Kirjoituksen mielipideversio on julkaistu Suomenmaan verkkosivuilla 3.9.2020.
Arvostan sitä, että ihminen toimii sanojensa mukaan. Sitä, että politiikassakin teot ja puheet kulkevat käsi kädessä.
Vuosi sitten todella toivoin, että Annika Saarikko olisi lähtenyt Keskustan puheenjohtajakisaan. Hän on mielestäni yksi parhaista politiikan sanoittajista tunnetasolla puhutteleviksi viesteiksi. Hänen päätöksensä tuolloin oli kuitenkin ymmärrettävä.
Asetuin silloin kannattamaan Katri Kulmunia. Hän on mielestäni taitava poliitikko, tulevaisuusvalinta puolueelle, ja hän oli valmis laittamaan itsensä vaikeassa paikassa likoon puolueen hyväksi. Hän on myös nopeasti kehittynyt poliittisena vaikuttajana silminnähden, mitä ihailen.
Vaihtamalla ei välttämättä parane
Siksi nyt pohdin äänestysvalintaani näiden kahden erinomaisen naisen välillä tarkasti. En tykkää kertakäyttökulttuurista. Puheenjohtaja ei ole kertakäyttöhyödyke, joka istutetaan tehtävään ja odotetaan hänen yksin tekevän hetkessä ihmeitä.
Gallupit ovat olleet jo pitkään huonoja keskustalle – osaltaan kai syynä Sipilän hallituksen epäonnistuminen sote-uudistuksessa ja kikystä saatu mainehaitta. Kukaan ihminen, olipa hän kuinka valovoimainen tai taitava tahansa, ei yksin pysty kannatuslukuja kääntämään. Eikä kannatus yhtä henkilöä vaihtamalla parane.
Luottamus ansaitaan teoilla
Pikemminkin tarvitaan onnistuneita tekoja. Tarvitaan enemmän ihmisten luottamusta siihen, että me joukkueena olemme toimintakykyisiä yhteiskunnan kehittäjiä ja pystymme ratkomaan tämän päivän ongelmia oikeudenmukaisesti ja kestävästi sekä luomaan rohkeitakin tulevaisuuden visioita.
Mielestäni Kulmuni ei ole puheenjohtajana tehnyt virheitä. Toki toisinkin olisi voinut toimia joissain tilanteissa. Esimerkiksi hän olisi voinut olla vähemmän ankara itselleen, jättää eroamatta ministeripestistä toisen ihmisen tekemän virheen takia ja kuitata kohun napakalla kommentilla. Minun tulkintani kuitenkin on, että eropäätöksessään Kulmuni kantoi poliittista vastuuta ja teki ratkaisunsa oikeudentuntonsa mukaan.
Puheenjohtajuus ja ministeriys ovat toisistaan erilliset tehtävät. Sama henkilö voi toimia molemmissa, mutta tehtävät on pystyttävä pitämään riittävän erillään toisistaan ja panostettava niihin molempiin tarpeeksi. Puheenjohtajana onnistumisen välttämätön edellytys ei ole ministerinä toimiminen, vaan puheenjohtajana onnistumista mitataan toisenlaisin mittarein. Mittareista konkreettisimpia ovat puolueen vaalitulokset, vaikeammin tulkittavia puolestaan ehkäpä ihmisten mielikuvat ja omien joukkojen mieliala, johon kuitenkin viime kädessä voimme jokainen vain itse vaikuttaa.
Mitä odotan, mitä annan?
Minä odotan, että Keskustan puheenjohtaja on valmis sitoutumaan tehtävään vuotta pidemmäksi aikaa. Tähän peilaten koen omalta osaltani jollain tavalla moraalisesti oikeammaksi ja puolueelle uskollisemmaksi sen, että antaisin istuvalle puheenjohtajalle siihen mahdollisuuden, jos vain minulla on yhä uskoa hänen puheisiinsa ja tekoihinsa.
Keskustan puheenjohtajalta odotan erittäin kovaa työtä ja tekoja, jotta Keskustan kannatus saadaan hänen johdollaan kääntymään paremmaksi. Tehtävässä onnistuminen vaatii häneltä runsaasti kenttätyötä ja ajallista panostamista.
Pohdin sitäkin, että mitä jos nyt ajattelemme, että ”vaihtamalla paranee”? Mitä jos teemme vaihdoksen, mutta kuntavaalitulos ensi vuonna on heikko? Olisimmeko sittenkin samalla logiikalla taas vaihdon paikan äärellä? Kuinka pitkään riittää vaihtopenkillemme hyviä johtajia?
Aion puoluekokouksessa kuunnella ehdokkaiden puheet tarkalla korvalla, peilata niitä näihin pohdintoihini ja punnita päätöstäni tarkasti. Valintani selviää viimeistään äänestyslapusta.
Inna Kallioinen
OTM
Kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja, Kerava