Yhteiskunnan pitää auttaa ja tukea, mutta ei holhota

Tämä vastine on julkaistu 21.11.2017 Keski-Uusimaassa.

Yhteiskunnan rajallisia resursseja on käytettävä viisaasti. Siksi yhteiskunnan tarjoamaa apua ja tukea pitää kohdentaa niille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Maksuttoman ehkäisyn päämäärä eli aborttien ja seksitautien vähentäminen on tavoittelemisen arvoinen. Kaupunginvaltuutettu Miila Halonen toteaa vastineessaan (K-U 17.11.), että maksuttoman ehkäisyn 25 vuoden ikärajaa on perusteltu myös sillä, että ikäryhmässä moni on taloudellisesti vaikeuksissa. Hän mainitsee minun sivuuttaneen kirjoituksessani (K-U 15.11.) sen, että Suomessa terveys ja seksuaaliterveys on jakaantunut. Epäilemättä koulutus ja sosioekonominen asema korreloivat seksuaaliterveyteen ja aborttilukuihin.

Meidän nuorten 18-24-vuotiaiden aikuisten ikäryhmässä köyhyys on kaikista yleisintä. Tilastokeskuksen mukaan ikäryhmästä 26,5 % on pienituloisia (2015). Kuitenkin selkeä enemmistö ikäryhmästä ei ole pienituloisia. Moni on jo työelämässä ja saa palkkaa.

Siksi mietinkin, voitaisiinko nuorten aikuisten seksuaaliterveyttä edistää ja aborttien määrää vähentää jollain maltillisemmalla ja kaupungille pitkällä aikatähtäimellä kustannuksiltaan edullisemmalla toimenpiteellä. Voitaisiinko kohderyhmä esimerkiksi rajata tarkemmin?

THL:n tilastoista selviää, että Suomessa tehdään Pohjoismaista väkilukuun suhteutettuna vähiten raskaudenkeskeytyksiä. Enemmistö abortin tehneistä naisista on tilastojen mukaan ilmoittanut käyttäneensä jotain ehkäisyä. Vaikka epätoivottujen raskauksien ja aborttien määrä on pyrittävä minimoimaan, samalla on valitettavasti hyväksyttävä yhteiskunnan tukitoimien rajallinen vaikuttavuus. Lienee epätodennäköistä, että mittavillakaan tukitoimilla päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, jossa jokainen raskaus olisi toivottu.

Kunnissa on kokeiltu erilaisia maksuttoman ehkäisyn malleja. THL esittää Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassaan 2014-2020 toimenpiteenä, että kunnat tarjoaisivat alle 20-vuotiaille heidän valitsemansa ehkäisyn maksutta. Lisäksi todetaan, että alle 25-vuotiaiden ehkäisyn tukeminen on tärkeää. Voisiko sopiva ja riittävä tuki 20-25-vuotiaille olla jotain muuta kuin kaiken tarjoaminen ilmaiseksi?

Seksitaudit ovat Suomessa yhä yleisempi ongelma varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa. Tämän vuoksi kaupunginkin intresseissä voisi olla pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja vähentämään tartuntojen määrää esimerkiksi tarjoamalla helposti saavutettavasti ja maksuttomasti kondomeja niitä haluaville.

Halonen summaa, että terveydestä huolehtimiseen tarvitaan motivaatiota, tietoa, taitoa, palveluiden saavutettavuutta ja rahaa – kaikkia niitä. Elämä, kuten myös ehkäisy, on valintoja, joissa asenne ratkaisee paljon. Kaupunki ei voi tehdä valintoja nuoren aikuisen puolesta, mutta kaupunki voi yrittää vaikuttaa asenteisiin.

Erilaisten vaihtoehtoisten nuorten ja nuorten aikuisten seksuaaliterveyttä edistävien tukimuotojen punnitseminen jatkuu poliittisissa neuvotteluissa vastuullista keravalaista mallia etsien ja sellainen toivottavasti löytäen. Tärkeää on myös pyrkiä keksimään keinoja toisen rakenteellisen ongelman eli nuorten köyhyyden vähentämiseen esimerkiksi ehkäisemällä työttömyyttä – näin uskoakseni voidaan tukea nuorten aikuisten edellytyksiä huolehtia itse itsestään.

Inna Kallioinen

Kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja Keskustan valtuustoryhmän pj., Kerava

Eriävä mielipide

Käsittelimme Keravan kaupunginvaltuustossa 14.11.2017 linjauksia kaupungin myöntämiksi takauksiksi. Kaupunginhallitus ehdotti, ettei kaupungin tulisi myöntää takauksia yhteisöille, joissa kaupungilla ei ole merkittäviä omistuksia tai joissa kaupunki ei ole osakkaana. Toisaalta kaupunginhallitus ehdotti myös, että jos tällaiselle yhteisölle kuitenkin myönnetään takaus, se tulee hyväksyä vain äärimmäisessä tapauksessa.

Tämä ehdotettu linjaus herätti jo ennen valtuuston kokousta pidetyssä Keskustan ryhmäkokouksessa keskustelua. Meidän mielestämme linjaus oli vaikeatulkintainen ja epäselvä sekä myös liian ahdaskatseinen. Meidän mielestämme kaupunki voisi hiukan myönteisemmällä ja lainsäädännön sallimalla suhtautumisella tällaisten takausten antamiseen saada paljon hyvää aikaan – esimerkiksi uusia liikuntapaikkoja Keravalle. Vaikka toki olemme sillä kannalla, että tällaisia takauksia pitää tarkoin harkita ja varovaisuusperiaatetta noudattaa: on huolehdittava esimerkiksi riittävistä vakuuksista.

