Olen ehdolla eduskuntavaaleissa

Iloisena kerron, että olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa Uudellamaalla! Keskustan Uudenmaan piiri valitsi tänään 6.10.2018 ensimmäiset ehdokkaansa ensi kevään vaaleihin. Päätös ehdokkuudestani on syntynyt hitaasti, ja olen asiaa harkinnut huolellisesti tähän aamuun asti.

Poliittiseen päätöksentekoon ja vaaleihin tarvitaan erilaisista näkökulmista perusteltuja mielipiteitä ja kuuntelevaa vuoropuhelua. Se on demokratian rikkaus. Usein nuorten näkemykset ovat aliedustettuina. Haluan kantaa korteni kekoon ja osallistua vaikuttamisen vuoropuheluun omalla äänelläni.

Suomessa työnteon ja opiskelun on oltava aina kannattavaa ja kannustavaa. Haluan, että jokaisella lapsella ja nuorella elämän alku on turvallinen ja että vanheta voi turvallisin mielin. Mahdollisuuksien tasa-arvoa pitää vahvistaa.

Ympäristökysymykset ovat koko maailman yhteinen asia ja ilmastonmuutos aikamme suurin haaste. Suomessa ja Euroopassa meidän pitää olla rohkeita ja innovatiivisia edelläkävijöitä ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Tavoitteet on asetettava tinkimättömästi korkealle ja niiden saavuttamiseksi on tehtävä tekoja.

Vaalikampanjat tehdään yhdessä. Olen kiitollinen tuesta ja kannustuksesta ja kiinnostavista keskustelusta, joita olen käynyt miettiessäni ehdokkuutta. Jos haluat lähteä tukemaan minua vaalikampanjassani keväällä jollain tapaa tai ideoimaan kampanjaani, ole minuun yhteydessä. Kuulemisiin ja tapaamisiin <3

 

 

Tässä kuvassa me Keskustan Uudenmaan nuoret naiset: Sara Saramäki Espoosta ja minä.

Laittaisinko lapseni homekouluun?

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 25.9.2018.

Historiaa vai homehistoriaa? Jos tulevaisuudessa saan lapsia, en halua laittaa heitä homekouluun. Tutkisin tarkasti, mitä muita vaihtoehtoja on.

Lapsuusmuistojen kautta Keravan Keskuskoulu on minulle rakas paikka. Silmissäni se on kaunis rakennus.

Kaupunginhallituksen palveluverkkotoimikunta on linjannut, että Keskuskoulu peruskorjataan. Perustelu on, että koulu on rakennussuojelullisesti arvokas kohde ja asiantuntija-arvion mukaan se voidaan korjata terveeksi. Siksi kaupunginvaltuustolle tuodaan jossain vaiheessa korjausta koskeva hankesuunnitelma.

Erilaisten vaihtoehtojen tarkastelu on aina tervettä. Pidän tärkeänä, että harkitaan perusteellisesti, korjataanko koulu vai puretaanko se ja rakennetaan tilalle uusi. Valtuutettu Jukka Nissinen on esittänyt useita uudisrakennusta puoltavia syitä (K-U 4.9.).

Päätöksenteon perustana pitäisi kaupunginvaltuustossa käyttää tarvearviointia ja kustannusvertailuja. Onko ympäristössään yksittäisen rakennuksen säilyttäminen arkkitehtuurisista ja historiallisista syistä itsestään selvästi tärkeämpää kuin pohtia aidosti, mihin rakennusta tarvitaan? Millainen Keskuskoulu voi tarjota parhaan oppimisympäristön?

Maine pysyy seinissä valitettavasti pidempään kuin home. Mielikuva hometalosta elää pitkään, vaikka rakennus korjataan. Joskus kalliit remontit menevät pieleen ja sisäilmaongelmat ilmestyvät uudestaan. Joskus remonttikustannukset ylittävät arvioidun. Joskus remontin aikana osoittautuu, ettei korjaaminen onnistukaan.

Mainetta voi homeen sijasta rakentaa muutoinkin. Kaupunkimme vetovoimatekijä voisi olla elävä oppimisen ja kulttuurin kampus. Puurakentamista hyödyntävä tai vähämuovinen alakoulu keskustassa saattaisi herättää kiinnostusta ja houkutella perheitä ja opettajia.

Olen lapsena käynyt Keskuskoulun. Oman koulun pitkä historia kiehtoi: oli hienoa käydä koulua rakennuksessa, joka oli jo sota-aikaan ollut olemassa.

Nyt pohdin, onkohan päättäjien joukossa ketään, jonka lapset tulevaisuudessa saattavat mennä Keskuskouluun. Ovatko historiallisen arvon puolustajat rakennuksen ulkopuolella? Ovatko ajanmukaisen oppimisympäristön ja terveen sisäilman haluajat tulevaisuudessa rakennuksen sisäpuolella?

Vanhasta irti päästäminen uuden edessä on haikeaa. Silti on vaikeaa ymmärtää, jos tulevaisuuden kannalta merkittävä ratkaisu perustellaan ainoastaan menneisyyden vaalimisella.

On kaunis ajatus, että sukupolvet kävisivät samaa koulua. Päätöstä tehtäessä on kuitenkin myös muita, jopa painavampia tekijöitä.

Tyytyvätkö Keravan valtuutetut yhteen, jo ennalta päätettyyn ratkaisuvaihtoehtoon korjata vanha talo? Vai vaadimmeko rinnalle tasavertaisen selvityksen mahdollisuudesta rakentaa jotakin uutta?

