Oppien osalliseksi yhteiskuntaan

Osallisuus yhteiskuntaan estää syrjäytymistä. Koulutuksen tarjoama sivistys on keskeisessä roolissa nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden luomisessa. Itseä koskeviin ja yhteisiin asioihin vaikuttaminen vaatii tietoa mahdollisuuksista.

Osallisuutta voidaan rakentaa oppimalla. Peruskoulun tehtävä on tukea oppilaiden kasvua yhteiskunnan jäsenyyteen ja tarjota heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja, jotka muodostavat pohjan myöhemmille opinnoille. Yhteiskuntaopin oppiaineessa opitaan vaikuttamisesta ja osallistumisesta sekä lisätään kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin.

Kiinnostus on tehokas motivaattori oppimiseen. Sitä ei kannata jättää hyödyntämättä. Yläkoulun aikana 15-vuotiaana oppilaan yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet lisääntyvät, mikä lisää kiinnostusta yhteiskuntaoppia kohtaan.

Keravan omaperäinen tuntijakomalli on ongelmallinen

Keravalla historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmaa on uudistettu siten, että tuntijako poikkeaa huomattavasti muusta Suomesta. Muualla maassa yhteiskuntaopin opinnot keskitetään Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton suositusten mukaisesti yleensä yhdeksännelle luokalle, kun taas Keravalla tunnit on jaettu koko yläkoulun ajalle. Tilanne on hankala erityisesti niiden oppilaiden kannalta, jotka muuttavat Keravalle kesken yläkoulun, koska heidän saamansa yhteiskuntaopin opetus jää tällöin erittäin ohueksi.

Opetuksen aikaistaminen alkamaan jo seitsemännellä luokalla aiheuttaa käytännössä huolen siitä, että oppilaat joutuvat omaksumaan tärkeän ja haastavan oppiaineen laajoja sisältöjä ennen kuin heillä on niiden ymmärtämiseen riittäviä valmiuksia. Sisältöä joudutaan helpottamaan. Sisältöjen karsimista ei puolestaan voi liikaa tehdä vaarantamatta valtakunnallisesti asetettujen opetustavoitteiden saavuttamista.

Yhteiskuntaopin opetuksen keskittäminen yläkoulun viimeiselle luokalle on perusteltua siinä mielessä, että tällöin oppiaineen oppimista tukeva historian tuntemus on jo syvällisempää kuin yläkoulun alussa. Pedagogisesti keskittäminen mahdollistaa monipuoliset, taitojen oppimista tukevat projektit.

Herää kysymys, heikentääkö Keravan omaperäinen malli tosiasiassa keravalaisten nuorten valmiuksia ymmärtää yhteiskunnallisia asioita ja oppia vaikuttamista. Kaventaako se mahdollisuuksien tasa-arvoa? Nuorten syrjäytyminen, koulutuksen periytyminen ja esimerkiksi nuorten alhainen äänestysaktiivisuus ovat ongelmia, joiden selättämiseksi peruskoulussa pitäisi tehdä kaikki voitava.

Olen iloinen siitä, että olen Keravalla peruskouluni ja lukioni käyneenä saanut aina erinomaisen laadukasta yhteiskuntaopin opetusta. Sillä on ollut osuutta siihen, että olen myöhemmin halunnut opiskella yliopistossa oikeustiedettä ja kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Kasvatus- ja opetuslautakunta tarkastelee 21.11.2018 yhteiskuntaopin tuntijakoa. Toivon päättäjille viisautta kuunnella tarkkaavaisella korvalla aiheen parhaiden, koulutettujen kokemusasiantuntijoiden eli opettajien ääntä. Toivon myös rohkeutta muuttaa tarvittaessa omia aikaisempia päätöksiä.

Inna Kallioinen
kaupunginvaltuutettu, Kerava
Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen

Passiivimalli kyykyttää jokaista

Passiivimallin kannattajat ovat kovaan ääneen vastustaneet vuoden alusta voimaan tullutta työttömyysturvan aktiivimallia. Passiivimallin kannattajat väittävät hallituksen kyykyttävän työttömiä aktiivimallilla. Aktiivimallin lyttäämisen keskellä olisi hyvä tiedostaa pari asiaa.

