”Kylmyyttä” vai kurittomuutta?

Joskus politiikka eli yhteisistä asioista huolehtiminen muuttuu enemmän tunteisiin vetoavaksi retoriikaksi tai jopa populismiksi. Asiat pysyvät kuitenkin asioina, vaikka ne kiedottaisiin värikkäiden ilmaisujen ja mielikuvien sisälle. On toivottavaa, että asioista voidaan käydä avointa keskustelua ja erilaiset näkökulmat ja mielipiteet sallitaan.

Joidenkin mielestä se, että toivoo julkista taloutta hoidettavan tarkasti, suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti, on ”kylmyyttä”. Sitä se ei kuitenkaan minun mielestäni ole, vaan pikemminkin palavaa halua, että hyvinvointiyhteiskunta säilyisi vielä pitkälle tulevaisuuteen. Se on myös vastuullisuutta ja valppautta siihen, ettei julkista taloutta saisi liikaa rakentaa lainarahan varaan.

Sanottakoon heti aluksi se, että mielestäni hyvässä yhteiskunnassa kodittomia ihmisiä on autettava löytämään mahdollisimman pysyvä asumisratkaisu ja hätätilanteissa on tarjottava väliaikaisia hätämajoitusratkaisuja. Toisaalta ihmisten vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa asunnottomiakaan ei voida pakottaa pysyviin asumisratkaisuihin. Sanottakoon sekin, että pienessä kaupungissa tilapäistä yösijaa tarjoavat hätämajoitusratkaisut olisi mielestäni järkevää järjestää leveämmin hartein yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Keravan ensisuojan alku

Maanantaina 3.9.2018 Keravan kaupunginvaltuustossa käsiteltiin ensisuojaan liittyvää asiakokonaisuutta: lisätalousarvioesitystä ensisuojan kesäaukioloon liittyen ja vastausta ensisuojaa koskeneeseen valtuustoaloitteeseen. Olen seurannut ensisuojahankkeen etenemistä mielenkiinnolla siitä lähtien, kun viime budjettineuvotteluissa valtuustoryhmät päättivät yhteisymmärryksessä varata 50 000 euroa ensisuojalle talvikaudelle 2018. Kaikki ryhmät yksimielisesti hyväksyivät budjetin.

Alkuvuodesta ensisuoja aloitti toimintansa keskellä Keravan keskustaa. Kävimme kaupunginvaltuutettu Eija Halmeen kanssa kesällä tutustumassa ensisuojan toimintaan, jota meille valtuutettu Päivi Wilen asiantuntevasti esitteli. Kirjoitin aiheesta silloin blogiini.

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti 14.6.2018 budjettineuvotteluissa sovitusta poiketen pitää ensisuojan auki myös kesäkaudella. Siihen ei ollut varattu etukäteen määrärahoja eikä asiaa ollut valtuustossa hyväksytty. Sote-lautakunta päätti panna päätöksen täytäntöön vailla lainvoimaa olevana.

Todettakoon vielä, että tätä aikaisemmin sote-lautakunta on pompotellut ensisuojaa koskevaa valtuustoaloitetta palauttaen sen uudelleen valmisteltavaksi, tehnyt äänestyspäätöksiä ja kertaalleen esittelijänä toiminut virkamies on joutunut jopa jättämään eriävän mielipiteen. Vasta kesällä budjettivaikutuksia omaavat päätökset on eriytetty erilleen valtuustoaloitteen vastausta koskevasta asiasta. Ymmärrettävästi kuviota voi olla hankalaa hahmottaa, jos ei ehdi lukea kaikkia asiaan liittyviä pöytäkirjoja.

Valtuuston vastuu

Ensisuoja on siis ollut toiminnassa koko kesän. Käytännössä siitä aiheutuneet kustannukset on siis tietenkin jo maksettu tai ainakin on syntynyt velvoite maksaa ne. Kesäaukioloa koskenut lisämäärärahaesitys tuotiin valtuuston käsiteltäväksi syyskuussa. Esitin valtuustolle kaupunginhallituksen pohjaesityksestä poiketen, että kaupunginvaltuusto ei olisi hyväksynyt talousarvioon ensisuojan kesäkustannusten kattamiseen ehdotettua 33 000 euron muutosta. Mutta miksi?

Kyseessä on mielestäni periaatteellisella tasolla merkityksellinen asia. Valtuusto itse oli juuri hyväksynyt tiedokseen raportin, jossa muistutettiin, että on erittäin tärkeää, että kaikki hallintokunnat noudattavat valtuuston hyväksymää, sitovaa talousarviota. Kuntalain 110 §:n mukaan kunnan toiminnassa ja talouden hoidossa on noudatettava talousarviota, josta päättäminen on valtuuston velvollisuus.

Ensisuojan kesäaukioloihin liittynyt lisämäärärahaesitys saapui valtuuston käsiteltäväksi vasta siinä vaiheessa, kun kesä oli jo mennyt ja pyynnön kohteena olevat rahat käytännössä siis jo käytetty. Joissain tapauksissa tällainen jälkikäteinen budjetointi on luonnollisesti välttämätöntä, mutta tässä tapauksessa ensisuojan aukipitoon kesäkaudella vaikuttaneet faktat olivat tiedossa jo hyvissä ajoin ennen kesää. Siispä asian valmistelu valtuuston käsiteltäväksi jo keväällä olisi ollut nähdäkseni mahdollista.

