasvua tukeviin investointeihin. Olemme luvanneet hoitaa talouttamme vastuullisesti ja taitavasti.

Talous on väline, hyvinvointi on päämäärä. Koronakriisi horjuttaa niin talouden kuin hyvinvoinninkin tasapainoa. Nyt väliaikaisesti pahimman kriisin aikana keskitymme ensi sijassa turvaamaan ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Uusi tasapaino on kuitenkin pystyttävä löytämään myös kaupungin talouteen, jotta tiemme on kestävä, ja pystymme talousvälineen avulla luomaan hyvinvointia tulevaisuudessakin.

Velkaantumisen varaan nojaava kompromissibudjetti oli helpoin ratkaisu nykyhetkessä, mutta velat jäävät taakaksi tulevaisuuteen. Huoltosuhde heikkenee seuraavan kymmenen vuoden aikana radikaalisti. Siksi budjetti on tulevaisuuden kannalta ongelmallinen. Montaa näin alijäämäistä vuotta ei voi tehdä. Taloudenpidossa on jatkossa oltava entistäkin tarkempia.

Hyvä kaupunginvaltuusto,

Nostan esiin vielä kolme yksittäistä asiaa.

Ensimmäiseksi, Kerava-lisän säilyttäminen oli arvovalinta. Tuki on tärkeä sitä saaville perheille. Perheillä pitää olla hyvät mahdollisuudet tehdä omaan tilanteeseen sopivia valintoja. Alhaisen syntyvyyden Suomessa ja huoltosuhteen heikentyessä pienten lasten vanhempien tilannetta ei kannata huonontaa poistamalla heiltä tukimuotoja. Kaupungille Kerava-lisä puolestaan voi olla veto- ja pitovoimatekijä, jolla houkuttelemme uusiksi keravalaisiksi työssä käyviä perheellisiä. Kotihoidossa olevat lapset eivät vaadi päivähoitopaikkoja ja aiheuta sitä kautta kunnalle kustannuksia.

Toiseksi, Sompionpuiston osalta päädyttiin kokonaissuunnitelman laatimiseen. On vastuullista ja alueen käyttäjät huomioon ottavaa, että tehdään perusteellinen arviointi ympäristöllisistä ominaispiirteistä ja alueen käyttötarpeista. Tässä yhteydessä on vielä mahdollisuus järkevästi harkita, missä kohdin aluetta skeittiparkin rakennesuunnittelulle on parhaat edellytykset, vai ovatko ne sittenkin jossain toisella tarkastelun alla olleista paikoista.

 

Kolmanneksi, sote-lautakunta teki annettuun raamiin melkein 600 000 euron ylitykset, jotka budjettineuvotteluissa päätettiin hyväksyä. Me Keskustassa olisimme olleet valmiita jättämään nämä lisäykset ainakin osittain tekemättä. Mielestämme terveydenhuollon asiakasmaksuja olisi ollut vallitsevassa taloustilanteessa perusteltua korottaa maltillisesti kuten viranhaltijat olivat esittäneet. Tällä hetkellä Keravalla maksut ovat alhaisemmat verrattuna Keski-Uudenmaan lähikuntiin. Korotus ei olisi ollut kohtuuton, koska vähävaraisilla on mahdollisuus saada maksuista vapautus ja lisäksi maksuissa on vuosittainen enimmäiskatto. Neuvottelujen tuloksena päädyttiin kuitenkin mieluummin siihen, että näitäkin palveluita rahoitetaan mieluummin tulevaisuuden veronmaksajien taakaksi jäävällä velkarahalla kuin niin, että palveluita käyttävät maksukykyiset henkilöt itse maksaisivat käynneistään muutaman euron enemmän. Tulevaisuudessa lautakuntien pitäisi tarkemmin pyrkiä pysymään raameissa.

Aivan lopuksi palaan ajatukseen, jota me Keskustassa olemme halunneet tavallisempinakin aikoina budjettipäätösten yhteydessä viestittää.