Toisaalta, vaikka kaupunki haluaisi osoittaa suhtautuvansa muille yhteisöille myönnettäviin takauksiin kielteisesti, se olisi mielestäni reilumpaa ilmoittaa selkeästi ja yksiselitteisesti. Mikä on kaupunginhallituksen ehdotuksessa tarkoitettu äärimmäinen tapaus? Onko se äärimmäisen harva tapaus vaiko ääritilanteisiin liittyvä tapaus? Näistä vaihtoehdoista toivottavasti ei ainakaan jälkimmäinen.

Esitin valtuustossa vastaehdotuksena, että asia palautettaisiin uudestaan valmisteltavaksi. Esitystäni kannatti Vihreiden ryhmästä Juha Ryhänen erinomaisesti perustellen ja Keskustan ryhmästä Eija Halme. Äänin 42-9 valtuusto päätti olla palauttamatta asiaa uudelleen valmisteltavaksi.

Ilmoitin jättäväni eriävän mielipiteen. Eriävässä mielipiteestä säädetään kuntalain 106 §:ssä, jonka mukaan vastaehdotuksen tehneellä tai päätöstä vastaan äänestäneellä on oikeus jättää eriävä mielipide. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty.

Kokouksessa jäi epäselväksi, hyväksyttiinkö eriävä mielipiteeni pöytäkirjaan liitettäväksi. Kokousteknisesti tämä oli ilmeisesti vähän kimurantti tilanne, sillä emme olleet äänestäneet itse asiasta, vaan asian käsittelyn jatkamisesta, minkä kuitenkin olin ilmoittanut olevan vastaehdotus.

Puheenjohtajamme Eero Lehti luotsasi tilannetta ihailtavasti ja huomioi myös meidät vielä kokemattomat uudet valtuutetut. Puheenjohtaja lupasi kaupunginsihteerin selvittävän asiaa minulle myöhemmin. Asia selvisi lopulta niin, että asian käsittelyn jatkamista koskeva eriävä mielipiteeni kirjattiin pöytäkirjaan.

 

Se oli tällainen:

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Keravan kaupunginvaltuusto

Kaupunginvaltuuston kokous 14.11.2017

Jätän eriävän mielipiteen asian käsittelyn jatkamiseen kohdassa 135 § Kaupungin myöntämät takaukset. Mielestäni asia olisi pitänyt palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

Perustelut:

Konsernijaoston 18.5.2017 kaupunginhallitukselle tekemä ja kaupunginhallituksen 7.11.2017 hyväksymä ja kaupunginvaltuustolle lähettämä ehdotus omistajastrategian päivityksessä huomioon otettavaksi linjaukseksi koskien muiden yhteisöjen lainojen takaamisen periaatteita (kaupunginvaltuuston esityslistan s. 33–34) on mielestäni liian epäselvä ja vaikeatulkintainen, minkä vuoksi asian käsittelyä 14.11.2017 kaupunginvaltuuston kokouksessa kohdassa 135 § ei olisi mielestäni pitänyt jatkaa, vaan asia olisi pitänyt palauttaa kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi.

Kaupunginhallituksen ehdotuksen mukaan ”takausta sellaisen yhteisön hyväksi, jossa kaupungilla ei ole merkittävää omistusta tai jossa kaupunki ei ole osakkaana, ei tulisi myöntää”, mutta ”jos takaus kuitenkin myönnetään, se tulee hyväksyä vain äärimmäisessä tapauksessa”.

Mielestäni ehdotettu sanamuoto ohjaa siihen tulkintaan, ettei Keravan kaupunki tulevaisuudessa myöntäisi takauksia muille yhteisöille, vaikka kuntalain 129.3 § mukaan erikseen säädettyjen edellytysten täyttyessä kunta voisi myöntää takauksen liikuntalain, kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain, museolain, teatteri- ja orkesterilain ja nuorisolain mukaisen tehtävän edistämiseen. Myöntämällä tarkoin harkiten, varovaisuusperiaatetta noudattaen ja vain säädettyjen edellytysten täyttyessä muille yhteisöille takauksia kaupunki voisi mielestäni olla mukana luomassa kaupunkilaisille uusia liikunta- ja kulttuuripalveluita, kannustaa yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen, osoittaa valmiutta aitoon innovatiivisuuteen ja tehdä omia strategisia tavoitteitaan todeksi.

Toisaalta kaupunginhallituksen ehdottama linjaus mahdollistaa kuitenkin sen, että Keravan kaupunki voi tulevaisuudessa myöntää takauksia muille yhteisöille äärimmäisessä tapauksessa. Epäselväksi jää, mikä on tällainen poikkeuksen tekemisen mahdollistava ”äärimmäinen tapaus” – miten äärimmäisyys määritellään. Mielestäni ”äärimmäinen” on tässä yhteydessä radikaali ja vaikeaselkoinen sanavalinta ottaen erityisesti huomioon, että kuntalain 129.1 §:n mukaan kaupunki ei saa antaa takausta, johon sisältyy merkittävä taloudellinen riski.