Perusteetta jälkikäteinen lisämäärärahojen pyytäminen ja myöntäminen antaa eri lautakunnille ja kaupunkilaisille vääränlaisen viestin siitä, miten yhteisiä talousasioita pitää kaupungissa hoitaa. Niitä pitäisi hoitaa tarkasti, suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti. On kestämätöntä, mikäli poliittiset päättäjät suhtautuvat talouskuriin välinpitämättömyydellä.

Siksi olisi mielestäni ollut parempi, että rahat ensisuojan kesäaukioloon olisi etsitty lautakunnan sisällä muulla tavoin eikä valtuuston myöntämän lisämäärärahan kautta. Sote-lautakunnan julkisten pöytäkirjojen ja päätösten perusteella tämän olisi pitänyt olla mahdollinen vaihtoehto, koska 14.6.2018 83 §:ssä sote-lautakunta oli varautunut siihen, että ”ellei kaupunginvaltuusto myönnä lisämäärärahaa palvelun järjestämiseen, katetaan palvelun järjestämisestä aiheutuvat lisäkustannukset lautakunnan talousarvioon kohdistuvalla sopeuttamisella”.

Asiasta käytiin valtuustossa pitkä, monipolvinen ja välillä tunteisiin, välillä talouskuriin vetoava keskustelu. Olin hämmästynyt siitä, että joillekin käytävän vasemmalla puolella istuville valtuutetuille 33 000 euroa tuntui olevan ihan pikkuraha, josta on turhaa edes keskustella. Toisaalta osalle heistä esitykseni tuntui olevan kuin kohtalonkysymys: kriittinen summa, jota ilman sote-lautakunta joutuisi poikkeukselliseen ahdinkoon.

Monelle ihmiselle 33 000 euroa on enemmän kuin vuoden ansiot. Kaupungin tai pelkästään sote-lautakunnan omassa budjetissa se muodostaa kokonaisuuden kannalta vain pienen osuuden, mutta ei tuollaista summaa voi mielestäni aivan vähäisenäkään pitää.

Koska useampi valtuutettu eri ryhmistä (Kesk., Kok., KD ja PS) kannatti esitystäni, pohjaesityksen ja tekemäni esityksen välillä äänestettiin. Äänin 30 – 18 (3 tyhjää) pohjaesitys tuli päätökseksi ja lisämääräraha myönnettiin. Vaikka esitykseni hävisi äänestyksessä, asiasta valtuustossa käyty keskustelu oli periaatteellisesti tärkeä.

Yhteistyötä ja turvallisuutta

Lisäksi äänestimme ensisuojaa koskevan valtuustoaloitteen vastauksesta. Olisin halunnut, että asia olisi palautettu uudelleen valmisteltavaksi. Huolimatta siitä, että asiaa on varsin pitkän aikaa palloteltu sote-lautakunnassa, valtuustoaloitteen vastausehdotuksessa ei valitettavasti ollut selvitetty mahdollisuuksia toteuttaa ensisuojapalvelu yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Sitä oli ehdotettu jo valtuustoaloitteessa ja edellytetty budjetointivaiheessa selvitettäväksi.

Tänä vuonna Keravan ensisuojassa on majoittunut muitakin kuin keravalaisia kodittomia, vaikka palvelu on tarkoitettu heille. Olisi inhimillistä toimintaa, että ihmistä ei käännytettäisi pois hätämajoituksen ovelta vain siksi, että hänen rekistereihin merkitty kotikuntansa on ”väärä”. Taloudellisessa mielessä keravalaisille kuuluu kuitenkin vastuu keravalaisten kodittomien auttamisesta. Siksi vastuita ja kustannuksia pitäisikin jakaa muiden kuntien kanssa.

Toinen asia on, että ensisuoja on kilpailutettu niin, että siellä on vain yksi henkilö töissä ja toinen hälytettävissä paikalle. Usein asunnottomuus ja erilaisten päihteiden liikakäyttö ovat yhteydessä toisiinsa. Eikö ensisuojapalvelu olisi turvallisuussyistä järkevämpää tuottaa siten, että työntekijöitä olisi paikalla aina vähintään kaksi? Mahdolliset vaaratilanteet voitaisiin silloin hallita paremmin ja apua kutsua varmemmin paikalle.

Työntekijöiden lisäys luonnollisesti kasvattaisi huomattavasti ensisuojasta aiheutuvia kustannuksia. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää suunnitella ja rahoittaa ensisuojapalvelu yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Tämä mahdollisuus toivottavasti tutkitaan vielä huolellisesti, vaikka ensisuojaan liittyvän valtuustoaloitteen vastaus eilen lopulta hyväksyttiinkin.

Sydämellinen kiitos

Kiitän eri ryhmien valtuutettuja tuesta esitykselleni ja keskusteluun osallistuneita hyvistä ja asiallisista puheenvuoroista. Kiitos myös kokouksen jälkeen saamastani palautteesta ja kritiikistä. Osalla on arvostusta herättävä taito osata antaa kritiikkiä asiallisesti, kun taas joillakin tässä taidossa olisi vielä erinomainen mahdollisuus ihmisenä kehittymiseen.