Rahalla ei voida ratkaista kaikkea eikä luoda loputtomasti lisää hyvinvointia. Paljon on lopulta kiinni siitä, miten toinen toisiamme kohtelemme. Nyt korona-aikana tämä korostuu. Viranomaiset ja päättäjät seuraavat aktiivisesti tilannetta ja harkitsevat tautitilanteen hillitsemiseksi kulloinkin sopivat toimenpiteet. Kuitenkin ihmisten käyttäytymisellä ja valinnoilla on ratkaiseva merkitys siinä, miten hyvin koronatartuntoja onnistutaan estämään.

Onneksi kuitenkin tässä maailmanajassa näiden etäyhteyksien avulla me voimme kokoustaa, tehdä töitä, hoitaa asioita ja pitää yhteyttä lähimmäisiimme terveysturvallisesti.

Näillä saatesanoilla ja tiedoilla Keskustan ryhmä on valmis hyväksymään ensi vuoden budjetin ja toivomme, että olemme kohta jo matkalla kohti valoisampia aikoja. Kiitämme Keravan kaupungin työntekijöitä tänä vaikeana vuonna tehdystä tärkeästä työstä ja kaikkia kaupunginvaltuutettuja yhteistyöstä. Toivotamme kaikille rauhallista joulun odotusta.

Velka on veljenpoika maksettaessa – palveluiden tehostaminen välttämätöntä

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 11.11.2020.

”Keravan budjettineuvotteluissa tapahtui jotain todella kummallista”, kirjoittaa Tuukka Kallas (vas.) (K-U 6.11.2020). Budjettineuvotteluissa valtuustoryhmät löysivät sopuratkaisun, kompromissin.

Se ei Keravalla ole kovin kummallista. Suljettujen ovien takana syntyvä budjettisopu vaikuttaa täällä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Neuvotteluissa olleena koen, että yhteisen sovun hakeminen on arvokasta. Luottamuksellinen ilmapiiri voi helpottaa ratkaisun löytämistä. Tahallinen väärinymmärtäminen puolestaan heikentää yhteistyötä, kuten toteaa Esa Savenius (kok.) (K-U 8.11.2020).

Päätöksenteon avoimuuden kannalta salamyhkäinen neuvottelukulttuuri voi vaikuttaa vanhanaikaiselta. Haittapuoli on, että puolueiden perustavanlaatuiset linjaerot jäävät äänestäjiltä pimentoon.

Meille Keskustassa sopisi avoimempi neuvottelukulttuuri. Äänestäjät saisivat siten tosiasiallista tietoa siitä, millaista politiikkaa eri puolueet ajavat.

Syntynyt kompromissi tarkoittaa kunnan huomattavaa velkaantumista. Keskusta vastusti veronkorotuksia, mutta olisi toivonut hiukan tasapainoisempaa budjettia. Lisävelan ottaminen tuskin olisi silti millään toimilla ollut vältettävissä.

Talousahdinko johtuu koronasta. Epidemia on aiheuttanut kustannuksia ja työttömyyttä. Velkarahan avulla voimme turvata kuntalaisten palvelut.

Oli tärkeää, että neuvotteluissa päätettiin ensi kevään aikana laatia ehdotukset kaupungin palveluiden tehostamiseksi ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Menopuolen tarkasteluun olisi ollut tarve jo nyt.

Tehty kompromissi oli helpoin ratkaisu nykyhetkessä, mutta velat jäävät taakaksi tulevaisuuteen. Siksi budjetti on tulevaisuuden kannalta ongelmallinen. Montaa näin alijäämäistä vuotta ei voi tehdä. Taloudenpidossa on jatkossa oltava todella tarkkoja.

Miksi Keskusta vastusti veronkorotuksia? Veronkorotusten käyttäminen vain väliaikaisena taloutta tasapainottavana toimenpiteenä on epärealistista.

Verotuksen keventäminen taloustilanteen parannuttua on nimittäin poliittisesti epätodennäköistä, koska monenlaisia ideoita ”yhteisten rahojen” uusiksi ylimääräisiksi käyttökohteiksi yleensä ilmaantuu. Yhteiset rahat ovat kuitenkin yhteisiä vasta sitten, kun ne on otettu veronmaksajilta.

Inna Kallioinen

OTM, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja neuvottelija, kaupunginvaltuutettu
Kerava

Kaksi hyvää johtajaa – mutta kumpi?

