Huolenpidosta puolenpitoon

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa.

Suun­taam­me koh­ti tu­le­via vaa­le­ja. Vaa­li­su­ma vaa­tii val­mis­tau­tu­mis­ta.

Kes­kus­ta vies­tii ak­tii­vi­ses­ti ta­lou­den ja työl­li­syy­den pi­ris­ty­mi­ses­tä ja nii­den eteen teh­dyis­tä te­ois­ta. Yh­tä­lö, jos­sa yk­sis­tään ta­lou­den nou­su joh­tai­si puo­lu­eem­me kan­na­tuk­sen nou­suun, tus­kin kui­ten­kaan toi­mii. Sen osoit­ti­vat Sak­san­kin vaa­lit. Mer­ke­lin kris­til­lis­de­mok­raat­tien kan­na­tus ro­mah­ti ta­lou­den pi­ris­ty­mi­ses­tä huo­li­mat­ta.

Mei­dän on pu­reu­dut­ta­va ar­vo­ky­sy­myk­siin ja kes­kus­tel­ta­va niis­tä. Puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa uu­sit­ta­va pe­ri­aa­te­oh­jel­mam­me on ki­tey­tet­tä­vä sa­das­ta pe­ri­aat­tees­ta hel­pos­ti hah­mo­tet­ta­vak­si ar­vo­vies­tik­si. Mi­ten vas­taam­me al­ki­o­lai­sil­la ar­voil­la ajan­koh­tai­siin ky­sy­myk­siin?

Kes­kus­tan on vah­vis­tet­ta­va luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä huo­leh­dim­me kai­kis­ta ih­mi­sis­tä eri puo­lil­la maa­ta. Sa­mal­la on te­rä­vöi­tet­tä­vä kau­pun­ki­po­li­tiik­kaa ja pi­det­tä­vä syr­jä­seu­dun asuk­kai­den puol­ta. Kou­lu­tus­lin­jan tai ter­vey­sa­se­man lak­kaut­ta­mi­nen kun­nas­ta hei­ken­tää ylei­ses­ti luot­ta­mus­ta lä­hi­pal­ve­lui­den säi­ly­mi­seen.

Mah­dol­li­suuk­sien tasa-ar­voa on tar­peen puo­lus­taa muu­ten­kin kuin alu­eel­li­ses­ti. Kou­lu­tuk­sen on ol­ta­va to­si­a­si­as­sa jo­kai­sen saa­vu­tet­ta­vis­sa riip­pu­mat­ta so­si­aa­li­sis­ta tai ta­lou­del­li­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Myös ih­mis­ten huo­leen di­gi­tai­to­jen riit­tä­vyy­des­tä pi­tää vas­ta­ta.

Maa­han­muut­to­lin­jam­me on ol­ta­va sel­keä. Avain­sa­no­ja ovat su­vait­se­vai­suus ja vas­tuu, joi­den vä­li­nen yh­teys on vah­va. Ke­hi­ty­sa­vun kaut­ta vas­tuu­ta kan­ne­taan hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta ih­mi­sis­tä pa­ko­lais­ten läh­tö­mais­sa.

Suo­meen otet­ta­vil­le pa­ko­lai­sil­le on tar­jot­ta­va riit­tä­vät edel­ly­tyk­set ra­ken­taa hyvä elä­mä Suo­mes­sa. On au­tet­ta­va luku- ja kie­li­tai­don op­pi­mi­ses­sa, yh­teis­kun­nan sään­tö­jen omak­su­mi­ses­sa ja työn ja ys­tä­vien löy­tä­mi­ses­sä. Ko­tout­ta­mi­sen ta­voit­teen on ol­ta­va kor­kea: tun­ne sii­tä, et­tä uu­si asuin­maa on uu­si koti, jos­ta ha­lu­aa it­se­kin pi­tää huol­ta.

Osal­li­suus luo on­nel­li­suut­ta. Se on avain yh­te­näi­sem­pään yh­teis­kun­taan. Ol­kaam­me huo­len­pi­tä­ji­nä myös kuun­te­le­via ja kes­kus­te­le­via puo­len­pi­tä­jiä. Näh­kääm­me avoin ja mo­ni­ää­ni­nen kes­kus­te­lu rik­kau­te­na.

Inna Kallioinen

Yhteistyön Eurooppa

Tämä Eurooppa-päivän kirjoitus on julkaistu Keskustan Opiskelijaliiton blogissa 9.5.2018.

Tänään vietämme ympäri Eurooppaa yhteistä juhlapäiväämme, Eurooppa-päivää.

Maailmansodissa Eurooppaa revittiin riekaleiksi. Ihmisiä kuoli. Eurooppa-päivän historia juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Schumanin julistukseen vuoteen 1950.

Julistuksessa ehdotettiin yhtenäisen Euroopan luomista rauhan ylläpitämiseksi. Se oli varhainen askel kohti Euroopan unionin perustamiseen johtanutta Euroopan valtioiden välistä yhteistyötä. Kun kyetään asettamaan yhteisiä hyviä päämääriä, ollaan jo turvallisuuden kannalta vakaammalla maaperällä.