Kaikilla Keravan valtuustoryhmillä ei ole edustusta tätä asiaa valmistelleessa Keravan kaupunginhallituksessa eikä konsernijaostossa, joten tuotaessa ehdotuksia kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, ehdotusten selkeyteen ja ymmärrettävyyteen olisi kiinnitettävä aivan erityistä huomiota, jotta myös näiden valtuustoryhmien kaupunginvaltuutetuilla sekä avoimuuden nimissä myös kuntalaisilla olisi aito mahdollisuus ymmärtää ehdotusten sisältö oikein.

Näillä perusteilla katson, että mainitsemani ehdotuksessa esitetyt linjaukset ja sanavalinnat ovat niin vaikeaselkoisia ja myös keskenään ristiriitaisia, että asia olisi pitänyt palauttaa kaupunginhallitukseen valmisteltavaksi uudestaan. Jätän tämän kirjallisen eriävän mielipiteeni perusteluineen kaupunginvaltuuston pöytäkirjaan liitettäväksi.

Keravalla 16.11.2017

Inna Kallioinen
kaupunginvaltuutettu

Pöytäkirja löytyy täältä: http://ktweb.kerava.fi/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=2&filename=10747025.doc&pykno=135&elin=KV&lis=0&pvm=14%2e11%2e2017%2018%3a00

Ehkäisyä ilmaiseksi?

Tämä mielipidekirjoitukseni on julkaistu 15.11.2017 Keski-Uusimaassa.

Vaikuttaa siltä, että Miila Halosen, Pia Lohikosken ja 22 muun kaupunginvaltuutetun tekemä valtuustoaloite maksuttomasta raskauden ja seksitautien ehkäisystä alle 25-vuotiaille kuntalaisille on eksynyt Keravalla poliittiseen viidakkoon, kun asia pomppii kaupunginhallituksen, sote-lautakunnan ja virkamiesten välillä. Jännityksellä odottelen, löytääkö vastaus tiensä valtuuston käsittelyyn ennen kuin itse täytän ensi vuonna 25 vuotta.

Asia koskettaa minua henkilökohtaisesta näkökulmasta: olen Keravalla kaupunginvaltuuston ainoa ”kohderyhmään” kuuluva nainen. Ajatus maksuttomasta ehkäisystä herättää monenlaisia mietteitä.

Kivaahan olisi, jos kaiken elämässä saisi ilmaiseksi. Mutta se on utopia. Yhteiskunnan resurssit eivät riitä tarjoamaan ihmiselle kaikkea, ja resursseja on priorisoitava. Suomessa meillä on hyvä sosiaaliturva. Jokaisesta pidetään huolta, jos omat tulot eivät riitä turvaamaan ihmisarvoista elämää. Jokaisella on halutessaan mahdollisuus ostaa kaupasta kondomeja, päästä lääkäriin ja saada käyttöönsä itselleen sopiva ehkäisymenetelmä, jonka kustannukset yleensä ovat varsin kohtuulliset.

Yhteiskunnan on tuettava nuorta aikuistumisessa. Yksi aikuistumisen askeleista voi olla seksi, mutta aikuistuminen on paljon muutakin. Aikuistumiseen kuuluu vastuun ottaminen omista valinnoista, omasta taloudesta ja terveydestä. Nykykäytäntö eli ensimmäisen ehkäisymenetelmän tarjoaminen kolmeksi kuukaudeksi maksutta nuorelle on oikein hyvä yhteiskunnan tukimuoto. Tuntuu kuitenkin liioitellulta, että yhteiskunta holhoaisi ehkäisyasioissa jokaista 25-vuotiaaksi saakka. Moni 20-25-vuotias käy jo töissä tai jos ei käy, voi saada yhteiskunnalta tukea elämiseen siinä missä vanhempikin väestö.

Siksi en ihan tajua, mistä esityksen ikäraja 25 vuotta on repäisty. Mistä on vedetty johtopäätös, että sitä nuoremmat eivät kykene huolehtimaan ehkäisyn kustannuksista, mutta sitä vanhemmat maksakoot ehkäisynsä itse oli tulotaso millainen hyvänsä? Raskaudenkeskeytyksiä tehdään eniten 20-24-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta onko ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen koko ikäluokalle ainoa keino (tai ylipäätään keino) vähentää epätoivottuja raskauksia ja abortteja? Epätoivottu raskaus voi taloudellisten seikkojen lisäksi johtua yhtä lailla siitä, ettei ehkäisyä viitsitä, muisteta tai haluta käyttää. Asenteisiin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan laadukkaalla ja riittävällä seksuaalikasvatuksella ja -neuvonnalla.

Kaupungille maksuttomasta ehkäisystä aiheutuvien kustannusten tarkka laskeminen on varmasti mahdoton tehtävä, koska ei voida tarkasti tietää, kuinka moni kohderyhmään kuuluva haluaisi maksuttoman ehkäisyn, mitä ehkäisymenetelmiä suosittaisiin ja miten paljon raskaudenkeskeytysten määrä vähenisi. Vaikka laskelmat väistämättä perustuvat erilaisiin oletuksiin, virkamiesten laskelma kaupungille aiheutuvista yli 175 000 euron vuosikustannuksista antaa suuntaa. Siinä on varauduttu siihen, että puolet alle 25-vuotiaista tytöistä ja naisista ottaisi kaupungin tarjoamat ehkäisypillerit tai kierukan käyttöön ja ilmaisia kondomeja jaettaisiin keskimäärin 60 kappaletta vuodessa kaikille kohderyhmään kuuluville. Toisaalta kaupungin olisi varauduttava tarjoamaan mahdollisuus maksuttomaan ehkäisyyn jopa kaikille siihen oikeutetuille. Maksuton ehkäisy on maksuton vain käyttäjälleen – kaupungille hintalappu on korkea.