Inna Kallioinen
kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja
Kerava

”Kylmyyttä” vai kurittomuutta?

Joskus politiikka eli yhteisistä asioista huolehtiminen muuttuu enemmän tunteisiin vetoavaksi retoriikaksi tai jopa populismiksi. Asiat pysyvät kuitenkin asioina, vaikka ne kiedottaisiin värikkäiden ilmaisujen ja mielikuvien sisälle. On toivottavaa, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua ja erilaiset näkökulmat ja mielipiteet sallitaan.

Joidenkin mielestä se, että toivoo julkista taloutta hoidettavan tarkasti, suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti, on ”kylmyyttä”. Sitä se ei kuitenkaan minun mielestäni ole, vaan pikemminkin palavaa halua, että hyvinvointiyhteiskunta säilyisi vielä pitkälle tulevaisuuteen. Se on myös vastuullisuutta ja valppautta siihen, ettei julkista taloutta saisi liikaa rakentaa lainarahan varaan.

Sanottakoon heti aluksi se, että mielestäni hyvässä yhteiskunnassa kodittomia ihmisiä on autettava löytämään mahdollisimman pysyvä asumisratkaisu ja hätätilanteissa on tarjottava väliaikaisia hätämajoitusratkaisuja. Toisaalta ihmisten vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa asunnottomiakaan ei voida pakottaa pysyviin asumisratkaisuihin. Sanottakoon sekin, että pienessä kaupungissa tilapäistä yösijaa tarjoavat hätämajoitusratkaisut olisi mielestäni järkevää järjestää leveämmin hartein yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Keravan ensisuojan alku

Maanantaina 3.9.2018 Keravan kaupunginvaltuustossa käsiteltiin ensisuojaan liittyvää asiakokonaisuutta: lisätalousarvioesitystä ensisuojan kesäaukioloon liittyen ja vastausta ensisuojaa koskeneeseen valtuustoaloitteeseen. Olen seurannut ensisuojahankkeen etenemistä mielenkiinnolla siitä lähtien, kun viime budjettineuvotteluissa valtuustoryhmät päättivät yhteisymmärryksessä varata 50 000 euroa ensisuojalle talvikaudelle 2018. Kaikki ryhmät yksimielisesti hyväksyivät budjetin.

Alkuvuodesta ensisuoja aloitti toimintansa keskellä Keravan keskustaa. Kävimme kaupunginvaltuutettu Eija Halmeen kanssa kesällä tutustumassa ensisuojan toimintaan, jota meille valtuutettu Päivi Wilen asiantuntevasti esitteli. Kirjoitin aiheesta silloin blogiini.

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti 14.6.2018 budjettineuvotteluissa sovitusta poiketen pitää ensisuojan auki myös kesäkaudella. Siihen ei ollut varattu etukäteen määrärahoja eikä asiaa ollut valtuustossa hyväksytty. Sote-lautakunta päätti panna päätöksen täytäntöön vailla lainvoimaa olevana.

Todettakoon vielä, että tätä aikaisemmin sote-lautakunta on pompotellut ensisuojaa koskevaa valtuustoaloitetta palauttaen sen uudelleen valmisteltavaksi, tehnyt äänestyspäätöksiä ja kertaalleen esittelijänä toiminut virkamies on joutunut jopa jättämään eriävän mielipiteen. Vasta kesällä budjettivaikutuksia omaavat päätökset on eriytetty erilleen valtuustoaloitteen vastausta koskevasta asiasta. Ymmärrettävästi kuviota voi olla hankalaa hahmottaa, jos ei ehdi lukea kaikkia asiaan liittyviä pöytäkirjoja.

Valtuuston vastuu

Ensisuoja on siis ollut toiminnassa koko kesän. Käytännössä siitä aiheutuneet kustannukset on siis tietenkin jo maksettu tai ainakin on syntynyt velvoite maksaa ne. Kesäaukioloa koskenut lisämäärärahaesitys tuotiin valtuuston käsiteltäväksi syyskuussa. Esitin valtuustolle kaupunginhallituksen pohjaesityksestä poiketen, että kaupunginvaltuusto ei olisi hyväksynyt talousarvioon ensisuojan kesäkustannusten kattamiseen ehdotettua 33 000 euron muutosta. Mutta miksi?

Kyseessä on mielestäni periaatteellisella tasolla merkityksellinen asia. Valtuusto itse oli juuri hyväksynyt tiedokseen raportin, jossa muistutettiin, että on erittäin tärkeää, että kaikki hallintokunnat noudattavat valtuuston hyväksymää, sitovaa talousarviota. Kuntalain 110 §:n mukaan kunnan toiminnassa ja talouden hoidossa on noudatettava talousarviota, josta päättäminen on valtuuston velvollisuus.

Ensisuojan kesäaukioloihin liittynyt lisämäärärahaesitys saapui valtuuston käsiteltäväksi vasta siinä vaiheessa, kun kesä oli jo mennyt ja pyynnön kohteena olevat rahat käytännössä siis jo käytetty. Joissain tapauksissa tällainen jälkikäteinen budjetointi on luonnollisesti välttämätöntä, mutta tässä tapauksessa ensisuojan aukipitoon kesäkaudella vaikuttaneet faktat olivat tiedossa jo hyvissä ajoin ennen kesää. Siispä asian valmistelu valtuuston käsiteltäväksi jo keväällä olisi ollut nähdäkseni mahdollista.

