Kategoria: Kuntavaalit

Miksi valitsin Keskustan?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Moni on kysynyt minulta, miksi olen valinnut puolueekseni Keskustan.

En koe, että olisin keskustalaisuuden imenyt suoraan äidinmaidosta, vaikka äiti onkin keskustalainen ja ollut paljon mukana kunnallispolitiikassa. Kuitenkin kasvatuksella on varmasti ollut vaikutusta arvoihini ja siihen, että olen pohtinut paljon asioita jo lapsesta asti.

Pohdin puoluevalintaanikin pitkään ja perusteellisesti. Pitkään ajattelin myös, etten välttämättä halua olla minkään puolueen jäsen. Lopulta kuitenkin koin, että haluan olla mukana vaikuttamassa asioihin, ja se on helpompaa yhdessä muiden kanssa. Liityin Keskustan jäseneksi Rovaniemen Keskustaopiskelijoiden kokouksessa pari vuotta sitten. Sitä ennen olin kuitenkin ollut mukana jo keskustalaisten ehdokkaiden vaalikampanjointityössä.

Puoluevalintaani vaikutti eniten arvomaailma. Yksittäisistä asioista suurissa puolueissa voi aina olla monenlaisia mielipiteitä jäsenten keskuudessa. Vaikka on puolueen jäsen, ei kaikesta tarvitse, eikä voikaan, ajatella samalla tavalla kuin jokainen muu saman puolueen jäsen.

Keskustan arvot kiteytyvät termiin vastuullinen vapaus: vastuunkanto itsestämme ja toisistamme ja kestävä luontosuhde.

Keskustan arvojen keskiössä ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, työnteko ja yrittäjyys, sivistys ja paikallisuus.

Nämä arvot koen myös omikseni ja olen iloinen, että tällaiset arvot yhdistävät meitä keskustalaisia.

Miksi kannatan kasvisruokapäivää?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

En ihan ymmärrä sitä, miksi kasvisruokapäivät herättävät erityisesti ”lihansyöjissä” niin suuria tunteita ja kritiikkiä. Samaten vaikeaa on ymmärtää, miksi osa kasvissyöjistä ja vegaaneista välillä tuntuu haluavan, että kaikki muutkin noudattaisivat heidän ruokavaliotaan. Ruokavalio on ihmisen vapaa valinta, eikä pakolla ohjaaminen tällaisissa asioissa toimi.

Innostuin lisäämään tämän kirjoituksen blogiini pitkälti Kerava – Politiikka -ryhmässä käydyn Facebook-keskustelun perusteella, mutta aiemminkin olen keskustellut tätä teemaa sivuavista aiheista esimerkiksi opiskelijapolitiikassa. Haluan puolustaa jokaisen vapautta valita, haluaako noudattaa seka- vai kasvisruokavaliota. Haluan, että lapsilla on mahdollisuus oppia arvostamaan monipuolisia ruokia ja että julkisilla rahoilla maksettava ruoka on valmistettu kotimaisista, puhtaista raaka-aineista. Toivon, että jokainen sekaravinnon syöjä oppisi ymmärtämään, että on ihan ok syödä joskus kasvisateria.

Ihminen on biologisena olentona sekaravinnon syöjä. Luonnollisin ja helpoin keino saada kaikki tarvitsemamme välttämättömät ravintoaineet on monipuolinen ruokavalio, joka sisältää esimerkiksi kasviksia, marjoja, lihaa, kalaa ja maito- ja viljatuotteita. Enemmistö suomalaisista (ja myös minä) syökin sekaravintoa, ja sekaruokavaliota suosittelevat viralliset ravitsemussuositukset. Terveellisiin tuloksiin voidaan kuitenkin päästä niin kasvis- kuin sekaruokavaliota noudattamalla, kun ravinto on monipuolista ja sitä syödään kohtuullisia määriä. Maultaan niin kasvis- kuin liharuoka voi olla hyvää tai pahaa, kyse on ruuan valmistuksessa onnistumisesta, raaka-aineiden laadusta ja ruokailijan subjektiivisista mieltymyksistä.

