Tämä kirjoitus on julkaistu Keskustanaisten Avain-lehdessä 2/2018.
Olen harjoittelijana Anneli Jäätteenmäen toimistossa Euroopan parlamentissa tämän kevään ajan.Politiikka on ollut minusta aina kiinnostavaa. Nuorempana ajattelin, että haluan seurata politiikkaa sivusta olematta minkään puolueen jäsen. Lähdin kuitenkin tekemään vaalityötä Annelin ja muutaman muun keskustalaisen ehdokkaan kampanjoihin.
Opiskelen oikeustiedettä Lapin yliopistosta. Kolme vuotta sitten sain kutsun Rovaniemen Keskustaopiskelijoiden kokoukseen. Siellä tajusin haluavani mukaan opiskelijapolitiikkaan. Lähdin ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ”täyte-ehdokkaaksi”. Tulinkin valituksi. Nyt muutama vuosi myöhemmin olen Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja kotikaupungissani Keravalla.
Puoluevalintaani ohjasi arvomaailma ja tarkka pohdinta, vaikka jo kotoakin olin saanut keskustalaisia vaikutteita. Yksittäisistä asioista voi suuressa puolueessa olla monenlaisia mielipiteitä. On rikkaus, että voimme jakaa yhteistä arvopohjaa, mutta toisaalta mukaan mahtuu erilaista ajattelua.
Vaikuttajakiihdyttämössä sain Annelin mentorikseni. Hän oli jo aiemmin kertonut minulle palkkaavansa säännöllisesti harjoittelijoita. Koin tämän ainutlaatuisena mahdollisuutena sekä ammatilliseen että poliittiseen oppimiseen.
Harjoittelijoita on ollut monilta opiskelualoilta. Opiskelutausta ja kiinnostuksenkohteet vaikuttavat jonkin verran työnkuvaan. Yleensä harjoittelu kestää 3-6 kuukautta. Harjoittelun aikana pääsee käymään myös Strasbourgissa, jossa parlamentin täysistunnot järjestetään.
Harjoitteluun voi hakea lähettämällä sähköpostitse mepille hakemuksen ja CV:n. Kannattaa pitää mieli avoinna erilaisille kansainvälistymisen mahdollisuuksille: harjoitteluille, työlle ja opiskeluvaihdoille. Olen Brysselissä tutustunut monissa mielenkiintoisissa paikoissa harjoittelussa oleviin suomalaisiin.
Olen harjoittelussa päässyt osallistumaan kokouksiin, tapaamisiin ja tilaisuuksiin, seuraamaan ja selvittelemään ajankohtaisia asioita, luonnostelemaan tekstejä ja tutustumaan ihmisiin. Harjoittelun parhaita puolia on ollut, että on saanut seurata kokeneen poliitikon ja avustajien työskentelyä ja tutustua monipuolisesti EU:n toimintaan.
Asioita on laidasta laitaan. Välillä aiheena on esimerkiksi tasa-arvo tai oikeusvaltiokehitys, välillä monivuotinen budjetti, mikromuovi tai interreilaaminen. Työpaikkarakennus on niin iso, että olen eksynyt monta kertaa.
EU vaikuttaa ihmisten arkeen monella tapaa. Tärkeintä kuitenkin on, jos yhteistyön avulla onnistutaan ylläpitämään rauhaa. Kun asetetaan yhteisiä hyviä päämääriä ja tehdään tekoja niiden saavuttamiseksi, pysytään paremmin sovussa.
Sekä työkokemuksen että elämänkokemuksen kannalta harjoittelu on ollut upea mahdollisuus. Olen siitä kiitollinen Annelille ja hänen avustajatiimilleen.
Voin lämpimästi suositella harjoittelua ulkomailla. Kannattaa uskaltaa. Mahdollisuuksia on monia. Pitää vain löytää itselle se sopiva.
Inna Kallioinen
Hyvää jatkoa Iina.