Perusteetta jälkikäteinen lisämäärärahojen pyytäminen ja myöntäminen antaa eri lautakunnille ja kaupunkilaisille vääränlaisen viestin siitä, miten yhteisiä talousasioita pitää kaupungissa hoitaa. Niitä pitäisi hoitaa tarkasti, suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti. On kestämätöntä, mikäli poliittiset päättäjät suhtautuvat talouskuriin välinpitämättömyydellä.

Siksi olisi mielestäni ollut parempi, että rahat ensisuojan kesäaukioloon olisi etsitty lautakunnan sisällä muulla tavoin eikä valtuuston myöntämän lisämäärärahan kautta. Sote-lautakunnan julkisten pöytäkirjojen ja päätösten perusteella tämän olisi pitänyt olla mahdollinen vaihtoehto, koska 14.6.2018 83 §:ssä sote-lautakunta oli varautunut siihen, että ”ellei kaupunginvaltuusto myönnä lisämäärärahaa palvelun järjestämiseen, katetaan palvelun järjestämisestä aiheutuvat lisäkustannukset lautakunnan talousarvioon kohdistuvalla sopeuttamisella”.

Asiasta käytiin valtuustossa pitkä, monipolvinen ja välillä tunteisiin, välillä talouskuriin vetoava keskustelu. Olin hämmästynyt siitä, että joillekin käytävän vasemmalla puolella istuville valtuutetuille 33 000 euroa tuntui olevan ihan pikkuraha, josta on turhaa edes keskustella. Toisaalta osalle heistä esitykseni tuntui olevan kuin kohtalonkysymys: kriittinen summa, jota ilman sote-lautakunta joutuisi poikkeukselliseen ahdinkoon.

Monelle ihmiselle 33 000 euroa on enemmän kuin vuoden ansiot. Kaupungin tai pelkästään sote-lautakunnan omassa budjetissa se muodostaa kokonaisuuden kannalta vain pienen osuuden, mutta ei tuollaista summaa voi mielestäni aivan vähäisenäkään pitää.

Koska useampi valtuutettu eri ryhmistä (Kesk., Kok., KD ja PS) kannatti esitystäni, pohjaesityksen ja tekemäni esityksen välillä äänestettiin. Äänin 30 – 18 (3 tyhjää) pohjaesitys tuli päätökseksi ja lisämääräraha myönnettiin. Vaikka esitykseni hävisi äänestyksessä, asiasta valtuustossa käyty keskustelu oli periaatteellisesti tärkeä.

Yhteistyötä ja turvallisuutta

Lisäksi äänestimme ensisuojaa koskevan valtuustoaloitteen vastauksesta. Olisin halunnut, että asia olisi palautettu uudelleen valmisteltavaksi. Huolimatta siitä, että asiaa on varsin pitkän aikaa palloteltu sote-lautakunnassa, valtuustoaloitteen vastausehdotuksessa ei valitettavasti ollut selvitetty mahdollisuuksia toteuttaa ensisuojapalvelu yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Sitä oli ehdotettu jo valtuustoaloitteessa ja edellytetty budjetointivaiheessa selvitettäväksi.

Tänä vuonna Keravan ensisuojassa on majoittunut muitakin kuin keravalaisia kodittomia, vaikka palvelu on tarkoitettu heille. Olisi inhimillistä toimintaa, että ihmistä ei käännytettäisi pois hätämajoituksen ovelta vain siksi, että hänen rekistereihin merkitty kotikuntansa on ”väärä”. Taloudellisessa mielessä keravalaisille kuuluu kuitenkin vastuu keravalaisten kodittomien auttamisesta. Siksi vastuita ja kustannuksia pitäisikin jakaa muiden kuntien kanssa.

Toinen asia on, että ensisuoja on kilpailutettu niin, että siellä on vain yksi henkilö töissä ja toinen hälytettävissä paikalle. Usein asunnottomuus ja erilaisten päihteiden liikakäyttö ovat yhteydessä toisiinsa. Eikö ensisuojapalvelu olisi turvallisuussyistä järkevämpää tuottaa siten, että työntekijöitä olisi paikalla aina vähintään kaksi? Mahdolliset vaaratilanteet voitaisiin silloin hallita paremmin ja apua kutsua varmemmin paikalle.

Työntekijöiden lisäys luonnollisesti kasvattaisi huomattavasti ensisuojasta aiheutuvia kustannuksia. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää suunnitella ja rahoittaa ensisuojapalvelu yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Tämä mahdollisuus toivottavasti tutkitaan vielä huolellisesti, vaikka ensisuojaan liittyvän valtuustoaloitteen vastaus eilen lopulta hyväksyttiinkin.

Sydämellinen kiitos

Kiitän eri ryhmien valtuutettuja tuesta esitykselleni ja keskusteluun osallistuneita hyvistä ja asiallisista puheenvuoroista. Kiitos myös kokouksen jälkeen saamastani palautteesta ja kritiikistä. Osalla on arvostusta herättävä taito osata antaa kritiikkiä asiallisesti, kun taas joillakin tässä taidossa olisi vielä erinomainen mahdollisuus ihmisenä kehittymiseen.

Terveiset harjoittelusta Brysselistä

Tämä kirjoitus on julkaistu Keskustanaisten Avain-lehdessä 2/2018.

Olen harjoittelijana Anneli Jäätteenmäen toimistossa Euroopan parlamentissa tämän kevään ajan.Politiikka on ollut minusta aina kiinnostavaa. Nuorempana ajattelin, että haluan seurata politiikkaa sivusta olematta minkään puolueen jäsen. Lähdin kuitenkin tekemään vaalityötä Annelin ja muutaman muun keskustalaisen ehdokkaan kampanjoihin.

Opiskelen oikeustiedettä Lapin yliopistosta. Kolme vuotta sitten sain kutsun Rovaniemen Keskustaopiskelijoiden kokoukseen. Siellä tajusin haluavani mukaan opiskelijapolitiikkaan. Lähdin ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ”täyte-ehdokkaaksi”. Tulinkin valituksi. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja kotikaupungissani Keravalla.

Puoluevalintaani ohjasi arvomaailma ja tarkka pohdinta, vaikka jo kotoakin olin saanut keskustalaisia vaikutteita. Yksittäisistä asioista voi suuressa puolueessa olla monenlaisia mielipiteitä. On rikkaus, että voimme jakaa yhteistä arvopohjaa, mutta toisaalta mukaan mahtuu erilaista ajattelua.
Vaikuttajakiihdyttämössä sain Annelin mentorikseni. Hän oli jo aiemmin kertonut minulle palkkaavansa säännöllisesti harjoittelijoita. Koin tämän ainutlaatuisena mahdollisuutena sekä ammatilliseen että poliittiseen oppimiseen.

Harjoittelijoita on ollut monilta opiskelualoilta. Opiskelutausta ja kiinnostuksenkohteet vaikuttavat jonkin verran työnkuvaan. Yleensä harjoittelu kestää 3-6 kuukautta. Harjoittelun aikana pääsee käymään myös Strasbourgissa, jossa parlamentin täysistunnot järjestetään.

Harjoitteluun voi hakea lähettämällä sähköpostitse mepille hakemuksen ja CV:n. Kannattaa pitää mieli avoinna erilaisille kansainvälistymisen mahdollisuuksille: harjoitteluille, työlle ja opiskeluvaihdoille. Olen Brysselissä tutustunut monissa mielenkiintoisissa paikoissa harjoittelussa oleviin suomalaisiin.

Olen harjoittelussa päässyt osallistumaan kokouksiin, tapaamisiin ja tilaisuuksiin, seuraamaan ja selvittelemään ajankohtaisia asioita, luonnostelemaan tekstejä ja tutustumaan ihmisiin. Harjoittelun parhaita puolia on ollut, että on saanut seurata kokeneen poliitikon ja avustajien työskentelyä ja tutustua monipuolisesti EU:n toimintaan.

Asioita on laidasta laitaan. Välillä aiheena on esimerkiksi tasa-arvo tai oikeusvaltiokehitys, välillä monivuotinen budjetti, mikromuovi tai interreilaaminen. Työpaikkarakennus on niin iso, että olen eksynyt monta kertaa.

EU vaikuttaa ihmisten arkeen monella tapaa. Tärkeintä kuitenkin on, jos yhteistyön avulla onnistutaan ylläpitämään rauhaa. Kun asetetaan yhteisiä hyviä päämääriä ja tehdään tekoja niiden saavuttamiseksi, pysytään paremmin sovussa.

Sekä työkokemuksen että elämänkokemuksen kannalta harjoittelu on ollut upea mahdollisuus. Olen siitä kiitollinen Annelille ja hänen avustajatiimilleen.

Voin lämpimästi suositella harjoittelua ulkomailla. Kannattaa uskaltaa. Mahdollisuuksia on monia. Pitää vain löytää itselle se sopiva.

Inna Kallioinen

Pari minuuttia kaupunkikannatuksesta

Pidin tämän puheen Keskustan puoluekokouksen yleiskeskustelussa Sotkamossa 8.6.2018.

Henkilön Inna Kallioinen kuva.

Hyvä puoluekokousväki,

Miten saamme Keskustan kannatuksen kasvuun kaupungeissa? Se on vaativa tehtävä, sillä syvään on monien mieleen juurtunut mielikuva Keskustasta maaseudun puolueena.

Jos haluamme tehdä politiikkaa oikeasti koko Suomen etua ajatellen, meidän pitää kyetä tekemään valtakunnanpolitiikassa uusia, kaupungeille aidosti hyviä avauksia.

Ei riitä, että matalan kannatuksen kaupungeissa meitä keskustalaisia neuvotaan haastamaan tiettyjä puolueita. Paikallispolitiikassa on ennen muuta tehtävä yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, jos jotain haluaa saada aikaan.

Keskustan Keravan paikallisyhdistys teki puoluekokousaloitteen numero 187 siitä, että Keskusta ryhtyisi toimiin lainsäädännöllisten tai puolueiden välisten sopimusten avulla kunnallisten luottamuspaikkojen jakamiseksi äänestäjien tahdon mukaisesti. Kiitämme vastauksesta, mutta konkreettisia toimenpiteitä tarvitaan.

On nimittäin haastavaa tehdä paikallistasolla raikasta kaupunkipolitiikkaa tai muuttaa mielikuvia, jos emme saa edes pientä kannatustamme vastaavaa osuutta luottamustehtävistä. Vaikuttamismahdollisuuksien lisäksi menetämme puolueveroja, joilla voisimme maksaa tapahtumia ja mainoksia kuten muut puolueet.

Ja totta kai, neuvottelukulttuurin pitää olla reilu niissäkin kunnissa, joissa Keskusta on valtapuolue.