Eviran ravitsemussuositusten mukaan aikuisen pitäisi syödä kasviksia VÄHINTÄÄN 500 grammaa PÄIVÄSSÄ ja lihatuotteita ENINTÄÄN 500 grammaa VIIKOSSA. Jokainen sekaruokavaliota noudattava henkilö voisi siis vallan mainiosti ja hyvillä mielin ainakin kerran viikossa syödä yhden kasvisaterian niin, että edelleen pysyttäisiin täysin tasapainossa kaikkien suositusten suhteen. Huolestuttavia faktoja ovat, että esimerkiksi vain noin joka viides ammattikorkeakoulussa opiskelevista miehistä syö tarpeeksi kasviksia päivässä ja ylipaino on yhä yleisempi ongelma (Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016, YTHS).

Monet tottumukset, myös ruokatottumukset, muodostuvat pitkälti lapsuudessa ja nuoruudessa. Jos ilmapiiri lapsen kotona on kasvisruokia kohtaan vahvasti negatiivinen tai vanhemmat ovat esimerkiksi sitä mieltä, että jokaisella aterialla pitää syödä sekä lihaa että kasviksia, lapsen on varmasti vaikeaa koulussa oppia syömään kasvisruokia, jos niiden syöminen perustuu aina ”vapaaseen valintaan”. Olen itse ainakin nyt ihan tyytyväinen, että koulussa vuosien varrella opin syömään ohrapuuroa, vaikka alussa se tuntui melkein mahdottomalta.

Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei pakota ketään kasvisruokavalioon, vaan mielestäni se tukee sekaravintoon perustuvan ruokavalion terveellisyyttä, ekologisuutta ja monipuolisuutta. Kasvisruokapäivä antaa lapselle aidon mahdollisuuden oppia arvostamaan monenlaisia erilaisia ruokia.

Lähteet:

Evira: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemussuositukset/aikuiset/

YTHS, Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Saatavissa: http://www.yths.fi/filebank/4260-Terveystutkimus_2016_uusin.pdf

Työllä luodaan hyvinvointia

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Meitä keravalaisia on noin 35 000. Se on suuri määrä ihmisiä pienessä kaupungissa. Joukkoon mahtuu eri ikäisiä aikuisia, lapsia ja nuoria. Ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

Töihin Keravalta tai Keravalla

Suuri osa meistä keravalaisista työikäisistä käy töissä muissa kunnissa. Siksi on tärkeää, että Keravalta on toimivat joukkoliikenneyhteydet lähikaupunkeihin ja lentokentälle sekä junaliikenteen aikatauluihin nähden hyvin ajoitetut sisäiset bussiyhteydet. On hyvä tavoite lisätä kaavoituksen avulla asema-alueen parkkitilaa sekä autoille että pyörille, koska monelle nämä liityntäpysäköintipaikat mahdollistavat sen, että pisin osuus työmatkasta voidaan taittaa julkisella kulkuneuvolla. On hienoa, että meillä Keravalla on kaksi juna-asemaa! Junalla töissä käymisen on oltava kätevää myös Saviolta käsin.

Pienemmällä osalla keravalaisista työpaikka sijaitsee omassa kotikaupungissa Keravalla. Lyhyt työmatka sujuvoittaa arkea. Keravalle olisi mahdollisuus saada lisää työpaikkoja houkuttelemalla tänne lisää yrityksiä. Keravan valttikortti yrityksiä ajatellen on sen sijainti sekä pääkaupunkiseutua edullisempi vuokrataso. Kaavoituksen avulla voimme parantaa yritysten toimintaympäristöä Keravalla.

Työttömyys haasteena

Kuten koko Suomessa Keravallakin työttömiä on liikaa ja työllisyysaste pitäisi saada korkeammaksi. Keskeisin ratkaisu työllisyysasteen kohottamiseen on mielestäni uusien työpaikkojen luominen. Lisäksi yrityksiä voidaan kannustaa palkkaamaan työtön töihin, ja työttömiä voidaan ohjata työllistymismahdollisuuksia lisääviin koulutuksiin.