Olin huhtikuussa ryhmän mukana Brysselissä. Silloin huomasin, että Brysselin kierros pitäisi kuulua mahdollisimman monen nuoren kokemuspiiriin, jotta EU:n rakenteista saisi selvää. Vaikka olen elänyt EU:n historian jokseenkin läpi, on EU ollut silti mielessä jäsentymätön möykky, jossa käyrät kurkut ovat jääneet elämään. Samoin määräysten ja todellisuuden ristiriitaisuus – mihin me kotosuomalaiset varmasti olemme kilvan kantaneet lisäansoja. Itselläni on osakokemusta asiasta. Kotipaikkani Liperissä, entinen vähiin supistunut maatila, sai ränsistyvän maalaismaiseman parantamiseen EU:n ympäristötukea, mutta sitten se peruutettiin, ”koska vattumaata ei oltu perattu”. Se sama kasvimaan vattumaa oli ollut vuosikymmeniä marjoja tuottamassa, eikä sitä ikimaailmassa kukaan ollut perannut. Siispä pelloista ja maiseman puskittumisesta viis, kun keskipisteeksi olikin noussut vattumaan perkaus! Itse en voi uskoa vattumaa-oppia Bryssel-lähtöiseksi, vaan paikallisen, kannuksia vailla olevan suomalaisbyrokraatin asemansa ja kasvojensa kohotukseksi.
Vastaavia kokemuksia varmaan jokaisella riittää. Jotta EU ei olisi kansan keskuudessa nykyisessä määrin todellisuudelle vieras direktiivimylly ja vitsien aihe, olisi aiheellista nuorten päästä pääkallonpaikalle itse perehtymään siihen työhön, jota edustajamme muiden EU kansojen kanssa tekevät. Asiantuntijuus oli useimmissa tapauksissa vaikuttavaa, kun kuljimme EU:n eri toimintaorganisaatioihin tutustumassa. Kiitos hyvin järjestetystä matkasta.
Annelin kirjoitus EU:n keskittymisestä isoihin asioihin on todella tarpeen, koska muuten villit pikkurönsyt peittävät pääasian. Varsinkin ulottuessaan pohjanperukoille, missä vuodensato on edelleenkin epävarmaa ja luonnonvoimien armoilla – kuten on ollut aina, läpi historian. Nyt vielä lisäksi ruuantuotannossa maaseudulla voimia syö kohtuuton EU byrokratia. Se, että sinne tulee myös rahaa, ainakin johonkin ja jonkin verran, ei korvaa sitä, että terve ihmiselämä näyttää tulevan mahdottomaksi ylisuurten paineiden ja vaatimusten taakan alla. Byrokratia varmaan työllistää hyvin ja palvelee hyvin monipolvisia hallintojärjestelmiä, mutta se syö järjestelmän viimeisten lenkkien, yrittäjien ja ruuantuottajien voimia, aikaa ja energiaa siinä määrin, että pääasia, ruuantuottaminen on todellisen kriisin partaalla, ellei ole jo siinä. Terveydenmenetystä ei voi korvata edes EU-rahatukolla. Ja mitä sitten syödään?
Onko koskaan laskettu, kuinka monta ruuantuottajaa ja kuinka monta byrokraattia työskentelee EU:n ruuantuotannon kimpussa. Jos tuottajille tulee tukirahaan, niin kuinka paljon sitä menee ruuantuotantoa käsittelevään byrokratiaan?
Kiitos kommentista! Hyvää pohdintaa liiallisesta byrokratiasta. Olen samaa mieltä myös siitä, että EU-asiat alkavat tuntua konkreettisemmilta ja vähemmän etäisiltä, kun pääsee itse vierailemaan EU-kohteissa ja tapaamaan EU-vaikuttajia ja -asiantuntijoita. Opintomatkat ovat arvokas mahdollisuus parantaa EU-tuntemusta. Mukavaa loppukesää! Olen pitänyt vähän kesälomaa tästä blogistani, joten siksi huomasin kommenttisi vasta nyt. T. Inna