Kirjoituksen mielipideversio on julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 3.9.2020.

Arvostan sitä, että ihminen toimii sanojensa mukaan. Sitä, että politiikassakin teot ja puheet kulkevat käsi kädessä.

Vuosi sitten todella toivoin, että Annika Saarikko olisi lähtenyt Keskustan puheenjohtajakisaan. Hän on mielestäni yksi parhaista politiikan sanoittajista tunnetasolla puhutteleviksi viesteiksi. Hänen päätöksensä tuolloin oli kuitenkin ymmärrettävä.

Asetuin silloin kannattamaan Katri Kulmunia. Hän on mielestäni taitava poliitikko, tulevaisuusvalinta puolueelle, ja hän oli valmis laittamaan itsensä vaikeassa paikassa likoon puolueen hyväksi. Hän on myös nopeasti kehittynyt poliittisena vaikuttajana silminnähden, mitä ihailen.

Vaihtamalla ei välttämättä parane

Siksi nyt pohdin äänestysvalintaani näiden kahden erinomaisen naisen välillä tarkasti. En tykkää kertakäyttökulttuurista. Puheenjohtaja ei ole kertakäyttöhyödyke, joka istutetaan tehtävään ja odotetaan hänen yksin tekevän hetkessä ihmeitä.

Gallupit ovat olleet jo pitkään huonoja keskustalle – osaltaan kai syynä Sipilän hallituksen epäonnistuminen sote-uudistuksessa ja kikystä saatu mainehaitta. Kukaan ihminen, olipa hän kuinka valovoimainen tai taitava tahansa, ei yksin pysty kannatuslukuja kääntämään. Eikä kannatus yhtä henkilöä vaihtamalla parane.

Luottamus ansaitaan teoilla

Pikemminkin tarvitaan onnistuneita tekoja. Tarvitaan enemmän ihmisten luottamusta siihen, että me joukkueena olemme toimintakykyisiä yhteiskunnan kehittäjiä ja pystymme ratkomaan tämän päivän ongelmia oikeudenmukaisesti ja kestävästi sekä luomaan rohkeitakin tulevaisuuden visioita.

Mielestäni Kulmuni ei ole puheenjohtajana tehnyt virheitä. Toki toisinkin olisi voinut toimia joissain tilanteissa. Esimerkiksi hän olisi voinut olla vähemmän ankara itselleen, jättää eroamatta ministeripestistä toisen ihmisen tekemän virheen takia ja kuitata kohun napakalla kommentilla. Minun tulkintani kuitenkin on, että eropäätöksessään Kulmuni kantoi poliittista vastuuta ja teki ratkaisunsa oikeudentuntonsa mukaan.

Puheenjohtajuus ja ministeriys ovat toisistaan erilliset tehtävät. Sama henkilö voi toimia molemmissa, mutta tehtävät on pystyttävä pitämään riittävän erillään toisistaan ja panostettava niihin molempiin tarpeeksi. Puheenjohtajana onnistumisen välttämätön edellytys ei ole ministerinä toimiminen, vaan puheenjohtajana onnistumista mitataan toisenlaisin mittarein. Mittareista konkreettisimpia ovat puolueen vaalitulokset, vaikeammin tulkittavia puolestaan ehkäpä ihmisten mielikuvat ja omien joukkojen mieliala, johon kuitenkin viime kädessä voimme jokainen vain itse vaikuttaa.

Mitä odotan, mitä annan?

Minä odotan, että Keskustan puheenjohtaja on valmis sitoutumaan tehtävään vuotta pidemmäksi aikaa. Tähän peilaten koen omalta osaltani jollain tavalla moraalisesti oikeammaksi ja puolueelle uskollisemmaksi sen, että antaisin istuvalle puheenjohtajalle siihen mahdollisuuden, jos vain minulla on yhä uskoa hänen puheisiinsa ja tekoihinsa.

Keskustan puheenjohtajalta odotan erittäin kovaa työtä ja tekoja, jotta Keskustan kannatus saadaan hänen johdollaan kääntymään paremmaksi. Tehtävässä onnistuminen vaatii häneltä runsaasti kenttätyötä ja ajallista panostamista.

