Onnellinen, masentunut maa

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 23.12.2018.

Opiskelija kertoi bussissa toiselle, että ei enää jaksa. Silti hän oli matkalla yliopistolle opiskelemaan.

Monelta jää sanomatta, kun olo on uupunut, mutta suoriutuu vielä arjen velvollisuuksista. Silloin pitäisi voida hiljentää tahtia ja vähentää kiirettä. Pitäisi olla matala kynnys pyytää apua.

Olen nähnyt läheltä, kun ihminen sairastaa masennusta. Ulospäin masennusta sairastava saattaa vaikuttaa vain tyhjältä kuorelta. Olen tuntenut surua, sääliä, myötätuntoa, huolta ja vihaakin.

Niiden tunteiden kokeminen on kasvattanut vahvuutta ja herkkyyttä. Se on tehnyt tarkaksi oman mielenterveyden hyvinvointia kohtaan, koska en halua sairastua masennukseen. Sitä ei kukaan voi päättää. Voi vaikuttaa vain siihen, miten elämän ikäviä asioita käsittelee.

Suomi on maailman onnellisin maa. Silti masennus on meillä kansanterveysongelma. Se aiheuttaa työkyvyttömyyttä, syrjäytymistä sekä riitoja ja surua ihmissuhteisiin. Masennus imee elämänilon ja on raskas sairaus myös masentuneen lähipiirille.

Vuosittain masennuksesta kärsii noin viisi prosenttia suomalaisista. Ohimenevä masennus on vielä yleisempää. Masennuslääkkeitä maassamme syö yli 400 000 ihmistä vuodessa. Monessa kodissa joulunaikaakin varjostaa masennus tai muut mielenterveyden ongelmat.

Mielenterveys on arka ja kipeä aihe. Niin potilaan kuin hänen läheistensäkin voi olla vaikeaa kertoa ongelmista, koska edelleen niihin liittyy häpeää.

Terapia on terveellekin oiva tapa oppia ymmärtämään paremmin itseä ja toisia. Elämän vaikeina aikoina sopivan avun etsiminen saattaa olla raskas urakka. Mielenterveyden ongelmista kärsivälle ja apua pyytävälle pitäisi tukea olla tarjolla heti.

Koulussa opetetaan lapsille elämän varrella arvokkaita tunnetaitoja. Aikuisten vastuulla on se, millaista kulttuuria asenteillamme luomme lähiympäristöömme. Miten suhtaudumme mielenterveydestä huolehtimiseen ja mielenterveysongelmiin?

Itseensä tutustuminen on elämänpituinen matka. Ihmissuhteet ovat yksi elämän kantava voima, mutta avaimia onneen ja elämäniloon on jokaisen ihmisen itsensä sisällä. Välillä ne saattavat olla hukassa pitkäänkin ja niiden etsimiseen saattaa tarvita ammattiapua, mutta aina on toivoa löytää ne uudestaan.

Välitetään itsestämme ja toisistamme.

Inna Kallioinen

Keskustaopiskelijoiden varapuheenjohtaja 2019

Valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu (kesk.), Kerava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *