Viisas säästäjä ja sijoittaja hajauttaa ajallisesti ja eri sijoituskohteisiin. Riski pienenee, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.
Kun vaikkapa osakkeita ostaa pitkäjänteisesti eri aikoina, tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä todennäköisesti positiivinen. Onnistuessaan hajautettu sijoittaminen voi tuoda fiksulle ja kärsivälliselle sijoittajalle varmuutta sen varalle, ettei henkilökohtainen talous ajaudu lama-aikana kriisiin.
Mutta päteekö sama sääntö hajauttamisen viisaudesta laajemminkin yhteiskunnassa?
Oma puolueeni Keskusta on totutusti puolustanut ajatusta hajauttamisesta ja ehkä osittain siksi leimaantunut ”maaseudun puolueeksi”. Välillä minuakin on Keskustassa jopa ärsyttänyt se, että se nostaa joka käänteessä voimakkaasti aluepoliittisia kysymyksiä esiin. Siinä on kuitenkin viisautta. Se on ajankohtaista palauttaa mieleen nyt, kun yhteiskunta on koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi ajautunut poikkeukselliseen tilaan.
Kaupunkielämään liittyy tavallisesti lukuisia ihmiskontakteja: töissä, isoissa koulussa, kaupassa, terveyskeskuksessa, kirjastossa, kuntosalilla, bussissa ja junassa. Koskemme samoja pintoja, halaamme, kättelemme, jonotamme… Bakteereiden ja virusten on helppo löytää tiensä ihmisestä ihmiseen. Koronauutisoinnin yllyttyä viikon loppupuolella kaupungissa alkoi havaita muutoksia ihmisten käyttäytymisessä. Vantaalla näin useamman ihmisen käyttävän julkisilla paikoilla hengityssuojainta. Isossa ruokakaupassa hyllyt hupenivat tyhjiin tiettyjen tuotteiden osalta, kun moni suuntasi hamstraamaan. Ostomania tarttui kuin koronavirus.
Suomen huoltovarmuuden ja kotimaisen, puhtaan ja terveellisen ruokaketjun turvaamisen kannalta on tärkeää, että osa tahtoo valita maaseudun kodikseen ja on valmis tuottamaan ruokaa meidän kaupunkilaistenkin tarpeisiin. Päivittäispalvelut kannattaa järjestää useammassa pienemmässä yksikössä sen sijaan, että ne keskitetään valtaviin yksiköihin. Ehkäpä alueellinen hajauttaminen on viisasta juuri kriisi- ja poikkeustilanteita ennakoiden. Perusterveydenhuollon, koulujen ja kauppojen pitää olla riittävän lähellä ihmisiä niin kriisitilanteessa kuin normaalioloissakin.
On yhteinen etumme, että keskittämiskehitystä ei ainakaan kiihdytetä. Riittävä hajauttaminen tuo kestävyyttä ja turvaa yhteiskuntaan – sekä valtakunnallisesti että paikkakuntien lähipalveluina.