Mikä aktiivimalli on? Aktiivimalli tarkoittaa, että työttömän työnhakijan on tietyn tarkastelujakson aikana täytettävä aktiivisuusedellytys, jotta työttömyysetuutta maksettaisiin seuraavan tarkastelujakson aikana täysimääräisesti. Jos aktiivisuusedellytys ei täyty, seuraavan tarkastelujakson aikana työttömyysetuutta maksetaan 4,65 prosenttia täysimääräistä etuutta vähemmän. Aktiivisuusedellytyksen voi täyttää tekemällä pienen määrän palkkatyötä, ansaitsemalla yritystoiminnassa tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin. Aktiiviedellytys koskee vain osaa työttömistä. Aktiivimallissa lyhennettiin samalla työttömyyden alun omavastuuaikaa seitsemästä päivästä viiteen päivään, mikä on kaikkien työttömäksi joutuvien kannalta hyvä muutos.

Onko aktiivisuusedellytyksen saavuttaminen todella niin vaikeaa kuin mitä kritiikistä voisi olettaa? Vai onko se vain joillekin epämieluisa ajatus? Tai onko leikkaus passiiviselta työnhakijalta niin merkittävä, että siitä kannattaa nostaa tällainen torjuntataistelu? On vaikeaa ymmärtää, missä mielessä on työttömän kyykyttämistä, jos pieni osuus työttömyysetuudesta edellyttää työttömältä muutaman päivän osallistumista.

Kenenkään ei pitäisi pyrkiä työttömyyteen. Moni varmaankin on jossain vaiheessa elämää työttömänä jonkun aikaa, mutta silloin olisi pyrittävä ratkaisemaan tilanne aktiivisella työnhaulla ja oman osaamisen kehittämisellä. Työttömyys on sekä ihmisen itsensä että ympäröivän yhteiskunnan kannalta epämieluisa tilanne, jonka kesto on pyrittävä minimoimaan ja löytämään tie takaisin työelämään.

Yhteiskunnan näkökulmasta on tavoiteltava korkeaa työllisyysastetta. Se on hyväksi taloudelle. Se on edellytys sille, että hyvinvointivaltio voidaan pitää pystyssä. Se on edellytys myös sille, että siinä tilanteessa, kun ihminen joutuu työttömäksi, hänestä voidaan pitää huolta. Kannustinloukuista on siksi pyrittävä eroon.

Työ on hyvinvointivaltion peruspilari. Työnteolla huolehdimme siitä, että myös jokainen yhteiskunnan jäsen, joka ei ole työelämässä, saa perusoikeudet turvaavat palvelut. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle. Työ ei ole ihmisarvon mittari. Mutta työ on edellytys sille, että voimme turvata jokaiselle mahdollisuuden saada riittävät palvelut.

Työ on oikeus, työ on velvollisuus, todetaan Keskustan uudessa periaateohjelmaluonnoksessa. Tällä hallituskaudella on onnistuneesti tehty työllisyyttä tukevia toimenpiteitä ja työttömien määrä on vähentynyt. Suunta on oikea. Se antaa meille nuorille, työelämän kynnyksellä oleville, aikuisille luottamusta siihen, että hyvinvointivaltio halutaan säilyttää vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Aktiivimalli kannustaa työhön, yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen. Se ei kyykytä ketään. Sen sijaan passiivimalli kyykyttää veronmaksajaa, joka tukijärjestelmää kannattelee, työtöntä ja pitkällä aikaperspektiivillä koko hyvinvointiyhteiskuntaa. Siis meistä jokaista.

Huominen aktiivimalliprotesti pysäyttää esimerkiksi suuren osan joukkoliikenteestä. Lienee oletettavissa, että huomenna taas viima puhaltaa kohti hallituspolitiikkaa ja maristaan siitä, miten työttömiä kyykytetään. Antti Rinne (SDP) ehdotti jo vuonna 2015 työvelvoitetta työttömille. Herää kysymys, vastustetaanko oppositiosta aidosti aktiivimallia. Vai onko passiivimallin puolustelu sittenkin vain vaalikampanjoinnin alkusoittoa?

Nyt kaikki aktiivisesti vain tekemään hallitukselle rakentavia esityksiä aktiivimallin hiomiseksi yhä paremmaksi!

 

Lähteet:

Perustietoa aktiivimallista: http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

Keskustan periaateohjelmaluonnos: http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=c7db5b46-39a3-40d5-af99-6a0ff37cca78

Antti Rinteen malli: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-velvoittaisi-pitkaaikaistyottomat-vanhustenhoitoon/4956154#gs.OxEbMzY

Budjettipuhe 12.12.2017

Pidin tämän Keskustan ryhmän budjettipuheet 12.12.2017 Keravan kaupunginvaltuustossa – ensimmäinen ryhmäpuheeni ryhmänjohtajana.