Pohdin sitäkin, että mitä jos nyt ajattelemme, että ”vaihtamalla paranee”? Mitä jos teemme vaihdoksen, mutta kuntavaalitulos ensi vuonna on heikko? Olisimmeko sittenkin samalla logiikalla taas vaihdon paikan äärellä? Kuinka pitkään riittää vaihtopenkillemme hyviä johtajia?

Kuka tahansa neljästä ehdokkaasta tulee valituksi, hän toivottavasti saa koko kentän täyden luottamuksen tehtävänsä hoitamiseen. Omalta osaltani lupaan sen. Uskon, että kaikilla heistä on edessään tärkeitä vaikuttamispaikkoja eri tehtävissä sekä yhteiskunnan kehittämisen että keskustalaisen kansanliikkeen parissa, ja niissä haluan jatkossakin tukea sekä Katria että Annikaa parhaani mukaan silloin kun pystyn.

Aion puoluekokouksessa kuunnella ehdokkaiden puheet tarkalla korvalla, peilata niitä näihin pohdintoihini ja punnita päätöstäni tarkasti. Valintani selviää viimeistään äänestyslapusta.

Inna Kallioinen

OTM
Kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja, Kerava

Suomi tarvitsee lisää työtä, työelämä joustavuutta ja vakautta

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 27.8.2020.

Suomi on monien mahdollisuuksien maa. Lähtökohdista riippumatta täällä voi kouluttautua pitkälle ja vaurastua työtä tekemällä tai yrittämällä. Samalla heikommassa taloudellisessa asemassa olevien hyvinvoinnista pidetään huolta. Nämä seikat ovat yhteinen etumme ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Toki parannettavaakin riittää.

Tämä kaikki hyvinvointi ei rakennu kestävälle pohjalle, jos sen kulut katetaan jatkuvasti velkarahalla. Velkaantumisen hillitsemiseksi on välttämätöntä onnistua tekemään julkista taloutta vahvistavia työllisyystoimia. Nykypäivän vastuunkanto vaatii valmiutta uudistaa rakenteita rohkealla ja kunnianhimoisella otteella.

Elokuussa julkaistussa Valtiovarainministeriön virkamiestyönä tehdyssä työllisyyspaketissa ehdotetaan useita julkista taloutta vahvistavia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Esitellyille uudistuksille, kuten työttömyysetuuksien ja opintotuen muuttamiselle ja ikääntyneitä koskevien varhaisen työelämästä poistumisen väylistä luopumiselle, virkamiehet pystyvät arvioimaan positiiviset laskennalliset vaikutukset.

Uudistuksissa olisi rohkeutta ja kunnianhimoa. Juuri sitä siis, mitä yhteiskunnassa hyvinvoinnin säilyttämiseksi tarvitaan. Keinopaketti on kokonaisuus. Seuraavaksi odotetaan poliittisia päätöksiä.

Keinopaketti ei työntekijän näkökulmasta anna aihetta välttämättä pelkkiin hurraahuutoihin. Osa potentiaalisista keinoista, esimerkiksi vuorotteluvapaasta luopuminen, opintotuen opintopistevaatimusten kiristäminen tai eläkeikää lähestyviin kohdistuvat muutokset, mietityttävät, koska ne tuntuvat kaventavan työelämän joustavuutta eri elämäntilanteissa.

Nuorena aikuisena edessä oleva uraputki näyttäytyy jo muutoinkin kovin pitkänä. Tehokkaiden työllisyystoimien ohella onkin mielestäni välttämätöntä turvata se, että pitkä työura on joustava ja pystyy tarjoamaan elämään varmuutta ja vakautta. On vahvistettava tulevaisuudenuskoa.

Nuoria on ylipäätään autettava pääsemään työnsyrjään kiinni, mihin Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ehdotti nuorten tulevaisuuspakettia. Meillä Keravallakin nuorisotyöttömyys on herättänyt huolta, ja nuorten työllisyyttä tukevia täsmätoimia tarvitaan myös kuntatasolla.

