Saan joka vuosi juhlia syntymäpäivääni tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta. Tällä viikolla tuo päivä oli poikkeuksellinen, kun maan rajat pantiin kiinni.
Jokin toistuu joka vuosi, kun taas toinen on ainutkertaisempi ja nyt poikkeusaikoina välttämätön.
Jokainen päivä on erilainen, ainutlaatuinen. Olen luonteeltani hetkessä elävä, ja uusiin ideoihin ja mahdollisuuksiin tartun rohkeasti. Mutta silti sitä rakentaa omaa tavallista arkeaan ja ajatustaan yhteiskunnasta sen varaan, että se jatkuu aika samanlaisena huomenna.
Nyt kun maan olosuhteet ovat poikkeukselliset, huomisen sisältö on epävarmempi. Joka päivä tuntuu tuovan mukanaan paljon uusia uutisia, tilanne elää.
Rajoitustoimenpiteillä on vaikutusta jokaisen meistä elämään ja yhteiskunnan toimintaan. Nyt edellytetään suurta joustavuutta, sisukkuutta ja valmiutta tinkiä väliaikaisesti omista tottumuksista, hyvinvoinnistakin. Kaikki tehdään terveyden turvaamiseksi – koko yhteiskunnan parhaan edun takaamiseksi vallitsevassa tilanteessa.
Poikkeusoloissa tasa-arvokin saa uutta merkitystä. Ei tasa-arvo tavallisestikaan tietenkään tarkoita sitä, että elämä olisi kaikille samanlaista. Ennemminkin se tarkoittaa ihmisten mahdollisimman yhtäläisiä mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen.
Poikkeusoloissa välttämättömät rajoitustoimenpiteet iskevät meihin kaikkiin kovin eri tavoin. Tilanne on uusi ja vaatii sopeutumista, olipa sitten kyseessä etäopetukseen siirtynyt koululainen, eristyksiin kehotettu ikäihminen, suuren riskin kantava yrittäjä, lomautusvaarassa oleva työntekijä, etätöitä ensimmäistä kertaa opetteleva aikuinen tai vaikkapa kriittisten alojen ammattilainen, jolla edessä ovat työntäyteiset ajat.
Nyt tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja tekoja meiltä jokaiselta – niitä tekoja, jotka meille kullekin on tässä tilanteessa suositeltu tai ohjeistettu. Ohjeet on otettava vakavasti. Niillä on merkitystä. Kun ihmiskontaktit vähenevät tavallisesta, koronaviruksen leviäminen hidastuu, eivätkä kaikki sairastu samaan aikaan. Siten terveydenhuollon voimavarojen riittävyys pystytään turvaamaan paremmin.
Poikkeusoloissa tasa-arvo näyttäytyy siinä valossa, että me jokainen kannamme oman kortemme kekoon oman itsemme ja toinen toisemme suojelemiseksi, varsinkin heikoimmassa asemassa olevien terveyden turvaamiseksi. Koska jokainen elämä on yhtä arvokas.
Vakavista ja vaikeista ajoista on Suomessa ennenkin selvitty – sisukkuudella, korkeatasoisella osaamisella ja yhdessä. Nyt tässä ajassa kovat rajoitukset ja kurinalaisuus auttavat eteenpäin, jotta tulevaisuudessa päästään palaamaan tavalliseen arkeen ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Huolenpito ja lähimmäisistä välittäminen on poikkeusoloissakin takuulla toivottavaa.