Arvoisa puheenjohtaja,

Hyvät valtuutetut ja kuulijat,

Bästa lyssnare,

Olemme siinä iloisessa tilanteessa, että voimme pitää nousukauden puheenvuoroja. Tällä hallituskaudella Suomen talous on saatu yhdessä käännettyä mukaan maailmantalouden nousuun. Talous Suomessa piristyy, bruttokansantuote kasvaa, työllisyys paranee, työttömyys alenee, palkkoja nostetaan. Paikallistasolla saimme Keravalla budjettineuvotteluissa neuvotella siitä, millaisia lisäyksiä teemme, eikä meidän tarvinnut leikata ja karsia.

Meillä Keravalla menee taloudessa muihin kuntiin verrattuna erittäin hyvin. Monilla mittareilla mitattuna olemme kuntien parhaimmiston joukossa. Keravalla taloutta on pitkään hoidettu viisaasti ja tarkasti. Voimme olla edelliselle valtuustolle kiitollisia siitä, että taloudellisesta näkökulmasta kaupunki on jätetty erinomaiseen kuntoon. Siitä on meidän uusien päättäjien helppoa jatkaa talouden suunnittelua. Huolta on pidettävä siitä, että talous säilyy tasapainoissa tulevaisuudessakin.

Keskusta on omaan kuntavaaliohjelmaamme peilaten tyytyväinen moniin budjetissa näkyviin ratkaisuihin. Meidän on katsottava tulevaisuuteen: tehtävä vastuullisia ratkaisuja tämän päivän lapsille ja nuorille.

Yksi tärkeä kuntavaaliteemoistamme oli harrastustakuu eli se, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus harrastaa. Harrastukset ovat monia ongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan, ja ne luovat ihmiselle osallisuuden tunnetta. Nyt päätettävä budjetti antaa hyviä avaimia tähän tavoitteeseen pyrittäessä, koska kulttuurin ja liikunnan avustukset lisääntyvät. Lisäresursseja on varattu nuorisotyöllekin, ja kirjaston nuorisokirjastovirkailija kokoaikaistetaan.

Kerava ryhtyy tarjoamaan Vantaan mallin mukaisesti maksuttoman ehkäisyn alle 20-vuotiaille. Tässä ikäryhmässä nuorilla ei vielä juuri ole omia tuloja, joten yhteiskunnan tuki seksuaaliterveydestä huolehtimiseen ja epätoivottujen raskauksien ehkäisyyn on perusteltavissa. Tämä saavutettu kompromissiratkaisu on tasapainoinen malli aikuistumiseen kuuluvan oman vastuunoton ja yhteiskunnan sopivien tukitoimenpiteiden välillä. Jotta toimenpiteellä päästään tavoiteltuihin tuloksiin eli raskaudenkeskeytysten määrän vähentymiseen ja seksuaaliterveyden lisäämiseen, on meidän muistettava pitkäjänteisyys. Toivottavaa siis on, että nyt tehdystä päätöksestä tulee pitkäaikainen käytäntö eikä vain kokeilu.

Taloussuunnitelmakaudella teemme Keravalla suuria investointeja. Investoinnit painottuvat koulujen rakentamiseen. Ne palvelevat tulevaisuuden keravalaisia ja rakentavat Keravaa perheille, lapsille ja nuorille ystävällisemmäksi ja toimivammaksi kaupungiksi.

Investointeja on tarkan taloudenpidon seurauksena aikaisemmin lykätty tulevaisuuteen, ja siksi Keravan velkataakka nyt tuplaantuu lyhyen ajan sisällä. Velkataakan voimakkaan kasvun takia meidän on pystyttävä priorisoimaan, mitkä investoinnit ovat tällä hetkellä välttämättömimpiä Keravan kasvun ja elinvoimaisuuden kannalta ja mitkä voidaan tehdä myöhemmin. Tulevaisuudessa tarkasteltava on myös mahdollisuuksia käyttää vaihtoehtoisia malleja hankkeiden toteuttamiseen: esimerkiksi monitoimihallia tulevaisuudessa pohdittaessa on tarkasteltava kaupungin takausmahdollisuuksien käyttöä työkaluna liikuntapaikkarakentamisessa. Vaikka lainojen korkotaso on tällä hetkellä matala, on meidän velkaantuessamme varauduttava siihen, että korkotaso voi nousta huomattavastikin.