Valtuustoaloitteessa puhutaan maksuttomasta raskauden ja seksitautien ehkäisystä. Kondomi on ainoa ehkäisyväline, jolla voidaan ehkäistä raskauden lisäksi sukupuoliteitse tarttuvia sairauksia. Olen huolissani siitä, että mikäli nuorille tarjotaan ilmaiseksi käyttöön myös muita raskauden ehkäisyyn tarkoitettuja ehkäisymenetelmiä, niitä saatettaisiin ottaa käyttöön niiden helppouden takia nykyistä enemmän, jolloin kondomien käyttö saattaisi vähentyä ja seksitautien määrä lisääntyä entisestään.

Faktoina mainittakoon, että nuorille tehtyjen raskaudenkeskeytysten määrä on vähentynyt. Samaan aikaan seksitautien määrä lisääntyy. Klamydiatartuntoja todettiin Suomessa vuonna 2016 peräti 14 311, mikä on yli 700 enemmän kuin edellisvuonna. Tartunnoista 80 % on todettu alle 15-29-vuotiailla ja 59 % naisilla. Tippuritartuntoja vuonna 2016 todettiin 416, mikä on 135 tartuntaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Hoitamattomina seksitaudit voivat aiheuttaa pahimmillaan lapsettomuutta. Nämä seikat tukevat mielestäni sitä, että nuorten maksuttoman ehkäisyn tarve kohdistuu erityisesti seksitautien ehkäisyyn. (Lähde THL)

Halosen ja Lohikosken aloitteen sisältöön kannattaa suhtautua rakentavasti ja harkitsevasti. On etsittävä kompromissiratkaisua – tasapainoa aikuistumiseen kuuluvan oman vastuunoton ja yhteiskunnan sopivien tukikeinojen välillä. Mielestäni on hyvä idea pohtia alle 20-vuotiaiden tarvetta erilaisiin maksuttomiin ehkäisymenetelmiin, koska alaikäisenä ja vielä toisen asteen opintojen aikana omat tulot voivat olla hyvin pienet ja riippuvaiset vanhempien tuloista. Samaten olisi mielestäni pohdittava alle 25-vuotiaiden tarvetta maksuttomaan seksitautien ehkäisyyn ja laskettava sen hintalappua kaupungille. Pelkästään kondomien tarjoaminen nuorille ilmaiseksi ei vaatisi yhtä paljon henkilötyövuosia kuin ehkäisyvalmisteiden tarjoaminen maksutta.

Tämänhetkisillä tiedoillani en voi kannattaa sitä, että kaupunki tarjoaisi mahdollisuuden maksuttomiin ehkäisypillereihin ja kierukoihin kaikille 20-25 vuotiaille naisille. Jos parempia perusteluja asialle ilmenee, olen valmis pohtimaan mielipidettäni uudestaan.

Inna Kallioinen

Kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja Keskustan valtuustoryhmän pj., Kerava

Linjapuheeni KOL:n liittokokouksessa Turussa 12.11.2017

Pidin tämän esittelypuheen Keskustan Opiskelijaliiton liittokokouksessa 12.11.2017 Turussa pyrkiessäni liittohallituksen varapuheenjohtajistoon. Jäin äänestyksessä kolmanneksi, mutta tulin valituksi liittohallituksen jäseneksi eli juuri siihen tehtävään, johon alunperin ensisijaisesti pyrinkin. Kiitos!

Hyvä liittokokous,

Olen Inna Kallioinen Rovaniemen Keskustaopiskelijoista.

Opiskelen oikeustiedettä Lapin yliopistossa. Aiemmin olen opiskellut informaatioverkostoja Aalto-yliopistossa. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea, millaista on opiskella kahdessa erilaisessa yliopistossa, pääkaupunkiseudulla ja Lapissa, suuressa ja pienessä. Se on antanut vertailukohtia.

Poliittisesta toiminnasta minulla on kokemusta Rovaniemeltä ja kotikaupungistani Keravalta, jossa Keskusta on vielä pieni puolue. Olen iloinen, että keväällä minut valittiin kaupunginvaltuutetuksi ja Keskustan ryhmän puheenjohtajaksi ja poliittiseksi neuvottelijaksi.

Tiedän siis omakohtaisesti, millaisia konkreettisia haasteita Keskusta kohtaa etelän kaupungeissa. Toisaalta meillä on näissä paikoissa loistavat mahdollisuudet kasvuun ja rakentavaan kaupunkipolitiikkaan.

Opiskelijapolitiikkaan olen osallistunut ylioppilaskunnan edustajiston jäsenenä, Keskustan edariryhmän johtajana, RoKen hallituksen jäsenenä ja YTHS:n valtakunnallisissa ja paikallisissa luottamustehtävissä. Nämä tehtävät ovat antaneet arvokasta kokemusta.

Minulle on tärkeää, että eri puolilla Suomea voi opiskella ja että opiskelijat ovat keskenään tasavertaisessa asemassa.