Erityisesti nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen herättävät huolta. Lienee mahdotonta laskea tarkasti yhden syrjäytyneen hintaa yhteiskunnalle, mutta on sanomattakin selvää, että hinta on kallis. Nuorisotyöttömyyden estäminen on sekä sosiaalisista ja terveydellisistä että taloudellisista syistä ensiarvoisen tärkeää. Meillä Keravalla etsivä nuorisotyö ja Ohjaamo auttavat nuoria, ja niiden toiminnasta voidaan muissa kunnissa ottaa Keravalta jopa mallia. Nuoren hätään on havahduttava ensimerkeistä. Nuoren elämässä jo muutama kuukausi voi tuntua ikuisuudelta.

Miten työllä luodaan hyvinvointia?

Luonnollisesti työn on oltava taloudellisesti kannustavaa. Työstä ansaitsee palkan, ja palkan on oltava parempi kuin työttömänä saatavien tukien ja etuuksien. Suomessa on oltava mahdollisuus rikastua ahkeralla työnteolla ja yrittämisellä – näin estetään osaavan ja hyvin koulutetun työvoiman aivovuoto ulkomaille.

Työllä on merkitys kuitenkin myös tekijänsä henkiselle hyvinvoinnille. Työ luo hyödyllistä sisältöä ja rytmiä arkielämään. Työ pitää ihmisen virkeänä ja aktivoi. Työyhteisö tarjoaa elämään yhden sosiaalisen ympäristön lisää. Parhaimmillaan mielekkäässä työssä saa samalla hyödyntää osaamistaan ja oppia uutta.

Työ on hyvinvointivaltion peruspilari. Tekemällä työtä ja maksamalla veroja huolehdimme siitä, että nekin yhteiskunnan jäsenet, jotka eivät voi työskennellä, saavat perusoikeudet turvaavat palvelut. Huolehdimme siitä, että Suomessa lapset ja nuoret saavat laadukkaan koulutuksen ja että jokaisella nuorella on mahdollisuus opiskeluun katsomatta heidän vanhempiensa sosioekonomiseen asemaan. Huolehdimme, että sairauksiin voidaan antaa asianmukaista hoitoa ja että vanhuksille voidaan antaa apua siinä vaiheessa, kun omat voimat eivät enää riitä pitämään huolta itsestä. Perusoikeudet kuuluvat meistä jokaiselle. Työ ei saa muodostua ihmisarvon mittariksi.

Työhön ja työpaikkojen luomiseen pitää työikäisiä ja -kykyisiä kannustaa, jotta säilytämme hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen.

Kerava on työllisyysnäkökulmasta mahdollisuus. Tehdään siitä menestystarina. Yhdessä.

Olemme hieno joukko erilaisuutta

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Lauantaipäiviin kuuluu vaalien alla perinteinen vaalitelttailu. Vaaliteltalla Prisman edustalla oli viime viikon lauantaina hyvä henki, paljon väkeä ja suurin osa puolueista edustettuna.

Oli mukavaa tavata keravalaisia ja keskustella siitä, mitkä asiat me kukin koemme kotikaupungissamme tärkeiksi. Vaaliteltalla näkee paljon erilaisuutta. Eri puolueet telttailevat vierekkäin, ja jo omankin puolueen ehdokkaiden joukkoon mahtuu erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Ehkä avartavinta on kuitenkin tavata keravalaisia äänestäjiä. On arvokasta, että kaupunkiin mahtuu erilaisia asukkaita ja että Kerava on meille jokaiselle hyvä paikka elää ja asua.

Olen ehdokkaana siksi, että valtuustoon saataisiin nuorta näkökulmaa asioihin. Myös valtuustoon tarvitaan erilaisuutta: monenlaista osaamista, eri puolueita, eri ikäisiä ihmisiä. Politiikassa hyvät päätökset syntyvät yhdessä niin, että otetaan huomioon päätösten vaikutukset ihmisten arkeen erilaisista näkökulmista ja monipuolisesti. Minulle politiikka on yhteisistä asioista päättämistä yhteistyöllä ja toisen ihmisen erilaisuutta kunnioittaen.

Tässä kuvassa on meitä Keravan keskustalaisia ehdokkaita – me olemme hieno joukko erilaisuutta.