Lopuksi esitän pilke silmäkulmassa idean. Voisivatko hyvän kannatuksen kepukuntien paikallisyhdistykset alkaa kummeiksi meille paikallisyhdistyksille, jotka yritämme nostaa kaupunkikannatusta Keskustalle haaseellisimmilla alueilla?

Kiitos.

Tutustumassa Keravan ensisuojaan

Pääsimme Eija Halmen kanssa kiinnostavalle tutustumiskäynnille Keravan uuteen ensisuojaan, jota Päivi Wilen meille esitteli. Ensisuoja tarjoaa yösijan keravalaisille kodittomille. Se sijaitsee Keravan keskustassa entisissä hammashoitolan tiloissa. Keravan ensisuoja on suhteellisen kodikas verrattuna joihinkin muihin ensisuojiin.

Keskustelua on herättänyt sote-lautakunnan päätös pitää ensisuoja auki myös kesällä, vaikka budjettineuvotteluissa sovimme vain talviaukiolosta eikä kesäaukioloon varattu rahoja. Maanantaina kaupunginvaltuustossa kysyttiin, onko ensisuojan kesäaukiolon takia odotettavissa budjetin ylityksiä syksyllä. Olosuhteiden pysyessä samoina on mielestäni lähtökohtaisesti tavoiteltavaa pysyä budjetissa ja sovitussa. Sote-lautakunnan kokouksessa esittelijänä toiminut toimialajohtaja oli joutunut jättämään eriävän mielipiteen päätöksestä, jossa ensisuoja päätettiin pitää auki kesällä ja syksyn aukiolosta sen sijaan tehtiin riippuvainen siitä, löydetäänkö siihen rahat jostain.

Tuusulassa, Järvenpäässä tai Sipoossa ei ole ensisuojaa, ja Vantaallakin ensisuoja on ilmeisesti tarpeeseen nähden liian pieni. Minusta tällaisten palveluiden tuottamisessa olisi järkevää tehdä yhteistyötä muiden kuntien kanssa. Toisaalta olisi oikeudenmukaista, että keravalaiset maksaisivat vain keravalaisten kodittomien majoittamisen. Toisaalta ihmisarvo on kaikilla sama, ja yösijaa vailla olevia kodittomia ihmisiä on kurjaa jaotella kotikunnan perusteella.

Ensisuojassa on yöpynyt 2-7 henkilöä per yö. Yhteensä siellä oli maaanantaihin mennessä alkuvuoden aikana majoittunut 12 eri henkilöä. Toiminnasta aiheutuva kustannus kaupungille on tällä hetkellä noin 250 e / yö. On tarkoitus, että ensisuoja olisi käyttäjälleen vain väliaikainen vaihtoehto, jonka kautta saa tarvittaessa apua asumisasioiden pysyvämpään järjestämiseen.

Mutta mitä jos koditon henkilö ei ota vastaan hänelle tarjottua asuntoa? Yhteiskunnan pitäisi yrittää auttaa ihminen takaisin omille jaloilleen, mutta motivaatio  muutoksiin lähtee kuitenkin aina sisältä päin eikä sitä voi pakottaa.

Kun ensisuojan jatkoa jossain vaiheessa mahdollisesti pohditaan, on monia kysymyksiä huomioon otettavana: tarve, kustannukset ja niiden oikeudenmukainen jakaminen, sopiva sijainti, miten palvelu tuotetaan ja ketkä sitä saavat käyttää ja miten ensisuojasta voitaisiin ohjata pysyvämpien asumismuotojen pariin mahdollisimman tehokkaasti.

Kävimme tutustumassa myös Polkuun, joka on Hannu ja Kerttu ry:n kolmen vuoden projekti (2018-2020). Sen tavoitteena on edistää asiakaslähtöistä palveluohjaaja ja lisätä osallisuutta, elämänhallintaa ja yhteisöllisyyttä. Se tarjoaa aikuisille matalankynnyksen kohtaamispaikan, johon voi mennä anonyymisti ja ilman ajanvarausta. Polku ja ensisuoja tekevät myös yhteistyötä.

Tärkeää ja arvostettavaa työtä tekevät näissä paikoissa työskentelevät. Siellä kohdataan aika erilaiset elämän realiteetit kuin mitä arki monelle meistä on. Kiitos Päivi kun otit meidät vastaan tutustumiskäynnille!

Tilinpäätöspuhe Keravan kaupunginvaltuustossa 4.6.2018

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat,

On aika katsoa menneeseen ja pohtia, mitä siitä voimme tulevaisuutta varten oppia.

Vuosi 2017 oli Keravalla taloudellisesti onnistunut kuten olemme jo kuulleet. Niin sen nousukaudella kuuluukin olla.

Sipilän hallituksen yksi keskeisiä tavoitteita on ollut nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tehty konkreettisia tekoja.

Myös meillä Keravalla voimme iloita siitä, että työttömyysaste on laskenut. Työttömyysaste Keravalla on kuitenkin viime vuonna ollut 9,7 % eli yli prosentin korkeampi kuin Suomessa keskimäärin, vaikka Keravalta työssäkäynnin edellytykset ovat toimivan joukkoliikenteen ja keskeisen sijainnin perusteella mitä parhaimmat.

