Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 25.9.2018.
Historiaa vai homehistoriaa? Jos tulevaisuudessa saan lapsia, en halua laittaa heitä homekouluun. Tutkisin tarkasti, mitä muita vaihtoehtoja on.
Lapsuusmuistojen kautta Keravan Keskuskoulu on minulle rakas paikka. Silmissäni se on kaunis rakennus.
Kaupunginhallituksen palveluverkkotoimikunta on linjannut, että Keskuskoulu peruskorjataan. Perustelu on, että koulu on rakennussuojelullisesti arvokas kohde ja asiantuntija-arvion mukaan se voidaan korjata terveeksi. Siksi kaupunginvaltuustolle tuodaan jossain vaiheessa korjausta koskeva hankesuunnitelma.
Erilaisten vaihtoehtojen tarkastelu on aina tervettä. Pidän tärkeänä, että harkitaan perusteellisesti, korjataanko koulu vai puretaanko se ja rakennetaan tilalle uusi. Valtuutettu Jukka Nissinen on esittänyt useita uudisrakennusta puoltavia syitä (K-U 4.9.).
Päätöksenteon perustana pitäisi kaupunginvaltuustossa käyttää tarvearviointia ja kustannusvertailuja. Onko ympäristössään yksittäisen rakennuksen säilyttäminen arkkitehtuurisista ja historiallisista syistä itsestään selvästi tärkeämpää kuin pohtia aidosti, mihin rakennusta tarvitaan? Millainen Keskuskoulu voi tarjota parhaan oppimisympäristön?
Maine pysyy seinissä valitettavasti pidempään kuin home. Mielikuva hometalosta elää pitkään, vaikka rakennus korjataan. Joskus kalliit remontit menevät pieleen ja sisäilmaongelmat ilmestyvät uudestaan. Joskus remonttikustannukset ylittävät arvioidun. Joskus remontin aikana osoittautuu, ettei korjaaminen onnistukaan.
Mainetta voi homeen sijasta rakentaa muutoinkin. Kaupunkimme vetovoimatekijä voisi olla elävä oppimisen ja kulttuurin kampus. Puurakentamista hyödyntävä tai vähämuovinen alakoulu keskustassa saattaisi herättää kiinnostusta ja houkutella perheitä ja opettajia.
Olen lapsena käynyt Keskuskoulun. Oman koulun pitkä historia kiehtoi: oli hienoa käydä koulua rakennuksessa, joka oli jo sota-aikaan ollut olemassa.
Nyt pohdin, onkohan päättäjien joukossa ketään, jonka lapset tulevaisuudessa saattavat mennä Keskuskouluun. Ovatko historiallisen arvon puolustajat rakennuksen ulkopuolella? Ovatko ajanmukaisen oppimisympäristön ja terveen sisäilman haluajat tulevaisuudessa rakennuksen sisäpuolella?
Vanhasta irti päästäminen uuden edessä on haikeaa. Silti on vaikeaa ymmärtää, jos tulevaisuuden kannalta merkittävä ratkaisu perustellaan ainoastaan menneisyyden vaalimisella.
On kaunis ajatus, että sukupolvet kävisivät samaa koulua. Päätöstä tehtäessä on kuitenkin myös muita, jopa painavampia tekijöitä.
Tyytyvätkö Keravan valtuutetut yhteen, jo ennalta päätettyyn ratkaisuvaihtoehtoon korjata vanha talo? Vai vaadimmeko rinnalle tasavertaisen selvityksen mahdollisuudesta rakentaa jotakin uutta?
Inna Kallioinen
kaupunginvaltuutettu, Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja
Kerava