Lasten hätään on havahduttava

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Soitin pari viikkoa sitten eräänä arki-iltana ambulanssin keskikaupungille sammuneelle tajuttomalle 14-vuotiaalle lapselle. Sattumalta huomasin ohikulkijana, että maassa makasi henkilö, jonka ympärille oli kerääntynyt joukko ihmisiä. Menin kysymään, tarvitaanko apua. Minulle kerrottiin, että paikalle on jo soitettu ambulanssi ja että lapsi on ollut sammuneena varmaankin noin 20 minuuttia. Kaikki paikallaolijat vaikuttivat päihtyneiltä – siinä oli nuoria ja myös pari aikuista seisoskelemassa.

Yksi lapsista oli polvistunut suojaksi sammuneelle ja kääntänyt hänet kylkiasentoon. Hän kysyi minulta, onko sammunut oikeassa asennossa. Osa paikallaolijoista oli tilanteessa todella hätääntyneitä ja hysteerisen itkuisia. Osa pelkäsi, että kaveri on kuollut. Osa pelkäsi, tuleeko paikalle poliisi. Kokeilin, että tajuton hengittää ja soitin hätäkeskukseen vielä itse, koska ilmeisesti sinne soittaneet olivat poistuneet jo paikalta. Ambulanssi tuli paikalle.

Tämä tilanne oli havahduttava ja surullisen järkyttävä. Se sai ajattelemaan. Sammunut lapsi oli juonut kavereidensa mukaan raakaa viinaa. Miten on mahdollista, että meidän Suomessamme lapset juovat keskikaupungilla kirkasta viinaa arki-iltana ilman, että kukaan aikuinen puuttuu tilanteeseen ennen kuin yksi lapsista makaa sammuneena maassa – eikä edes silloin heti? Miksi silmien sulkeminen ja ohi kulkeminen on meistä monelle niin helppoa?

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ympärilleen vastuullisia ja välittäviä aikuisia kannustamaan koulunkäyntiin, harrastuksiin ja aikuiseksi kasvamiseen. Kaikilla sellaisia aikuisia ei kuitenkaan perhe- ja lähipiirissä ole, minkä vuoksi meidän jokaisen pitäisi mielestäni tarkemmin havainnoida ympäristöämme ja auttaa silloin, kun näemme jonkun tarvitsevan apua. Toivottavaa tietenkin olisi, että omat lähiaikuiset tai viimeistään ympärillä olevat ohikulkijat puuttuisivat nuoren ongelmiin jo ennen edellä kuvaamaani tilannetta. Toivottavasti tälle kohtaamalleni lapselle ei jäänyt pysyvää haittaa tapahtumista.

Inna Kallioinen
opiskelija, oikeustieteen ylioppilas
kuntavaaliehdokas (kesk.)
Kerava

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 14.3.2017.

Tervetuloa uusille sivuilleni!

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Kuntavaaleihin on aikaa kuukausi, joten nyt on sopiva aika avata oma nettisivu. Olen vaaleissa Keravalla Keskustan listan nuorin ehdokas.

Olen ehdokkaana, koska haluan antaa oman panokseni kuntavaikuttamiseen pitkäaikaisessa kotikaupungissani ja olla mukana kehittämässä Keravaa elinvoimaisemmaksi kaupungiksi elää ja asua. Yhteisistä asioista päättämiseen tarvitaan kaikenikäisiä ihmisiä, ja mielestäni politiikkaan kaivattaisiin lisää meitä nuoria aikuisia ja tuoretta ja tulevaisuuteen suuntaavaa ajattelua. Oikeustieteellinen opintotaustani ja aikaisemmat luottamustehtäväni ovat antaneet minulle sellaista kokemusta, joka tukisi hyvin kaupunginvaltuutetun tehtävää ja jonka vuoksi uskon, että ikäni lisäksi osaamiseni ja yhteistyökykyni olisi arvokasta Keravan kuntapäätöksenteossa.

Näillä sivuilla voit tutustua minuun ja ajatuksiini, mutta tervetuloa myös juttelemaan kanssani kasvokkain vaalitilaisuuksiin sinulle tärkeistä kunta-asioista!