Mahdollisuuksien tasa-arvosta on pidettävä tiukasti kiinni ja koulutuksen eriarvoistumista vastaan on tehtävä valppaasti töitä. Sosioekonominen tausta ei saa olla este opiskelulle.

KOLlin on oltava mukana vaikuttamassa, että myös pienet yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat tulevaisuudessakin tarjota laadukasta koulutusta.

Opiskelijoiden äänen on kuuluttava puolueen sisällä. Keskustan tulevaisuudenhaaste on saada nuoret kiinnostumaan politiikasta.

Toinen haaste on lisätä kannatusta kaupungeissa ja pääkaupunkiseudun tuntumassa. Keskustan on oltava luotettava ja uskottava vaihtoehto myös kaupungeissa. Haasteisiin löydetään ratkaisut yhdessä. Haasteet käännetään mahdollisuuksiksi.

KOLlin on oltava jatkossakin aktiivinen, raikas ja kantaa ottava yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jäsenillemme olemme innostava, opettava ja erilaisuutta rikkautena arvostava yhteisö.

Olen kiinnostunut opiskelija-asioista ja haluan olla mukana vahvistamassa KOLlin toimintaa koko maassa. Toivon, että liittohallituksen ja kentän välinen keskustelu jatkuu aktiivisena. Toivon, että liittohallitukseen ja sen puheenjohtajistoon saadaan monipuolista osaamista, opiskelijoita erilailta aloilta ja eri puolilta Suomea.

Haluaisin antaa kokemukseni liittomme käyttöön varapuheenjohtajana ja pyydän teiltä siihen luottamusta.

Kiitos.

Sivistys on avain

Keskustan Opiskelijaliiton liittokokous on käynnissä Turussa. Emopuolue Keskustan periaateohjelmaa uudistetaan. Emopuolueen periaateohjelmaluonnos sisältää myös KOLlin toiminnan kannalta keskeisiä ajatuksia.

Sain osallistua syksyllä Keski-Uudellamaalla Järvenpään keskustan järjestämään periaatteiltaan, jossa paikallispoliitikot Kokoomuksesta, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä kommentoivat luonnosta Keskustan uudeksi periaateohjelmaksi. Olin positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä, miten perusteellisesti eri puolueista tulevat kaupunkipoliitikot olivat käyneet läpi tulevan periaateohjelmme. He hahmottivat Keskustan sen kautta mielikuviaan paljon raikkaampana puolueena, varteenotettavana vaihtoehtona.

Ei ihme, sillä periaateohjelma Tasapainossa eteenpäin on viisas ja aatteellinen. Se on syvällistä pohdintaa. Keskustan tärkeät arvot ja periaatteet on kuvattu siinä aikaa kestävästi, tässä hetkessä.

Periaateohjelmaluonnoksessa todetaan, että ”sivistyneet ihmiset luovat paremman yhteiskunnan. Sivistys on avain hyvään elämään. Jokaisella meistä on rajaton kyky kasvaa ihmisenä ja kansalaisena, murtaa sisäiset kahleemme. Vapaus on myös sitä, että ihminen voi toteuttaa itseään ja oppia läpi elinkaaren.”

Laaja-alainen sivistys luo hyvinvointia. Oppimiseen ja sivistykseen on oltava mahdollisuus jokaisella. Sosioekonominen asema ei saa olla este opiskelulle.

Sivistysteema näkyy ja sen on näyttävä tulevaisuudessakin läpileikkaavasti ja monipuolisesti KOLlin työssä kuten myös Keskustan kaupunkipolitiikassa.

Maanantait vaihtuivat Keravalla huomaamatta tiistaiksi

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu 4.9.2017 Keski-Uusimaassa.

Keravan kaupunginhallitus on kesäkuussa päättänyt siirtää itseään ylemmän toimielimen eli kaupunginvaltuuston kokoukset maanantai-illoilta seuraaville tiistai-illoille. Ikävää ja noloa aikataulumuutoksessa on se, että siitä ei tiedotettu hyvissä ajoin edes kaikkia asianosaisia.

Huomasin sattumalta elokuun lopussa kaupungin nettisivuilta, että kokouksille ilmoitetut päivämäärät olivat vaivihkaa vaihtuneet kesän aikana eri päiviksi kuin mitkä olin samoilta sivuilta aiemmin kesällä kalenteriini merkinnyt. Olisi ollut kaupunginhallitukselta reilua ja asiallista sekä hyvää hallintoa osoittavaa tiedottaa tarkasti, selkeästi, näkyvästi ja hyvissä ajoin aikatauluja koskevasta muutoksesta kaikkia valtuutettuja tai ainakin ryhmänjohtajia, jolloin tieto olisi kulkenut ryhmiin. Oletettavasti myös osa kaupunkilaisista haluaisi seurata kokouksia, joten muuttuneiden kokousaikojen näkyvä tiedottaminen olisi ollut avointa paitsi valtuutettuja myös kaikkia kaupunkilaisia kohtaan.