Tänä keväänä minulla on ollut ilo saada olla harjoittelussa Anneli Jäätteenmäen toimistossa Euroopan parlamentissa Brysselissä. Se on ollut avartavaa ja opettavaa.

EU:ssa vaikutetaan lukuisiin asioihin aktiivisesti. Olen tavallaan päässyt pikkuruiseksi osaksi EU:n toimintaa koneiston sisälle. EU on näyttäytynyt valtavana kokonaisuutena.

Asioita on laidasta laitaan. Välillä aiheena on esimerkiksi tasa-arvo tai oikeusvaltiokehitys, välillä monivuotinen budjetti, mikromuovi tai interreilaaminen. Työpaikkarakennus on niin iso, että olen eksynyt monta kertaa. Myöskään työmatkakilometrejä ei kaihdeta, sillä kuukausittain ollaan viikko töissä Strasbourgissa Ranskassa.

EU vaikuttaa ihmisten arkeen monella tapaa. Matkustaminen on vaivatonta. Kaupassa valikoima on laajempi. Yritykset voivat viedä tuotteitaan tai palveluitaan ulkomaille helpommin ja sitä kautta työllistää enemmän ihmisiä. Ulkomaille voi lähteä töihin tai opiskelemaan. Osa maksamistamme veroeuroista menee Suomen EU-jäsenmaksuihin.

Aikaisemmin museo-oppaana työskennellessäni sain keskustella monien lottien ja sotaveteraanien kanssa. Heidän viestinsä oli selvä. Usein he halusivat sanoa, että huolehtikaa te nuoret siitä, ettei enää koskaan jouduta sotaan.

Euroopan valtioiden yhteistyön tärkein tehtävä alusta asti on ollut ylläpitää rauhaa Euroopassa. Sitä se on edelleenkin, vaikka nykypäivän turvallisuusuhkat ovat moninaisia. Ihminen tuudittautuu helposti turvallisuuden tunteeseen, mutta maailmanpolitiikka on viime aikoina ollut välillä huolestuttavaa seurattavaa.

Oikeusvaltioperiaate on osa kestävän rauhan projektia, ja siksi EU:n on pidettävä lujasti kiinni oikeusvaltioihanteesta. Rauhan ei saa antaa särkyä. EU:n on edistettävä rauhaa paitsi Euroopassa myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Hyvää Eurooppa-päivää!

Inna Kallioinen

KOL:n liittohallituksen jäsen

Mikä kuuluu kaikille?

Mielipidekirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 4.5.2018.

Moni taho on lähtenyt mukaan translain uudistamiseen tähtäävään Setan ja Trasekin Kuuluu kaikille -kampanjaan. Me Rovaniemen Keskustaopiskelijoissa RoKessa emme voi kaikkia kampanjan vaatimuksia kannattaa. Yleinen kokouksemme päätti tehdä aiheesta tämän kannanoton, koska myös kattojärjestömme KOL on ilmoittautunut kampanjan tukijaksi.

Translakia pitäisi mielestämme uudistaa vastuullisesti nykypäivään ottaen huomioon lakimuutosten mahdolliset vaikutukset. Nykyisen translain sterilisaatiovaatimus loukkaa ihmisen oikeutta koskemattomuuteen ja perheeseen. Lainsäätäjän pitäisi loukkaamisen sijasta suojella näitä oikeuksia.
Sukupuolten välille on rakennettava aitoa tasa-arvoa. Ketään ei saa pakottaa sukupuolen perusteella tiettyyn muottiin. Naisena voi olla monenlainen, ja miehenä voi olla monenlainen. On lukuisia aivan yhtä oikeita tapoja olla nainen tai olla mies.

Ihminen voi myös olla synnynnäisesti biologisesti jotain muuta, jolloin puhutaan intersukupuolisuudesta. Juridisia sukupuolia on Suomessa vain kaksi, joten lääkärin on päätettävä intersukupuolisen vauvan juridinen sukupuoli. Ehkä tarvitsisimme juridiseen käsitteistöön intersukupuolisuuden tai muunsukupuolisuuden käsitteen.

Nykylaista välittyy vanhanaikaiset sukupuolikäsitykset. Siinä sukupuoltaan vaihtavalta henkilöltä edellytetään, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Mikä on naisen rooli, mikä miehen? Vuonna 2018 ei kuuluisi edellyttää keneltäkään elämistä missään sukupuoliroolissa.

Koemme kuitenkin osan Kuuluu kaikille -kampanjan vaatimuksista ongelmallisina. Siinä nimittäin vaaditaan, että sukupuolen juridisen vahvistamisen pitäisi perustua henkilön omaan ilmoitukseen ja olla mahdollista iästä riippumatta.

Sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat erilliset käsitteet. Identiteetti määräytyy henkilön oman kokemuksen perusteella. Biologisen sukupuolen olemassaoloa on mahdotonta kieltää. Jos henkilön kokemus omasta sukupuolesta on vahvasti toinen kuin biologinen sukupuoli, voidaan sukupuolen ulkoisia tekijöitä muuttaa lääketieteen avulla.