Herää kysymys, miksi. Tähän kysymykseen kaupunginhallituksen on tulevaisuudessa toivottavaa pureutua niin aktiivisesti, että Keravan työttömyysaste jatkaa laskuaan ja Keravasta tulee virkeä työllisyyden kaupunki. Työllä luodaan hyvinvointia.

Verotulojen 1,5 % kasvu on johtunut pääosin yritysten maksaman yhteisöveron kasvusta. Asukasmäärän kasvu Keravalla on ollut niukkaa. Keravalle muuttaa väkeä ja täältä muuttaa pois väkeä. Sijaintimme on sellainen, että Keravalle on työssäkäyvien helppoa muuttaa väliaikaisesti ja toisaalta täältä on helppoa muuttaa pois lähikuntiin.

Miten saamme pidettyä kiinni hyvä- ja keskituloisista asukkaistamme, veronmaksajistamme? Väestön vanhetessa ja huoltosuhteen huonontuessa tämä on entistäkin tärkeämpää. On melkein häkellyttävää, millaisen uusien ilmaispalveluiden joukon olemme tällä valtuustokaudella jo ennättäneet saada aikaan. On kuitenkin pohdittava, millä keinoin teemme Keravasta entistä houkuttelevamman kotikunnan myös heille, jotka nämä palvelut verojen kautta rahoittavat eivätkä välttämättä koe tällaisia palveluita itselleen tarpeellisiksi.

Tilikauden tulos on Keravalla ollut ylijäämäinen. Jo yhteiskuntaopin tunneilla peruskoulussa opitaan, että julkisen talouden on nousukaudella viisasta mieluummin kerätä enemmän veroja, jotta laskukaudella ei tarvitsisi pelkästään leikata julkisista palveluista. Pidämme hyvänä, että Keravalla ylijäämä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää pienempänä lainanottotarpeena.

Arvoisa puheenjohtaja,

Haluan nostaa esiin vielä kaksi viime vuoden arviointikertomuksesta ja tilinpäätöksestä heräävää vakavaa huolenaihetta: jaksamisen ja kiusaamisen.

Sairauspoissaolot ovat Keravalla vuonna 2017 olleet edelleen liian korkeat. Ero naapurikuntiin on huomattava. Keravalla sairauspoissaoloja työntekijöillä on keskimäärin noin 18 päivää vuodessa, Tuusulassa ja Järvenpäässä noin 13. Maalaisjärjelläkin jo tajuaa, että Keravalla luku on ongelmallisen korkea, vaikka se onkin hiukan laskenut edellisvuodesta. Odotamme kaupungin toimenpiteitä ongelman korjaamiseksi.

Työntekijöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen on oltava meille sydämen asia. Voisimmeko me, poliittiset päättäjät, lisätä henkilöstön työhyvinvointia joillain konkreettisilla päätöksillä?

Jaksaminen linkittyy myös koulumaailmaan. Keskustan ryhmä yhtyy tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa esittämään huoleen siitä, että Keravalla koulukiusaaminen on yleistä. 8.-9 luokkalaisista keravalaisista peräti 8,7 % kokee tulleensa koulukiusatuksi viikoittain.

Olen käynyt kouluni Keravalla. Meidän luokallamme kiusaaminen oli jatkuva ongelma ja arkipäivää. Silloin lapsena sain käytännössä nähdä sen, että kiusaaminen ei lopu, ellei siihen puututa tehokkaasti. Koulukiusaamisesta kärsii koko luokka. Kiusaaminen voi jatkua aikuisten huomaamatta vuosia, ja sen seuraukset osallisten elämään voivat olla kauaskantoisesti hyvinvointia ja jaksamista heikentäviä ja itsetuntoa murentavia.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kerava on hyvän elämän kaupunki, toteaa kaupunginjohtaja katsauksessaan uutta strategiaamme mukaillen. Se on kaunis ajatus, yrittäkäämme tehdä siitä totta.

Rahalla ei voida ratkaista aina kaikkea. Joskus on kyse toimintatapojen muutoksista. Joskus on kyse inhimillisestä välittämisestä, johon voimme vaikuttaa vain asenteillamme ja taidoillamme kohdata toinen ihminen.

Keskustan ryhmä kiittää kaupunginjohtajaa ja virkamiehiä hyvin hoidetusta taloudesta, ja toivoo, että yhteinen poliittinen tahtotila on jatkaa tarkkaa ja kestävää taloudenpitoa tulevaisuudessakin. Kannatamme esitystä, ja toivotamme kaikille hyvää kesää ja mukavia pyöräilyreissuja. Kiitos.

Huolenpidosta puolenpitoon

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa.

Suun­taam­me koh­ti tu­le­via vaa­le­ja. Vaa­li­su­ma vaa­tii val­mis­tau­tu­mis­ta.

Kes­kus­ta vies­tii ak­tii­vi­ses­ti ta­lou­den ja työl­li­syy­den pi­ris­ty­mi­ses­tä ja nii­den eteen teh­dyis­tä te­ois­ta. Yh­tä­lö, jos­sa yk­sis­tään ta­lou­den nou­su joh­tai­si puo­lu­eem­me kan­na­tuk­sen nou­suun, tus­kin kui­ten­kaan toi­mii. Sen osoit­ti­vat Sak­san­kin vaa­lit. Mer­ke­lin kris­til­lis­de­mok­raat­tien kan­na­tus ro­mah­ti ta­lou­den pi­ris­ty­mi­ses­tä huo­li­mat­ta.

