En ihan ymmärrä sitä, miksi kasvisruokapäivät herättävät erityisesti ”lihansyöjissä” niin suuria tunteita ja kritiikkiä. Samaten vaikeaa on ymmärtää, miksi osa kasvissyöjistä ja vegaaneista välillä tuntuu haluavan, että kaikki muutkin noudattaisivat heidän ruokavaliotaan. Ruokavalio on ihmisen vapaa valinta, eikä pakolla ohjaaminen tällaisissa asioissa toimi.
Innostuin lisäämään tämän kirjoituksen blogiini pitkälti Kerava – Politiikka -ryhmässä käydyn Facebook-keskustelun perusteella, mutta aiemminkin olen keskustellut tätä teemaa sivuavista aiheista esimerkiksi opiskelijapolitiikassa. Haluan puolustaa jokaisen vapautta valita, haluaako noudattaa seka- vai kasvisruokavaliota. Haluan, että lapsilla on mahdollisuus oppia arvostamaan monipuolisia ruokia ja että julkisilla rahoilla maksettava ruoka on valmistettu kotimaisista, puhtaista raaka-aineista. Toivon, että jokainen sekaravinnon syöjä oppisi ymmärtämään, että on ihan ok syödä joskus kasvisateria.
Ihminen on biologisena olentona sekaravinnon syöjä. Luonnollisin ja helpoin keino saada kaikki tarvitsemamme välttämättömät ravintoaineet on monipuolinen ruokavalio, joka sisältää esimerkiksi kasviksia, marjoja, lihaa, kalaa ja maito- ja viljatuotteita. Enemmistö suomalaisista (ja myös minä) syökin sekaravintoa, ja sekaruokavaliota suosittelevat viralliset ravitsemussuositukset. Terveellisiin tuloksiin voidaan kuitenkin päästä niin kasvis- kuin sekaruokavaliota noudattamalla, kun ravinto on monipuolista ja sitä syödään kohtuullisia määriä. Maultaan niin kasvis- kuin liharuoka voi olla hyvää tai pahaa, kyse on ruuan valmistuksessa onnistumisesta, raaka-aineiden laadusta ja ruokailijan subjektiivisista mieltymyksistä.
Eviran ravitsemussuositusten mukaan aikuisen pitäisi syödä kasviksia VÄHINTÄÄN 500 grammaa PÄIVÄSSÄ ja lihatuotteita ENINTÄÄN 500 grammaa VIIKOSSA. Jokainen sekaruokavaliota noudattava henkilö voisi siis vallan mainiosti ja hyvillä mielin ainakin kerran viikossa syödä yhden kasvisaterian niin, että edelleen pysyttäisiin täysin tasapainossa kaikkien suositusten suhteen. Huolestuttavia faktoja ovat, että esimerkiksi vain noin joka viides ammattikorkeakoulussa opiskelevista miehistä syö tarpeeksi kasviksia päivässä ja ylipaino on yhä yleisempi ongelma (Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016, YTHS).
Monet tottumukset, myös ruokatottumukset, muodostuvat pitkälti lapsuudessa ja nuoruudessa. Jos ilmapiiri lapsen kotona on kasvisruokia kohtaan vahvasti negatiivinen tai vanhemmat ovat esimerkiksi sitä mieltä, että jokaisella aterialla pitää syödä sekä lihaa että kasviksia, lapsen on varmasti vaikeaa koulussa oppia syömään kasvisruokia, jos niiden syöminen perustuu aina ”vapaaseen valintaan”. Olen itse ainakin nyt ihan tyytyväinen, että koulussa vuosien varrella opin syömään ohrapuuroa, vaikka alussa se tuntui melkein mahdottomalta.
Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei pakota ketään kasvisruokavalioon, vaan mielestäni se tukee sekaravintoon perustuvan ruokavalion terveellisyyttä, ekologisuutta ja monipuolisuutta. Kasvisruokapäivä antaa lapselle aidon mahdollisuuden oppia arvostamaan monenlaisia erilaisia ruokia.
Lähteet:
Evira: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemussuositukset/aikuiset/
YTHS, Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Saatavissa: http://www.yths.fi/filebank/4260-Terveystutkimus_2016_uusin.pdf