Sukupuoli-identiteetti kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, mahdollisesti läpi elämän. Suomessa alle 18-vuotiailla on oikeus osallisuuteen heitä koskevissa asioissa, mutta päätöksiä lapset eivät tee yksin. Päätös sukupuolen vaihtamisesta on liian suuri asia jätettäväksi lapsen omalle vastuulle.

Ajaudumme harmaille vesille, jos juridisia käsitteitä ryhdytään määrittelemään kokemusten perusteella. Se voisi johtaa laintulkintavaikeuksiin ja väärinkäytöksiin. Sukupuolella on suuri merkitys tietyissä terveyspalveluissa. Miten tämä ratkaistaisiin, jos rekistereihin merkitty sukupuoli saattaisi olla jotain muuta kuin henkilön biologinen sukupuoli? Ongelmallisiksi muodostuisi myös rajanveto siinä, mitä henkilökohtaista sukupuolikäsitystä tukevia lääketieteellisiä tai kosmeettisia toimenpiteitä yhteiskunnan kuuluu kustantaa, kun lain edessä jokaista on kuitenkin kohdeltava yhdenvertaisesti.

Toivomme, että translakia uudistetaan. Ei kuitenkaan millä tahansa tavalla vain uudistamisen ilosta, vaan vastuullisesti ja harkiten.

Eniten toivomme suvaitsevaa asenneilmapiiriä: sitä, että jokainen ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Ihminen on vapaa olemaan muotissa tai muotin ulkopuolella, rakentamaan roolinsa itse. Vastuu asenneilmapiiristä kuuluu meille kaikille.

Laura Rahko, RoKen puheenjohtaja

Inna Kallioinen, RoKen hallituksen jäsen

ΧΡΙΣΤΟΣ ΑΝΕΣΤΗ – ortodoksinen pääsiäinen

Viikonloppuna juhlittiin uudestaan pääsiäistä, nimittäin vanhan ajanlaskun eli juliaanisen kalenterin mukaista pääsiäistä. Ortodoksit melkein ympäri maailmaa viettävät pääsiäistä sen mukaan. Pääsiäisaika kestää yhtä kauan kuin sitä edeltävä paasto eli 40 päivää.

Olen ortodoksi. Suomi on ainoita paikkoja, joissa me ortodoksit vietämme pääsiäistä samaan aikaan muiden kanssa. Olen aina aikaisemmin ollut pääsiäisen aikaan Suomessa, joten minulle oli nyt ensimmäinen kerta täällä Belgiassa saada viettää vanhan ajanlaskun mukaista ortodoksista pääsiäistä.

Kummitätini ehdotti, että tutustuisin Brysselissä hänen hyvään ystäväänsä, Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteerinä toimivaan suomalaiseen ortodoksisen kirkon pappiin isä Heikki Huttuseen. Kävin muutama viikko sitten Euroopan kirkkojen konferenssissa vierailulla, ja isä Heikki ehdotti, että voisin osallistua hänen mukanaan ortodoksisen pääsiäisen viettoon tänä viikonloppuna.

Perjantaina romanialaiseen ja kreikkalaiseen kirkkoon

Perjantaina teimme kirkkokierroksen. Ortodoksinen kirkko on kansainvälinen ja monikulttuurinen. Ensimmäisenä menimme kuuden maissa romanialaiseen ortodoksiseen kirkkoon Biserica Ortodoxa Romana Sfantul Nicolaeen. Se sijaitsi eläväisellä alueella. Kirkkorakennus oli muutettu katolisesta kirkosta ortodoksikirkoksi. Kunnostustyö oli edelleen kesken.

Paikka oli täynnä kirkkokansaa. Mukana oli paljon perheitä. Laulu oli uskomattoman kaunista, ja myös kieli kuulosti kauniilta. Isä Heikki käänsi minulle välillä.

Siirryimme ratikalla toiseen kohteeseemme, joka oli kreikkalainen ortodoksinen kirkko Patriarcat Oecumenique Archeveche de Belgique Cathedrale Orhodoxe. Siellä Benelux-maiden metropoliitta Athenagoras piti palveluksen, ja tämäkin paikka oli aivan täynnä. Myös tämä kirkko oli muutettu katolisesta ortodoksiseksi.

Kirkon ulkopuolella oli poliisipartio, koska ristisaattoon osallistui varmaankin tuhat ihmistä! En ole aiemmin ollut mukana näin isossa ristisaatossa, ja kokemus oli hieno! Ristisaatto on ortodoksinen tapa kiertää kirkko tai mennä kirkon ulkopuolelle kulkueessa laulaen ja tuohukset kädessä. Ristisaaton jälkeen palasimme sisälle kirkkoon Kristuksen hautaikonin ali.

 

 

 

 

 

Isä Heikki tunsi piispa Athenagoras Peckstadtin ja kävi palveluksen jälkeen juttelemassa tämän kanssa.  Saimme sunnuntaiksi kutsun piispan mukaan Bruggeen. Minulle tämä oli aivan ainutlaatuinen kutsu!