Miksi toivon joustavuutta ja vakautta? Inhimillisten syiden lisäksi siksi, että jatkuvan velkaantumisen ohella jatkuva vauvakato eli alhainen syntyvyys on riski hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyydelle. Työelämän ja perheen sekä perhehaaveiden yhteensovittaminen pitää tehdä helpommaksi hyvällä perhepolitiikalla.

Työelämän joustavuutta pitäisi mielestäni parantaa aktiivisin toimin laajemminkin. Koronakeväänä etätyötä on tehty paljon. Hyväksi havaitut etätyökäytännöt toivottavasti säilytetään. Ne mahdollistavat monipaikkaisen arjen ja vapauttavat työmatkoihin kuluvaa aikaa muuhun käyttöön. Joustavuutta työelämään tuovat lisäksi esimerkiksi joustavat työajat, kattava työterveyshuolto, kehittymisvaihtoehdot ja lämpimästi kannattamani työpaikkaliikunnan mahdollisuus. Nämä toimet auttavat myös jaksamaan työssä paremmin.

Työuralle epävarmuuden tunnetta luovina seikkoina pidän erityisesti määräaikaisten työsuhteiden ketjuuntumista ja nollatuntisopimuksia. Ne voivat sopia joihinkin elämänvaiheisiin, mutta vaikeuttavat tulevaisuudensuunnitelmien tekemistä. Joustavuuden ja vakauden tunteeseen pystytään pitkälti vaikuttamaan ihan työpaikoillakin, toki myös työehtosopimuksissa ja poliittisesti. Sitoutuneet, hyvinvoivat työntekijät ovat yleensä etu myös työnantajille.

Joustavuutta ja vakautta kaivataan, koska on tärkeää, että nyt työikäiset sukupolvet jaksavat virkeinä tehdä työtä yhteiskunnan rakentamiseksi yhä paremmaksi, yhteisten velkojen maksamiseksi ja ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseksi. Uskon, että joustavuus antaa tilaa haaveille ja vakaus luo uskallusta toteuttaa niitä: tehdä yksilöllisesti sopivia elämänvalintoja luottavaisin mielin. Joustavuutta ja vakautta tarvitaan siksikin, jotta Suomi näyttäytyy mahdollisuuksien maana myös meille, jotka olemme vasta työelämän alkutaipaleella.

Inna Kallioinen

OTM
Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, Kerava

5 + 3 = 8, ehdolla HOK-Elannon vaaleissa!

Päivittäistavarakaupan pitää toimia niin tavallisessa arjessa kuin yhteiskunnan poikkeusoloissakin. Kauppa, kaupan varastot ja kuljetukset ovat yhteiskunnalle kriittisen tärkeitä aloja, joilla tänä keväänä ammattilaiset tekevät arvostettavaa työtä ja pitkää päivää – he ovat poikkeusarkemme sankareita.

Arki ja ajatukset ovat viime aikoina meistä monilla pyörineet paljon koronatilanteen ja siihen liittyvien toimenpiteiden ympärillä. Tällä viikolla alkaneet HOK-Elannon edustajiston vaalit ovat näissä olosuhteissa jääneet mielessäni sivualalle, vaikka olen niissä ehdokkaana numerolla 538 (matikasta tykkäävien on helppoa muistaa tämä 5+3=8). Äänestämään pystytte te, S-ryhmän suurimman alueosuuskaupan HOK-Elannon jäsenet. Äänestäminen tapahtuu etänä: se onnistuu helposti kotoa sähköisesti tai postitse.

Minulle tärkeitä teemoja ovat:

1) Turvallinen, ympäristöystävällinen ja eettinen ruoka- ja tuoteketju: valikoimassa pitää panostaa kotimaisiin tuotteisiin. Tuotteiden alkuperästä ja ympäristövaikutuksista pitää olla asiakkaisen helposti saatavilla tietoa.

2) Kauppojen laaja aukiolo: kannatan ympäri vuorokauden auki olevan myymäläverkoston kehittämistä ja aukioloaikojen laajentamista, jos kysyntää on tarpeeksi.