Mei­dän on pu­reu­dut­ta­va ar­vo­ky­sy­myk­siin ja kes­kus­tel­ta­va niis­tä. Puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa uu­sit­ta­va pe­ri­aa­te­oh­jel­mam­me on ki­tey­tet­tä­vä sa­das­ta pe­ri­aat­tees­ta hel­pos­ti hah­mo­tet­ta­vak­si ar­vo­vies­tik­si. Mi­ten vas­taam­me al­ki­o­lai­sil­la ar­voil­la ajan­koh­tai­siin ky­sy­myk­siin?

Kes­kus­tan on vah­vis­tet­ta­va luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä huo­leh­dim­me kai­kis­ta ih­mi­sis­tä eri puo­lil­la maa­ta. Sa­mal­la on te­rä­vöi­tet­tä­vä kau­pun­ki­po­li­tiik­kaa ja pi­det­tä­vä syr­jä­seu­dun asuk­kai­den puol­ta. Kou­lu­tus­lin­jan tai ter­vey­sa­se­man lak­kaut­ta­mi­nen kun­nas­ta hei­ken­tää ylei­ses­ti luot­ta­mus­ta lä­hi­pal­ve­lui­den säi­ly­mi­seen.

Mah­dol­li­suuk­sien tasa-ar­voa on tar­peen puo­lus­taa muu­ten­kin kuin alu­eel­li­ses­ti. Kou­lu­tuk­sen on ol­ta­va to­si­a­si­as­sa jo­kai­sen saa­vu­tet­ta­vis­sa riip­pu­mat­ta so­si­aa­li­sis­ta tai ta­lou­del­li­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Myös ih­mis­ten huo­leen di­gi­tai­to­jen riit­tä­vyy­des­tä pi­tää vas­ta­ta.

Maa­han­muut­to­lin­jam­me on ol­ta­va sel­keä. Avain­sa­no­ja ovat su­vait­se­vai­suus ja vas­tuu, joi­den vä­li­nen yh­teys on vah­va. Ke­hi­ty­sa­vun kaut­ta vas­tuu­ta kan­ne­taan hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta ih­mi­sis­tä pa­ko­lais­ten läh­tö­mais­sa.

Suo­meen otet­ta­vil­le pa­ko­lai­sil­le on tar­jot­ta­va riit­tä­vät edel­ly­tyk­set ra­ken­taa hyvä elä­mä Suo­mes­sa. On au­tet­ta­va luku- ja kie­li­tai­don op­pi­mi­ses­sa, yh­teis­kun­nan sään­tö­jen omak­su­mi­ses­sa ja työn ja ys­tä­vien löy­tä­mi­ses­sä. Ko­tout­ta­mi­sen ta­voit­teen on ol­ta­va kor­kea: tun­ne sii­tä, et­tä uu­si asuin­maa on uu­si koti, jos­ta ha­lu­aa it­se­kin pi­tää huol­ta.

Osal­li­suus luo on­nel­li­suut­ta. Se on avain yh­te­näi­sem­pään yh­teis­kun­taan. Ol­kaam­me huo­len­pi­tä­ji­nä myös kuun­te­le­via ja kes­kus­te­le­via puo­len­pi­tä­jiä. Näh­kääm­me avoin ja mo­ni­ää­ni­nen kes­kus­te­lu rik­kau­te­na.

Inna Kallioinen

Yhteistyön Eurooppa

Tämä Eurooppa-päivän kirjoitus on julkaistu Keskustan Opiskelijaliiton blogissa 9.5.2018.

Tänään vietämme ympäri Eurooppaa yhteistä juhlapäiväämme, Eurooppa-päivää.

Maailmansodissa Eurooppaa revittiin riekaleiksi. Ihmisiä kuoli. Eurooppa-päivän historia juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Schumanin julistukseen vuoteen 1950.

Julistuksessa ehdotettiin yhtenäisen Euroopan luomista rauhan ylläpitämiseksi. Se oli varhainen askel kohti Euroopan unionin perustamiseen johtanutta Euroopan valtioiden välistä yhteistyötä. Kun kyetään asettamaan yhteisiä hyviä päämääriä, ollaan jo turvallisuuden kannalta vakaammalla maaperällä.

Tänä keväänä minulla on ollut ilo saada olla harjoittelussa Anneli Jäätteenmäen toimistossa Euroopan parlamentissa Brysselissä. Se on ollut avartavaa ja opettavaa.

EU:ssa vaikutetaan lukuisiin asioihin aktiivisesti. Olen tavallaan päässyt pikkuruiseksi osaksi EU:n toimintaa koneiston sisälle. EU on näyttäytynyt valtavana kokonaisuutena.

Asioita on laidasta laitaan. Välillä aiheena on esimerkiksi tasa-arvo tai oikeusvaltiokehitys, välillä monivuotinen budjetti, mikromuovi tai interreilaaminen. Työpaikkarakennus on niin iso, että olen eksynyt monta kertaa. Myöskään työmatkakilometrejä ei kaihdeta, sillä kuukausittain ollaan viikko töissä Strasbourgissa Ranskassa.

EU vaikuttaa ihmisten arkeen monella tapaa. Matkustaminen on vaivatonta. Kaupassa valikoima on laajempi. Yritykset voivat viedä tuotteitaan tai palveluitaan ulkomaille helpommin ja sitä kautta työllistää enemmän ihmisiä. Ulkomaille voi lähteä töihin tai opiskelemaan. Osa maksamistamme veroeuroista menee Suomen EU-jäsenmaksuihin.