Lauantaina yökirkkoon

Lauantaina osallistuimme pienessä Pyhän Siluanin ja Pyhän Martinin ortodoksisessa kirkossa Saint-Gillesin kaupunginosassa yöpalvelukseen. Se alkoi kello 23.30, mutta olimme paikalla jo ensimmäisten joukossa, koska luulimme sen alkavan jo aikaisemmin. Isä Heikki oli ottanut mukaan minulle kirjan, josta saatoin seurata palveluksen kulkua suomeksi.

Ristisaatto oli erilainen kuin Suomessa. Kirkko sijaitsi tavallisessa kerrostalossa, joten kiersimme kirkon kolmesti kadun ja sisäpihan kautta. Ristisaaton lopussa papit koputtivat kirkon oveen.

 

Tämä oli tunnelmallinen yökirkko. Olen melkein jokaisena pääsiäisenä osallistunut yökirkkoon  Järvenpään ortodoksisessa kirkossa, joten tuntui tutulta olla pikkukirkon palveluksessa. Isä Heikki toivotti kirkossa myös suomeksi ”Kristus nousi kuolleista” ja minä osasin siihen vastata ”Totisesti nousi”.

Palveluksen lopussa on paastonneille ortodokseille tarkoitettu ehtoollinen. Pääsiäisyön palvelus ortodokseilla kestää aika myöhään. Monissa kirkoissa, täälläkin, on palveluksen jälkeen yhteinen ateria. Oli ilo saada osallistua tilaisuuteen kirkon yläkerrassa yhdessä paikallisten seurakuntalaisten kanssa.

Piispan kyydissä Bruggeen sunnuntaina

Sunnuntaiaamuna menimme jälleen kreikkalaiseen kirkkoon. Olin edellisyönä kotona vasta niin myöhään, että menin palvelukseen vähän myöhässä. Juuri sopivasti ehdin kuitenkin kuulemaan, kun evankeliumi luettiin suomeksi! Palveluksessa käytettiin lukuisia kieliä.

Lopussa piispa jakoi punaiset pääsiäismunat. Ne kuuluvat ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen ja symboloivat ylösnousemusta. Jo lapsuudesta nämä pääsiäiskirkossa jaettavat pääsiäismunat ovat jääneet mieleeni.

 

 

 

 

Hyppäsimme isä Heikin kanssa piispan kyytiin. Lähdimme kohti kaunista vanhaa Bruggen kaupunkia, joka sijaitsee reilun tunnin päässä Brysselistä ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Piispa on aiemmin ollut Bruggessa vuosien ajan pappina.

 

Menimme paikallisen seurakunnan pääsiäislounaalle. Tunnelma oli iloinen! Ortodoksit olivat lainanneet katoliselta kirkolta käyttöönsä isompaa kirkkosalia, jossa tilaisuus järjestettiin.

 

 

 

 

Nyyttäriperiaatteella seurakuntalaiset olivat tuoneet pöytään tarjoiluja, ja ruuat olivat kerrassaan herkullisia juhlatarjoiluja. Saimme myös nauttia elävästä musiikista. Tunnelma oli kansainvälinen, sillä paikalla oli monista eri maista lähtöisin olevia ihmisiä. Keskusteluja kuuli käytävän monilla eri kielillä.

Tänä vuonna sain siis kaksi unohtumatonta pääsiäiskokemusta! Ensimmäinen oli Italiassa Venetsiassa ja Roomassa katolisen pääsiäisjuhlinnan näkeminen ja toinen osallistuminen täällä Belgiassa Brysselissä ja Bruggessa ortodoksiseen pääsiäiseen. Näistä molemmista kokemuksista olen kiitollinen!

Tuttuja ja tuntemattomampia kokemuksia

Sain tällä viikolla osallistua kahteen mielenkiintoiseen poliittiseen tilaisuuteen. Toinen oli minulle aivan uusi kokemus, toinen tuttu ja turvallinen. Molemmista sain uutta ajateltavaa.

Rovaniemen keskustaopiskelijoiden hallitus kokoontui. Olen tällä hetkellä vain hallituksen varajäsen. Saimme RoKeen viime vuonna niin paljon uusia aktiivisia opiskelijoita, että me ”vanhat” toimijat annoimme mielellämme tilaa uusille. Olen tänä vuonna Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen, joten pääsen siltä paikalta seuraamaan valtakunnalliselta tasolta opiskelijapolitiikkaa.

Olen asunut jo parin vuoden ajan muualla kuin Rovaniemellä ja tehnyt opintojani etäopiskeluna. RoKe on minulle kuitenkin niin läheinen yhteisö, että sen toimintaan haluan osallistua asuinpaikastani riippumatta opiskelujen loppuun asti.

Lähdin RoKen toimintaan aikoinaan mukaan ylioppilaskunnan edarivaalien alla. Olin vaaleissa ehdokkaana, mutta minulle yllätyksenä tulin valituksi edustajistoon. Vuosina 2015-2017 toimin edariryhmämme puheenjohtajana, ja sitä kautta tulin tiiviimmin mukaan RoKen toimintaan. Olin myös RoKen hallituksen tiedotusvastaava.