Luulen, että itseni lisäksi monella muulla valtuutetulla voi olla kaupunginvaltuuston kokousten lisäksi syksylle joitain muitakin suunnitelmia ja sovittuja menoja. Niiden siirtäminen enää tässä vaiheessa voi olla vaikeaa. Erityisen hankalia myöhäisessä vaiheessa tietoon saatavat aikataulumuutokset lienevät nuorten ja työssäkäyvien valtuutettujen kannalta. Valitettavasti esimerkiksi minulle aiheutuu aikataulumuutoksesta useita päällekkäisyyksiä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Samuli Isola kertoi Facebookin Kerava – Politiikka -ryhmässä kaupunginhallituksen tehneen päätöksen valtuuston puheenjohtajan päätettyä aikataulumuutoksesta. Toinen – kaupungin kautta kuultu – teoria valtuuston kokousten siirtämisen syystä on se, että kaupunginhallitus päätti siirtää omat kokousaikataulunsa tiistaiksi, minkä sinänsä ei tietenkään suoranaisesti luulisi vaikuttavan toisen toimielimen kokousaikoihin.

Selittelyjä kokousaikojen muuttamiselle lienee monia, eikä minulle ainakaan ole juuri merkitystä, oliko syynä alun perin kaupunginhallituksen puheenjohtajan vai valtuuston puheenjohtajan toive. Merkitystä itselleni kaupunginvaltuutettuna on sillä, että kalenterissani on oikeat illat varattuina valtuuston kokouksille, ja demokratian hyvän toteutumisen kannalta sillä, että kaikilla valtuutetulla, keravalaisilla ja virkamiehillämme on tiedossa oikeat kokouspäivämäärät.

Hyvät herrat, arvoisat puheenjohtajat, ylimieliseltä vaikuttavan menettelyn tilalle toivoisin avoimuutta ja reilua peliä. Se osoittaisi arvostusta demokratiaa kohtaan ja huomaavaisuutta 51 kaupunginvaltuutetun ajankäyttöä kohtaan.

Inna Kallioinen

oik. yo., opiskelija
kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän pj.
Kerava

Herkullista pinaattikaurapuuroa!

Nyt laajenee tämän blogin aihepiiri ihan uusille vesille, nimittäin ruokaohjeisiin 🙂

Kuten monet tietävätkin olen vannoutunut puuron ystävä ja melkein joka aamun aloitan kaurapuurolla. Puuron kanssa maistuvat parhaiten tuoreet tai pakastetut marjat tai piltit ja usein ripottelen päälle kanelia ja kardemummaa. Puuro sopii ruuaksi joskus myös muille aterioille.

Olen kiinnostunut käyttämieni elintarvikkeiden puhtaudesta ja terveellisyydestä ja kaupassa kiinnitän mm. valitsemieni tuotteiden ravintosisältöihin paljon huomiota. Haluan, että pääosa syömästäni ruuasta on terveellistä ja usein terveellinen ruoka on maukasta.

Lottakanttiinin lounaslistalta bongasin kesällä pinaattilaatikon. Se kuulemma tehdään vähähän ohrapuuron tapaan uunissa. Rakastan pinaattia, mutta en pidä ohrapuurosta, joten innostuin tästä ajatuksesta googlettelemaan erilaisia pinaattipuuro-ohjeita. En kuitenkaan löytänyt oikein mieleistäni.

Kesäloman kunniaksi kehittelin oman reseptin, jonka on testiryhmä testannut ja kaikkien mielestä puuro maistui hyvältä (eikä testiryhmä siis koostunut mistään terveysruokaintoilijoista).

Tässä on resepti, jos joku haluaa ja uskaltaa kokeilla:

TERVEELLINEN PINAATTIPUURO (1 annos)

n. 1/4 dl ruisleseitä (sisältää paljon kuitua 39 g / 100 g ja proteiinia 15 g / 100 g. Jos ruis ei sovi sinulle, laita tilalle kaurahiutaleita.)
n. 3/4 dl luomukaurahiutaleita (kuitua 11 g / 100 g ja proteiinia 14 g / 100 g)
2-3 pakastepinaattikuutiota (Kotimaista! Pinaatti sisältää mm. K-vitamiinia ja rautaa)
ripaus kardemummaa (auttaa ruuansulatusta, tuo makua)
2 dl vettä
(1 tl spirulinaa – superfood, joka sisältää paljon proteiinia ja antioksidantteja ja jolla on lukuisia suotuisia terveysvaikutuksia)

Päälle:
ripaus kanelia (alentaa verensokeria, sisältää antioksidantteja)
marjoja / pilttiä / maitoa

Mittaa leseet, kaurahiutaleet, pinaattikuutiot, kardemumma ja vesi kattilaan ja hauduta puuroa sekoitellen 5-10 minuuttia, kunnes näyttää valmiilta. Sekoita valmiiseen puuroon spirulina, jos haluat käyttää sitä.

Keskusta kasvuun kaupungeissa

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 16.6.2017.

Keskustalla on aito mahdollisuus kasvuun kaupungeissa. Sitä kasvua pitää koko puolueen haluta tavoitella tosissaan aktiivisella ja avoimella politiikalla, jotta puolueen kannatus ei huononisi tulevaisuudessa. Kasvun saavuttamiseksi tarvitaan keskustalaisen arvomaailman esiin nostamista käytännön tasolla politiikassa. Samalla tarvitaan rohkeutta uudistua.

Arvostan sitä, että monella tapaa minua kokeneemmat valtuustoryhmäni jäsenet paikallisyhdistyksen johtokunnan kannustuksella valitsivat minut uutena ja nuorena kaupunginvaltuutettuna Keskustan valtuustoryhmän ryhmänjohtajaksi Keravalla. Keskusta on Keravalla pienpuolue: meille oli kuntavaaleissa vaalivoitto ryhmän koon kasvaminen kahdesta kolmeen.