Aikaisemmin museo-oppaana työskennellessäni sain keskustella monien lottien ja sotaveteraanien kanssa. Heidän viestinsä oli selvä. Usein he halusivat sanoa, että huolehtikaa te nuoret siitä, ettei enää koskaan jouduta sotaan.

Euroopan valtioiden yhteistyön tärkein tehtävä alusta asti on ollut ylläpitää rauhaa Euroopassa. Sitä se on edelleenkin, vaikka nykypäivän turvallisuusuhkat ovat moninaisia. Ihminen tuudittautuu helposti turvallisuuden tunteeseen, mutta maailmanpolitiikka on viime aikoina ollut välillä huolestuttavaa seurattavaa.

Oikeusvaltioperiaate on osa kestävän rauhan projektia, ja siksi EU:n on pidettävä lujasti kiinni oikeusvaltioihanteesta. Rauhan ei saa antaa särkyä. EU:n on edistettävä rauhaa paitsi Euroopassa myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Hyvää Eurooppa-päivää!

Inna Kallioinen

KOL:n liittohallituksen jäsen

Mikä kuuluu kaikille?

Mielipidekirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 4.5.2018.

Moni taho on lähtenyt mukaan translain uudistamiseen tähtäävään Setan ja Trasekin Kuuluu kaikille -kampanjaan. Me Rovaniemen Keskustaopiskelijoissa RoKessa emme voi kaikkia kampanjan vaatimuksia kannattaa. Yleinen kokouksemme päätti tehdä aiheesta tämän kannanoton, koska myös kattojärjestömme KOL on ilmoittautunut kampanjan tukijaksi.

Translakia pitäisi mielestämme uudistaa vastuullisesti nykypäivään ottaen huomioon lakimuutosten mahdolliset vaikutukset. Nykyisen translain sterilisaatiovaatimus loukkaa ihmisen oikeutta koskemattomuuteen ja perheeseen. Lainsäätäjän pitäisi loukkaamisen sijasta suojella näitä oikeuksia.
Sukupuolten välille on rakennettava aitoa tasa-arvoa. Ketään ei saa pakottaa sukupuolen perusteella tiettyyn muottiin. Naisena voi olla monenlainen, ja miehenä voi olla monenlainen. On lukuisia aivan yhtä oikeita tapoja olla nainen tai olla mies.

Ihminen voi myös olla synnynnäisesti biologisesti jotain muuta, jolloin puhutaan intersukupuolisuudesta. Juridisia sukupuolia on Suomessa vain kaksi, joten lääkärin on päätettävä intersukupuolisen vauvan juridinen sukupuoli. Ehkä tarvitsisimme juridiseen käsitteistöön intersukupuolisuuden tai muunsukupuolisuuden käsitteen.

Nykylaista välittyy vanhanaikaiset sukupuolikäsitykset. Siinä sukupuoltaan vaihtavalta henkilöltä edellytetään, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Mikä on naisen rooli, mikä miehen? Vuonna 2018 ei kuuluisi edellyttää keneltäkään elämistä missään sukupuoliroolissa.

Koemme kuitenkin osan Kuuluu kaikille -kampanjan vaatimuksista ongelmallisina. Siinä nimittäin vaaditaan, että sukupuolen juridisen vahvistamisen pitäisi perustua henkilön omaan ilmoitukseen ja olla mahdollista iästä riippumatta.

Sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat erilliset käsitteet. Identiteetti määräytyy henkilön oman kokemuksen perusteella. Biologisen sukupuolen olemassaoloa on mahdotonta kieltää. Jos henkilön kokemus omasta sukupuolesta on vahvasti toinen kuin biologinen sukupuoli, voidaan sukupuolen ulkoisia tekijöitä muuttaa lääketieteen avulla.

Sukupuoli-identiteetti kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, mahdollisesti läpi elämän. Suomessa alle 18-vuotiailla on oikeus osallisuuteen heitä koskevissa asioissa, mutta päätöksiä lapset eivät tee yksin. Päätös sukupuolen vaihtamisesta on liian suuri asia jätettäväksi lapsen omalle vastuulle.

Ajaudumme harmaille vesille, jos juridisia käsitteitä ryhdytään määrittelemään kokemusten perusteella. Se voisi johtaa laintulkintavaikeuksiin ja väärinkäytöksiin. Sukupuolella on suuri merkitys tietyissä terveyspalveluissa. Miten tämä ratkaistaisiin, jos rekistereihin merkitty sukupuoli saattaisi olla jotain muuta kuin henkilön biologinen sukupuoli? Ongelmallisiksi muodostuisi myös rajanveto siinä, mitä henkilökohtaista sukupuolikäsitystä tukevia lääketieteellisiä tai kosmeettisia toimenpiteitä yhteiskunnan kuuluu kustantaa, kun lain edessä jokaista on kuitenkin kohdeltava yhdenvertaisesti.

Toivomme, että translakia uudistetaan. Ei kuitenkaan millä tahansa tavalla vain uudistamisen ilosta, vaan vastuullisesti ja harkiten.

Eniten toivomme suvaitsevaa asenneilmapiiriä: sitä, että jokainen ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Ihminen on vapaa olemaan muotissa tai muotin ulkopuolella, rakentamaan roolinsa itse. Vastuu asenneilmapiiristä kuuluu meille kaikille.

Laura Rahko, RoKen puheenjohtaja

Inna Kallioinen, RoKen hallituksen jäsen