Miksi RoKen kokous, johon Skypen kautta Brysselistä käsin osallistuin, oli nyt niin hyvä kokemus? Oli ihana ja turvallinen tunne huomata, miten samankaltaista ajattelua sieltä löytyi taas oman ajatteluni kanssa ja miten kypsää ja monipuolista keskustelua voimme käydä erilaisista aiheista. RoKe on vieläkin minulle läheisin poliittinen viiteryhmäni, vaikka tällä hetkellä se on maantieteellisesti kauimpana.

Erilaiset mielipiteet ovat elämässä luonnollinen asia. Politiikassa on toivottavaa, että erilaisia mielipiteitä halutaan ja kyetään perustelemaan ja käymään asiallista vuoropuhelua sekä  tarvittaessa muovaamaan omaa mielipidettä käydyn keskustelun perusteella. Eri mieltä oleminen ei ole aina hauskaa, ja joskus se vaatii sisua ja rohkeutta. Joskus hyvä ja perusteellinenkin keskustelu vain vahvistaa mielipiteiden erilaisuutta.

RoKen toiminnassa mielipiteiden erilaisuutta ja avointa keskustelua on kokemusteni mukaan aina arvostettu. Se on ihailtavaa! Mutta kuten sanottu, on myös ihanaa, että voimme jakaa samankaltaisia mielipiteitä.

RoKe on ensimmäisestä kokouksesta asti antanut minulle hyvän kasvuympäristön kasvaa rohkeaksi ja vastuulliseksi vaikuttajaksi. Toivon, että sen saman RoKe tarjoaa tulevaisuudessa vielä monelle muulle.

Entä sitten se uusi poliittinen kokemukseni? Sain kutsun Brysselin Kansallisseuran Nuorten järjestämään kaikille avoimeen tilaisuuteen, jossa aiheena oli Kokoomuksen Eurooppa-linjan kehittäminen. Tilaisuudessa puhujana oli Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtajuutta tavoitteleva ja Euroopan komissiossa työskentelevä Aura Salla.

Totta kai halusin mennä tähän erittäin kokoomushenkiseen tilaisuuteen, kun tällainen ainutlaatuinen tilaisuus tarjoutui. Minusta oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla toisen puolueen Eurooppa-linjasta sekä näkökulmista sote-uudistukseen.

Puolueiden tilaisuudet on monesti tietysti tarkoitettu omalle puolueväelle tai potentiaalisesti puolueesta kiinnostuneille. Politiikka on kuitenkin vuoropuhelua puolueiden, poliitikkojen ja oikeastaan lopulta ihan kaikkien välillä. Omien tilaisuuksien ovien avaaminen ja toisten tilaisuuksiin osallistuminen voi lisätä ymmärrystä ja parantaa vuorovaikutusta.

Aura Salla aloitti puheensa sydämen sivistyksestä. Se on minullekin tärkeää. Se on myös Keskustalle tärkeää. Monet arvot politiikassa ovat sellaisia, että ne voidaan jakaa. Ja on hyvä, jos niitä jaetaan.

Jokaisen meistä ympärille rakentuu jonkinlainen kupla. Elämme siinä maailmassa, jonka näemme ympärillämme. Kaikille maailma on ainakin hiukan erilainen. Välillä on hyvä uskaltaa astua vähän oman kuplan ulkopuolelle ja laajentaa sitä.

Astumalla oman kuplan ulkopuolelle ja kuuntelemalla tarkoin korvin toisen puolueen linjauksia huomaa, miten monesta asiasta voimme olla samaa mieltä ja miten yhteistä arvopohjaa voimme jakaa. Kuitenkin samalla havainnollistuu käytännössä se, miksi oman puolueeni koen kaikista läheisimmäksi ja miksi juuri sen osa haluan olla.

Yksin matkustaminen on avartava kokemus

Viimeinen Italian matkablogin osa käsittelee yksin matkustamista, turvajärjestelyjä ja majoituksia.

En ole aikaisemmin kovin paljoa matkustellut yksin paitsi Rovaniemen ja Etelä-Suomen väliä… Lomamatkoja ulkomaille en ole aiemmin tehnyt yksin. Kokemuksena tämä oli avartava!

 

Kuten monet tietävätkin, niin minulle sattui alkuvuodesta Nizzan matkalla tosi ikävä varkauskokemus. Se ei johtunut omasta huolimattomuudestani, enkä olisi voinut sitä mitenkään estää. Se heikensi vahvasti turvallisuuden tunnetta.

Minua pelotti tämän varkausjutun jälkeen ajatuskin ulkomaille lähtemisestä ja yksin olemisesta, mutta olin jo lyhyen ajan päästä muuttamassa harjoitteluun Brysseliin. Pelko piti siis käsitellä ja voittaa nopeasti. Mielestäni se onnistuikin, koska ei minua ole Brysselissä pelottanut.

Mutta kyllä silti mietin ennen tätä Italian matkaa, uskallanko lähteä Etelä-Eurooppaan yksin, kun vieläpä aiemmin lukioryhmän kanssa Roomassa ollessamme yhdessä huoneessa kävi varkaita yöllä. Nyt matkan jälkeen olen niin iloinen, että minulla riitti rohkeutta!