Lautakuntapaikkaneuvottelujen lopputulos oli kuitenkin meille pettymys. Saimme paikkoja vähemmän kuin viime valtuustokaudella, eikä meille osoitettu paikkamäärä vastaa prosentuaalisesti vaaleissa saamaamme kannatusta. Näin käy, kun puolueiden ”huutovuorot” jaetaan toimielin kerrallaan, lähtien joka kerta vertailulukujen alkutilanteesta. Allekirjoitimme paikkajaon sopimuksen, koska muutoin meidät olisi voitu jättää jopa kokonaan ilman paikkoja.

Neuvottelujen lopputulos tuskin oli kiinni neuvottelijoidemme neuvottelutaidoista tai sitkeyden puutteesta. Laissa ole säädetty paikkajaon periaatteista, jolloin enemmistö voi päättää käytettävän periaatteen melko vapaasti. Suuret puolueet tavoittelevat paikkajaossa sokeasti vain omaa etua huomioimatta kokonaisuutta, koska asioiden valmisteluvaiheeseen liittyvän vallan lisäksi luottamustehtävistä maksettavat palkkiot ovat kaikille puolueille tärkeä tulonlähde.

Mielestäni paikkajaossa pitäisi huomioida kaikkien jaossa olevien lautakuntapaikkojen kokonaisuus ja antaa tästä kokonaisuudesta jokaiselle puolueelle sen vaaleissa saamaa kannatusta vastaava prosentuaalinen osuus. Näin demokraattinen vaalitulos saataisiin näkymään parhaiten myös asioiden valmisteluvaiheessa. En oleta, että lautakuntapaikkajako olisi keskustajohtoisissa kunnissa sen reilumpaa peliä. Mielestäni aiheesta pitäisi keskustella avoimesti enemmän sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla ja pohtia sitä, pitäisikö kunnallisten luottamustehtävien paikkajaon periaatteista säätää lailla.

Muita puolueita suhteellisesti vähäisempi osuus luottamuspaikoissa antaa toki Keravalla Keskustalle loistavan mahdollisuuden keskittää voimavaroja aktiiviseen valtuustotyöskentelyyn. Koska juuri kaupungit ovat Keskustalle kasvun paikkoja, olisi kuitenkin tärkeää, että lautakuntapaikkajako toteutettaisiin reilulla tavalla. Silloin keskustalaisia vaikuttajia pääsisi kaupungeissa ehkä paremmin mukaan asioiden valmisteluvaiheeseen ja toisaalta paikallisyhdistykset saisivat enemmän tuloja, jolloin rahaakin voitaisiin käyttää enemmän näkyvyyteen paikallistasolla.

Inna Kallioinen

oik. yo., opiskelija
kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän pj.
Kerava

Kohtuullinen kokonaisuus Keravalla?

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 4.6.2017.

Minulla on ilo saada aloittaa Keravalla Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana. Keskustalla on rohkeutta uudistumiseen. Arvostan suuresti sitä, että monella tapaa minua kokeneemmat valtuustoryhmäni jäsenet Keravan Keskustan paikallisyhdistyksen johtokunnan kannustuksella valitsivat minut uutena ja nuorena kaupunginvaltuutettuna ryhmänjohtajaksi.

Keskustalla katse kasvuun

Keskustalla on aito mahdollisuus kasvuun kaupungeissa. Sitä kasvua tulemme Keravalla tavoittelemaan tosissamme tekemällä aktiivista ja avointa politiikkaa ja nimeämällä kaikkiin puolueellemme osoitettuihin luottamustehtäviin osaavat, motivoituneet ja hyvään vuorovaikutukseen kykenevät henkilöt. Saimme kuntavaaleissa Keravalla Keskustalle yhden valtuustopaikan enemmän kuin viimeksi. Paikallistasolla pienpuolueena se oli meille vaalivoitto. Juuri valtuusto on se kuntalain mukainen korkeinta päätösvaltaa kunnassa käyttävä ja kunnan toiminnasta ja taloudesta vastaava elin, jonne keravalaiset ovat valinneet edustajansa demokraattisesti suoralla vaalilla.

Sen sijaan muut kunnalliset luottamustehtävät puolueiden kunnallisjärjestöt jakavat keskenään neuvotellen taikka viimekädessä, jos neuvotteluissa ei päästä yhteisymmärrykseen, äänestämällä paikkajaosta valtuustossa. Keravalla neuvotteluissa saatiin aikaan sopimus. Siihen ovat oman puolueeni paikallisyhdistys ja valtuustoryhmä sitoutuneet, vaikka olemmekin neuvottelujen lopputulokseen pettyneitä. Meille osoitettu luottamustehtäväpaikkamäärä ei vastaa prosentuaalisesti vaaleissa saamaamme kannatusta.