3) Henkilökuntaa ja moderneja järjestelmiä: itsepalvelukassat ja ruuan tilaaminen netin kautta ovat tätä päivää. Niitä pitää kehittää yhä toimivammiksi, mutta samaan aikaan on huolehdittava siitä, että kaupassa on henkilökuntaa palvelemassa asiakkaita ja pitämässä huolta siisteydestä ja turvallisuudesta.

4) Oikeudenmukaisesti bonusta: bonuksia kertyy prosentuaalisesti sitä enemmän, mitä enemmän ostoksia kuukauden aikana tekee. Systeemi on selkeä, mutta mielestäni sitä voitaisiin kehittää oikeudenmukaisemmaksi ottamalla huomioon kotitalouden koko. Yksin ja kaksin elävien on nyt vaikeaa päästä korkeimmille bonustasoille, vaikka keskittäisivät paljon ostoksiaan.

5) Ravintoloiden hävikkiruoka myyntiin: HOK-Elannon ravintolat voisivat alkaa myydä hävikkiruokaa tai ottaa kantaa siihen, miten hävikkiruuan määrä minimoidaan. Tämä ei tietenkään nyt poikkeusaikana ole ajankohtainen kysymys, kun ravintolat ovat suljettuna, mutta tilanteen normalisoiduttua on asia tärkeä.

Vaikka nyt on monta muutakin juttua mielessä, niin äänioikeuden käyttäminen kannattaa aina. Sillä on nimittäin merkitystä, ketkä valitaan vaikuttamaan omaan arkeen liittyviin asioihin ja tekemään niistä päätöksiä. Vaalikoneen löydätte tämän linkin takaa.

Minä olen vaikuttajana rohkea, rakentava ja ratkaisuhakuinen – myös sisukas, tarkka ja idearikas.

Äänestysaika on 26.3.–6.4.2020. Valmiina vaikuttamaan – äänestä!

Tasa-arvo on myös tekoja terveyden turvaamiseksi

Saan joka vuosi juhlia syntymäpäivääni tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta. Tällä viikolla tuo päivä oli poikkeuksellinen, kun maan rajat pantiin kiinni.

Jokin toistuu joka vuosi, kun taas toinen on ainutkertaisempi ja nyt poikkeusaikoina välttämätön.

Jokainen päivä on erilainen, ainutlaatuinen. Olen luonteeltani hetkessä elävä, ja uusiin ideoihin ja mahdollisuuksiin tartun rohkeasti. Mutta silti sitä rakentaa omaa tavallista arkeaan ja ajatustaan yhteiskunnasta sen varaan, että se jatkuu aika samanlaisena huomenna.

Nyt kun maan olosuhteet ovat poikkeukselliset, huomisen sisältö on epävarmempi. Joka päivä tuntuu tuovan mukanaan paljon uusia uutisia, tilanne elää.

Rajoitustoimenpiteillä on vaikutusta jokaisen meistä elämään ja yhteiskunnan toimintaan. Nyt edellytetään suurta joustavuutta, sisukkuutta ja valmiutta tinkiä väliaikaisesti omista tottumuksista, hyvinvoinnistakin. Kaikki tehdään terveyden turvaamiseksi – koko yhteiskunnan parhaan edun takaamiseksi vallitsevassa tilanteessa.

Poikkeusoloissa tasa-arvokin saa uutta merkitystä. Ei tasa-arvo tavallisestikaan tietenkään tarkoita sitä, että elämä olisi kaikille samanlaista. Ennemminkin se tarkoittaa ihmisten mahdollisimman yhtäläisiä mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen.

Poikkeusoloissa välttämättömät rajoitustoimenpiteet iskevät meihin kaikkiin kovin eri tavoin. Tilanne on uusi ja vaatii sopeutumista, olipa sitten kyseessä etäopetukseen siirtynyt koululainen, eristyksiin kehotettu ikäihminen, suuren riskin kantava yrittäjä, lomautusvaarassa oleva työntekijä, etätöitä ensimmäistä kertaa opetteleva aikuinen tai vaikkapa kriittisten alojen ammattilainen, jolla edessä ovat työntäyteiset ajat.