Yksin matkustamisen plussat ja miinukset:

+ voi tehdä ihan mitä itse haluaa, valita itseä kiinnostavat kohteet ja omasta mielestä kivoimmat ruokapaikat
+ voi liikkua miten haluaa (eli voin kävellä paljon)
+ kiireettömyys, aikataulujen ja suunnitelmien vapaus
+ helpompaa tutustua uusiin ihmisiin
+ opettavaista

– kokemuksia on kivaa jakaa toisten kanssa
– matkakavereista on juttuseuraa
– turvattomuus: yksin matkustaessa pitää olla koko ajan tosi tarkkaavaisena, jotta välttäisi ongelmatilanteet
– mahdollisissa ongelmatilanteissa matkaseurasta voi olla tukea

Omat turvallisuusvinkkini:

  • Ole tarkkaavainen koko ajan.
  • Säilytä paidan alla passipussissa passia, rahaa ja pankkikortteja. Pidä lompakossa vain päivän käyttörahat.
  • Käytä hotellihuoneen kassakaappia.
  • Jos ei ole kassakaappia, piilota tärkeät tavarat ympäri huonetta.
  • Huomioi, että avomallisesta laukusta ja repusta on erittäin helppoa varastaa ruuhkassa tavaroita.

  • Laita oven eteen esteitä yöksi: kukaan ei pääse huoneeseen aiheuttamatta meteliä.
  • Pidä huolta, että joku tietää, missä menet.
  • Ole selvillä maan suuntanumerosta ja mieluiten lataa kännykkään 112 suuntanumerolla. Senhän pitäisi toki toimia Euroopassa käsittääkseni ilmankin suuntanumeroa, mutta eipä vaan välttämättä toimi käytännössä. Jos tulee tilanne, jossa tarvitset todella apua, niin numeron pitää olla nopeasti ulottuvilla.

Majoitukset:

Venetsia, Bernardi Semenzato, ***, 1 yö 35 €

Hotelli sijaitsi Cannaregion alueella tunnelmallisella kapealla kujalla. Hotellilta käveli tärkeimmille nähtävyyksille ja juna-asemalle noin vartissa.

Hotelli oli sympaattinen. Olin varannut huoneen, jossa ei ollut omaa wc:tä. Sain kuitenkin vessallisen huoneen! Huoneessa ei ollut kassakaappia.

Erinomainen hintalaatusuhde. Ainoa huono puoli oli, että äänieristys oli jokseenkin huono, ja huoneeseen kuului alapuolelta kadun ravintolasta ääniä. Hotellin respahenkilö puhui enimmäkseen italiaa, mutta oli tosi ystävällinen. Aamiainen ei kuulunut hintaan.

Yöjuna Venetsiasta Roomaan, Trenitalia, makuupaikka noin 80 €

Matka jännitti minua etukäteen, mutta oli erittäin positiivinen kokemus! Olin neljän paikan makuuhytissä ainoa matkustaja. Peittona oli pelkkä lakana, joten yöksi oli syytä pukeutua lämpimästi.

 

 

Monti Palace Hotel, **** 2 yötä yht. 124,75 €

Todella laadukas ja turvalliselta vaikuttava hotelli. Varasin tämän jostain huipputarjouksesta! Respahenkilökunta puhui hyvää englantia ja oli erittäin avuliasta.

Huone oli viihtyisä ja todella siisti, ja siivooja oli järjestellyt myös levällään olleet tavarani päivän aikana siistimpään järjestykseen 😀

Hotelli sijaitsi Cavourin metroaseman vieressä. Siitä oli Colosseumille ainoastaan noin 10 minuutin kävelymatka.

Aamiainen sisältyi hintaan, ja se oli monipuolinen ja hyvä. Paras aamiainen, mitä olen Italian hotelleissa nähnyt!

 

 

 

 

 

 

Nyt ihanan pääsiäislomamatkan jälkeen on kiva palata huomenna kiinnostavien töiden pariin.

 

Italia on herkkujen maa

Italialainen keittiö on kansainvälisesti tunnettu herkuistaan. Aivan syystä! Ruoka on Italiassa erinomaista. Siinä käytetään paljon oliiviöljyä, ja kasvikset ovat tuoreita.

Tällä matkalla söin aika perinteisiä italialaisia ruokia. Ensimmäisenä iltana Venetsiassa valitsin ravintolan oikeastaan tarjouksen perusteella. Pizza tai pasta-annos ja juoma maksoivat yhteensä kympin. Söin pestopastaa, nam.

 

Italiassa pitää tietysti syödä pizzaa! Tämä on varmaankin sitten makuasia, kun jotkut sanovat, ettei italialainen pizza oikeasti ole hyvää. Minun pizzakokemukseni Italiasta ovat enimmäkseen todella hyviä.

Valitsin ihanan aurinkoisen pöydän pienestä ravintolasta terassilta ja tilasin mitä yksinkertaisimman margharita-pizzan. Siinä on vain mozzarellajuustoa ja tomaattikastiketta. Ruoka oli kuitenkin erittäin maukas – tomaatit ovat varmaankin auringossa kypsyneempiä, joten ne antavat makua ruokaan.

Roomassa molempina iltoina suuntasin syömään Trasteveren alueelle. Siellä on paljon pieniä ravintoloita ja eloisa tunnelma. Nyt alue oli mielestäni enemmän turistisoitunut kuin silloin, kun viimeksi olen ollut siellä.