Allekirjoitimme sopimuksen, koska haluamme olla mukana kehittämässä Keravaa yhteistyössä muiden kanssa ja muutoin meidät olisi voitu jättää jopa kokonaan ilman paikkoja. Ilmoitimme tyytymättömyytemme käytettyyn jakoperiaatteeseen selkeästi muille neuvottelijoille neuvottelujen aikana ja niiden päätteeksi myös kirjallisena lausumana, joten mielestäni on oikeutettua ja äänestäjiä kohtaan reilua ottaa tämä aihe julkisesti esiin vielä neuvottelujen loputtua. Neuvotteluprosessin ruotiminen julkisesti jälkikäteen olisi epäasiallista, mutta neuvottelujen lopputulokseen kohdistuvalle kritiikille on kaikkien osapuolten oltava avoimia.

Kokonaisuus on kuten sen näkee

Valitettavasti jakoperiaate, jolla puolueet luottamustehtäväpaikat Keravalla keskenään jakoivat, ei johtanut tällä kertaa demokraattista vaalitulosta parhaiten mukailevaan lopputulokseen. Matemaattisilla laskutoimituksilla on helposti havaittavissa, että luottamuspaikkajaossa Keravalla suurimman ja toisiksi suurimman puolueen paikkamäärissä on sellainen epätasapaino, jolle vaalituloksen ainoastaan 168 äänen erosta niiden välillä on mahdotonta hakea perusteita erityisesti ottaen huomioon, että valtuustossa näiden puolueiden ryhmät ovat yhtä suuret.

Suurimman puolueen vaihtuminen ja puolueiden välisten voimasuhteiden kääntyminen Keravalla ilmeisesti koettiin niin suureksi vaalivoitoksi, että sen perusteella luottamuspaikat voitiin jakaa siten, ettei kannatusprosenteille tarvinnut antaa täyttä painoarvoa. Pienpuolueet olivat paikkajaossa häviäjiä, sillä ne eivät saaneet jaossa olleesta yli 150 luottamuspaikan ja niiden varapaikkojen kokonaisuudesta läheskään sitä osuutta, joka vaalituloksen mukaan olisi ollut perusteltua. Mutta ”kokonaisuus on kuten sen näkee”: se voidaan pilkkoa myös pienemmiksi kokonaisuuksiksi kuten Keravalla lautakuntapaikkajaossa tehtiin.

Kohtuuskin on katsojan silmissä

Toki on ymmärrettävää, että puolueet haluavat itselleen paljon paikkoja, koska niille kyseessä on vallan lisäksi merkittävä tulonlähde luottamustehtävien palkkioista maksettavan puolueveron takia. Neuvotteluissa tulisi tavoitella kohtuutta – sitä, ettei kukaan vaatisi enempää kuin kohtuudella on perusteltua. En pidä neuvottelutulosta, jota ei vaalimatematiikalla pysty kestävästi perustelemaan, kokonaisuutena kovinkaan kohtuullisena.

Todettakoon vielä, että en minä sinisilmäisesti oleta, että lautakuntapaikkajako olisi keskustajohtoisissa kunnissa sen reilumpaa peliä. Mielestäni aiheesta pitäisi keskustella avoimesti enemmän myös valtakunnallisella tasolla. Pitäisikö kunnallisten luottamustehtävien paikkajaon periaatteista säätää lailla, jotta tulevaisuudessa kansan kuntavaaleissa ilmaisema tahto toteutuisi asioiden valmisteluvaiheissa paremmin?

Muita puolueita suhteellisesti vähäisempi osuus luottamuspaikoissa antaa valtuustoryhmällemme loistavan mahdollisuuden keskittää voimavaroja aktiiviseen valtuustotyöskentelyyn. Koska Keskustalle ja muille pienille puolueille ei sopimuksessa annettu vaalituloksen osoittamaa osuutta asioiden valmisteluvaiheeseen osallistumiseen, odotan, että valtuustossa tullaan käsittelemään huolellisesti ja perinpohjaisesti niiden lautakuntien, joissa meillä ei ole omaa jäsentä, alaiset asiat. Viisaiden päätösten tekemiseen tarvitaan erilaiset näkökannat huomioivaa ja rakentavassa ja reilussa hengessä asioita eteenpäin vievää otetta, jota toivon valtuustossa löytyvän yli puoluerajojen.

Inna Kallioinen

oik. yo., opiskelija
kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän pj.
Kerava

Kiitos!

Sydämellinen kiitos kaikesta kannustuksesta ja äänistä! 78 ääntä oli ihan loistava tulos minulle, ja olen siitä edelleen todella yllättynyt ja iloinen. Oli ihanaa saada niin paljon tukea ja tsemppausta tutuilta ja tuntemattomilta. Äänet riittivät valtuutetun paikkaan. Jokainen ääni oli tärkeä ja merkityksellinen.

Oli täpärää, meneekö valtuustoon läpi äiti vai minä. Vielä viimeisen äänestysalueen laskennan jälkeen vaihtui tulos niin päin, että Keskustan listan viimeinen läpimenijä olenkin minä. Ilmeisen onnistunut oli siis meidän Kumpi Kallioinen -vaalikampanja, kun lopulta meidän äänimäärämme erosivat toisistaan vain kahdella äänellä.

Saimme Keskustalle Keravalla yhden paikan enemmän kuin viimeksi! Meillä on hieno ja varmasti yhteistyökykyinen ryhmä entisen opettajani Eija Halmen ja Vaito Niinisalon kanssa.

Tästä on hyvä aloittaa työt valtuutettuna. Minuun saa aina ottaa yhteyttä valtuustokauden aikanakin.

Onnea kaikille muille ehdokkaina olleille ja vaalityötä tehneille!