Nyt tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja tekoja meiltä jokaiselta – niitä tekoja, jotka meille kullekin on tässä tilanteessa suositeltu tai ohjeistettu. Ohjeet on otettava vakavasti. Niillä on merkitystä. Kun ihmiskontaktit vähenevät tavallisesta, koronaviruksen leviäminen hidastuu, eivätkä kaikki sairastu samaan aikaan. Siten terveydenhuollon voimavarojen riittävyys pystytään turvaamaan paremmin.

Poikkeusoloissa tasa-arvo näyttäytyy siinä valossa, että me jokainen kannamme oman kortemme kekoon oman itsemme ja toinen toisemme suojelemiseksi, varsinkin heikoimmassa asemassa olevien terveyden turvaamiseksi. Koska jokainen elämä on yhtä arvokas.

Vakavista ja vaikeista ajoista on Suomessa ennenkin selvitty – sisukkuudella, korkeatasoisella osaamisella ja yhdessä. Nyt tässä ajassa kovat rajoitukset ja kurinalaisuus auttavat eteenpäin, jotta tulevaisuudessa päästään palaamaan tavalliseen arkeen ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Huolenpito ja lähimmäisistä välittäminen on poikkeusoloissakin takuulla toivottavaa.

Korona paljastaa keskittämiskehityksen kipukohtia

Viisas säästäjä ja sijoittaja hajauttaa ajallisesti ja eri sijoituskohteisiin. Riski pienenee, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Kun vaikkapa osakkeita ostaa pitkäjänteisesti eri aikoina, tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä todennäköisesti positiivinen. Onnistuessaan hajautettu sijoittaminen voi tuoda fiksulle ja kärsivälliselle sijoittajalle varmuutta sen varalle, ettei henkilökohtainen talous ajaudu lama-aikana kriisiin.

Mutta päteekö sama sääntö hajauttamisen viisaudesta laajemminkin yhteiskunnassa?

Oma puolueeni Keskusta on totutusti puolustanut ajatusta hajauttamisesta ja ehkä osittain siksi leimaantunut ”maaseudun puolueeksi”. Välillä minuakin on Keskustassa jopa ärsyttänyt se, että se nostaa joka käänteessä voimakkaasti aluepoliittisia kysymyksiä esiin. Siinä on kuitenkin viisautta. Se on ajankohtaista palauttaa mieleen nyt, kun yhteiskunta on koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi ajautunut poikkeukselliseen tilaan.

Kaupunkielämään liittyy tavallisesti lukuisia ihmiskontakteja: töissä, isoissa koulussa, kaupassa, terveyskeskuksessa, kirjastossa, kuntosalilla, bussissa ja junassa. Koskemme samoja pintoja, halaamme, kättelemme, jonotamme… Bakteereiden ja virusten on helppo löytää tiensä ihmisestä ihmiseen. Koronauutisoinnin yllyttyä viikon loppupuolella kaupungissa alkoi havaita muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. Vantaalla näin useamman ihmisen käyttävän julkisilla paikoilla hengityssuojainta. Isossa ruokakaupassa hyllyt hupenivat tyhjiin tiettyjen tuotteiden osalta, kun moni suuntasi hamstraamaan. Ostomania tarttui kuin koronavirus.

Suomen huoltovarmuuden ja kotimaisen, puhtaan ja terveellisen ruokaketjun turvaamisen kannalta on tärkeää, että osa tahtoo valita maaseudun kodikseen ja on valmis tuottamaan ruokaa meidän kaupunkilaistenkin tarpeisiin. Päivittäispalvelut kannattaa järjestää useammassa pienemmässä yksikössä sen sijaan, että ne keskitetään valtaviin yksiköihin. Ehkäpä alueellinen hajauttaminen on viisasta juuri kriisi- ja poikkeustilanteita ennakoiden. Perusterveydenhuollon, koulujen ja kauppojen pitää olla riittävän lähellä ihmisiä niin kriisitilanteessa kuin normaalioloissakin.

On yhteinen etumme, että keskittämiskehitystä ei ainakaan kiihdytetä. Riittävä hajauttaminen tuo kestävyyttä ja turvaa yhteiskuntaan – sekä valtakunnallisesti että paikkakuntien lähipalveluina.