Ensimmäisen illan ravintola Cave Canem oli hiukan syrjäisemmällä paikalla. Tilasin päivän ruokalistalta gnozziannoksen erilaisten sipmpukoiden ja artisokan kera, todella herkullista! Suosittelen.

 

 

Jälkiruuaksi otin perinteisen  tiramisun.

 

 

 

Pääsiäispäivänä söin Grazia & Graziella -ravintolan terassilla lasagnea, joka myös on suosittu ruoka Italiassa. Se ei kuitenkaan vetänyt vertaa muille matkalla syömilleni ruuille. Mitäs tästä voi päätellä? Ainakin sen, että kasvisruuat maistuvat hyvin valmistettuina erinomaisilta!

 

Italiassa kannattaa herkutella jäätelöllä! Se on ihan parasta, ja makuja on monia. Punaviini on hyvä ruokajuoma. Ja kahvi on erinomaista, espressoja ja cappuccinoja. Se on myös usein aika edullista.

 

        

Italiassa ravintoloissa on palvelu ystävällistä ja kohteliasta. Usein myös saattaa saada tilauksensa oheen jotain pientä yllätyksenä, esimerkiksi lasillisen kuoharia tai sipsiannoksen.

Suosittelen olemaan ruokien suhteen rohkea ja ennakkoluuloton. Kasvisruuat ovat maukkaita ja samoin merenelävät!

Matkatyylin ydin on käytännöllisyys

Matkatavarat piti tällä matkalla saada mahtumaan vain reppuun, mikä oli minulle haasteellinen tehtävä. Yleensä tykkäisin ottaa matkoille esimerkiksi useammat kengät, mutta ne vievät paljon tilaa…

Mitä vaatteita otin matkalle mukaan? Otin monikäyttöisiä vaatteita, joita voi käyttää missä vain matkatilanteissa. Melkein kaikkia mukana olleita vaatteita jopa käytin tällä matkalla! Ainoastaan mustat housut osoittautuivat turhaksi.

Lähdin matkaan sinisissä farkuissa. Joskus olin enemmän farkkuihminen, mutta nyt oli pitkä aika siitä, kun viimeksi olin käyttänyt sinisiä farkkuja. Ne ovat tosi kiva vaate. Ainoa huono puoli on niissä se, että kaatosateessa niistä näkee heti, että ovat kastuneet…

Pitkähihaisia yksinkertaisia paitoja otin mukaan jokaiselle matkapäivälle ja lisäksi pari neuletta. Mekkoihmisenä piti tietysti myös yksi mekko ottaa.

Kenkävalinnastani olin varsinkin Rooman myrskysäässä iloinen. Lähdin matkaan mustissa korottamissa talvinilkkureissa. Niissä jaksaa kävellä pidemmänkin matkan, eikä niistä sadesäässä mene heti vesi läpi.

Takiksi otin nahkatakin, koska se on ehkä paras mahdollinen valinta vaihteleviin sääolosuhteisiin. Viileänä iltanakin se lämmittää, sadesäällä se pitää vettä ja lämpimämmälläkään kevätsäällä siihen ei tukehdu. Eka kerta tänä keväänä, kun sitä pääsi käyttämään!

Yöpuvun piti olla lämmin ja sellainen, että sitä voi käyttää junan makuuvaunussakin. Eli mukavat pitkät housut ja paita oli hyvä valinta.

Yksi käytännöllisimmistä vaatteista tähän vuodenaikaan on iso huivi. Sitä voi pitää kaulahuivina tai kietoa lämmikkeeksi hartioille. Junassa se myös toimi lisäpeittona yöllä. Asusteina sateenvarjo ja aurinkolasit olivat tärkeät.

Käsilaukun tietysti myös tarvitsen aina. Minun laukkuni on avomallinen ja siinä on kaksi isompaa vetoketjutaskua. Arvokkaammat tavarat kuten kännykkä ja lompakko kannattaa laittaa vetoketjullisiin taskuihin, koska avomallisesta osasta on tungoksessa helppoa varastaa vain sujauttamalla käsi sinne. Lisäksi passipussi takin alla on kätevä.

Hyvää pääsiäistä Vatikaanista, XB!

Aamulla lähdin kohti Vatikaania, jossa paavi pitää perinteisen jokavuotisen Urbi et orbi -pääsiäispuheen ja antaa siunauksen. Olen tätä monta kertaa seurannut telkkarista. Tämä oli tämän reissuni ”päänähtävyys”!

Tiesin, että paikalle Vatikaaniin kannattaa mennä hyvissä ajoin, koska Pietarinaukiolle saapuu jopa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Muutaman kilometrin aamukävely aurinkoisissa maisemissa kauniiden rauniomaisemien ohi oli mukava. Pääsiäistunnelma oli iloinen.

Vatikaaniin Pietarinaukiolle otettiin ihmisiä sotilaiden tekemän turvatarkastuksen läpi sisään muutama kerrallaan. Tulijoita oli paljon, joten se vaikutti aika hitaalta.

 

Olin aukiolla noin klo 11.30. Paaville on varattu kulkuväylä ihmisjoukon keskeltä, ja sain paikan aivan sen reunalta! Paikan saaminen oli ryntäyskilpailu, koska sen edessä oli aluksi nauha, joka katkaistiin vasta vähän ennen puheen alkua. Paikalla oli paljon sotilaita, poliiseja ja siviilipukuisia poliiseja.

 

 

Paavi tuli Pietarinkirkosta. Hän nousi auton kyytiin, ja auto ajoi sille varattua reittiä pitkin, ja paavi tervehti ihmisiä. Ihmiset hurrasivat, vilkuttivat paaville ja ottivat kuvia. Paavi piti Pietarinkirkon parvekkeelta puheen, ja sen jälkeen sotilaat vielä marssivat hienossa kulkueessa väkijoukon läpi. Ainutlaatuinen kokemus!

 

Hetken Pietarinaukiolla hengailtuani keksin hullun idean, että kierrän Vatikaanivaltion kävellen sen muurien ulkopuolelta 😀 Tämän sitten toteutin, joten nyt olen kävellyt kokonaisen valtion ympäri! Matkalla söin herkullista italialaista jäätelöä.

Lankalauantain kirkkoelämykset

Juna saapui tosiaan Roomaan jo puoli seitsemältä aamulla, joten olin hotellilla jo seitsemän maissa. Halusin jättää sinne matkatavarasäilytykseen tavaroitani, ettei tarvitse kantaa niitä koko päivää mukana. Hotellivirkailija oli tosi pahoillaan, ettei huoneeni vielä ollut valmis! No, en kyllä odotakaan, että pitäisi olla, jos saavun jo aamuvarhain 😀

Sain hotellilla neuvoja, mihin paikkoihin kannattaa suunnistaa. Olen käynyt Roomassa pari kertaa aikaisemminkin, joten ajattelin tällä kertaa skipata ”pakolliset” turistisuoritukset ja niiden jonotukset ja keskittyä enimmäkseen kirkkoihin pääsiäisen kunniaksi.

Ensimmäiseksi päätin siis suunnata aamiaisen jälkeen (osittain sateen takia) hotellia lähellä sijaitsevaan Basilica di San Pietro in Vincoliin. Kirkko on tunnettu Michelangelon veistämästä Mooses-patsasta. Kirkossa on esillä myös Pyhän Pietarin kahleet, joihin hän perimätiedon mukaan oli kahlittuna vankilassa.

Olin kirkossa niin aikaisin, ettei siellä ollut vielä juurikaan muita turisteja. Kirkossa jäin hetkeksi seuraamaan parin amerikkalaisen (ehkä ?) henkilökohtaista opastusta. Seisoin sattumalta maahan pudonneen lappusen vieressä, ja eräs nainen tuli sen poimimaan ja luuli varmaankin, että se on minulta pudonnut.

Hän puhui minulle ensin italiaksi ja sitten englanniksi, kun en ymmärtänyt. Selvisi, että maassa ollut paperi oli kutsukortti läheiseen Basilica di Santa Maria Maggioren kirkkoon reilun tunnin päästä alkavaan pääsiäislauantain palvelukseen. Siihen naisen mukaan ehdottomasti kannattaisi osallistua, vaikken italiaa osaakaan, koska ”se on suureksi osaksi latinaksi, joten ymmärrät kuitenkin osan”. Well, valitettavasti latinankielen taitonikaan ei ole juurikaan sen parempi, mutta tietysti halusin tähän osallistua.

Santa Maria Maggioren kirkko on yksi Rooman tunnetuimmista kirkoista. Ulkona joutui jonottamaan sateessa yli puoli tuntia. Ovella oli sotilaat tekemässä turvatarkastuksen (kuten melkein kaikissa kirkoissa näköjään lauantaina).

Palvelus oli hieno. Kirkko oli täynnä ihmisiä. Ehkä kolmasosa osallistujista oli nunnia.

Seuraavaksi vuorossa olivat Scala Santan pyhät portaat. Kerrotaan, että Jeesus on niillä kävellyt. Rukoilijat konttaavat portaat polvillaan ylös.

 

 

 

 

Tämän lähellä oli pieni Battistero Lateranense -kirkko. Siellä ei ollut ketään muita, kun menin sinne. Ihmeellistä olla näin turistientäyteisessä kaupungissa missään paikassa hetkeäkään yksin! Kirkko oli tunnelmallinen.

Colosseumia pysähdyin hetkeksi ihastelemaan puiston penkiltä. Jatkoin matkaa Trasteveren kaupunginosaan etsimään illallispaikkaa. Matkalla ukkosmyrsky yllätti. Tämä ikivanha kaupunki on myrskyssäkin jotenkin tosi vaikuttava! Trasteverestä myös löytyi vielä pari kirkkoa.

Yöllä menin vielä uudestaan Basilica di Santa Maria Maggioren kirkkoon yöjumalanpalvelukseen. Minulla on traditio osallistua pääsiäisyön palvelukseen, tosin aikaisemmin aina olen osallistunut ortodoksiseen. Hyvää pääsiäistä, XB!