Ikäihmisiä emme saa unohtaa. Monilla nyt päätetyillä toimenpiteillä luomme hyvinvointia erityisesti lapsille, nuorille ja perheille. Ikäihmisiin on suhtauduttava yhdenvertaisina keravalaisina. Kaikki me keravalaiset olemme yhtä tärkeä osa kaupunkiamme. Taloussuunnittelussa on tärkeää huomioida myös iäkkäämpien keravalaisten hyvinvointi ja tarpeet.

Talousarviossa rahaa on varattu ensisuojan perustamiselle. Ryhmämme mielestä tässä asiassa naapurikuntien kanssa on pyrittävä yhteistyöhön kustannusten säästämiseksi. Myös ensisuojan sijainti tulee harkita huolellisesti.

SOTE- ja maakuntauudistus toteutuu toivottavasti suunnitelmien mukaan vuonna 2020. Laaja poliittinen yhteisymmärrys vallinnee siitä, että Suomi tarvitsee SOTE-uudistuksen, ja moneen kertaan sitä onkin jo yritetty siinä kuitenkaan onnistumatta. Toivotaan siis, että tällä kertaa onnistutaan ja saadaan aikaan pitkällä aikajänteellä ja koko maatamme ajatellen hyvä, toimiva ja kestävä malli. Nyt Keravan taloussuunnitelma on tehty ohjeistuksen mukaisesti tukeutuen olemassa olevaan lainsäädäntöön eli luvuissa ei ole huomioitu uudistuksen vaikutuksia Keravan talouteen. Kuten tiedetään vaikutukset tulevat olemaan kuitenkin merkittäviä ja on hyvä, että niihin varaudutaan ja ne pidetään mielessä kaikkia ratkaisuja nyt tehtäessä.

Johtamisella on merkittävä vaikutus henkilöstön hyvinvointiin. Tulevana vuonna on kiinnitettävä erityistä huomiota SOTE-sektorin muutosjohtamiseen.

Henkilöstön sairauspoissaolojen erittäin suuri määrä tarkoittaa, että meidän on pystyttävä itsekriittisestikin pohtimaan, mistä ne voivat kertoa. Voisimmeko lisätä henkilöstön työhyvinvointia poliittisilla päätöksillä, voitaisiinko niin vähentää sairauspoissaoloja? Ainakin tavoitteeksi on otettava, etteivät sairauspoissaolot lisäänny nyt haasteellisena muutosaikana, sillä sairauspoissaoloista kaupungille aiheutuvat kustannukset ovat huomattavia.

Arvoisa puheenjohtaja

Nostamme vielä esiin kaksi huolestuttavaa asiaa. Eriarvoistumiskehitys ja yhteiskunnan turvallisuuskysymykset ovat aikamme suuria haasteita. Ne linkittyvät keskeisesti myös toisiinsa.

Eriarvoistuminen on vakava asia. Siihen on pyrittävä meidän Keravallakin puuttumaan. Meillä on oltava valmiutta innovatiivisiin ratkaisuihin. Icehearts-toimintamallilla, jonka otamme käyttöön, pystytään toivottavasti ehkäisemään erityisesti poikien ja nuorten miesten syrjäytymistä.

Tutkimukset osoittavat, että Suomessakin koulutus on eriarvoistunut ja koulutustaso periytyy helposti seuraavalle sukupolvelle. Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi yhtäläiset ja todelliset mahdollisuudet kouluttautua ja menestyä riippumatta perheen sosioekonomisesta asemasta. Voisiko Kerava olla innovatiivinen edelläkävijä tämän ongelman ratkaisemisessa? Kouluilla ja harrastuksilla on merkittävä rooli pyrittäessä edistämään koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Itsenäisyyspäivänä meitä keravalaisia järkytti suru-uutinen Keravalla tehdystä henkirikoksesta, jonka uhri oli 16-vuotias tyttö. Haluan Keskustan valtuustoryhmän puolesta ottaa osaa tytön läheisien suruun.

Tällaiset uutiset pysäyttävät varsinkin, kun ne tapahtuvat lähellä omaa arkea ja elämänpiiriä. Myös päättäjänä ne pysäyttävät miettimään. Arjen turvallisuudesta on kaupunginkin pidettävä huolta valppaasti. Järkyttävien yksittäistapausten ei toisaalta pidä antaa vaikuttaa liikaa turvallisuudentunteeseen, mutta kun yksittäistapaukset eivät enää ole kaupungissamme yksittäisiä, on pohdittava, millaisia toimenpiteitä voidaan ja pitäisi tehdä niiden estämiseksi.

Rikollisuuden, mielenterveysongelmien ja päihteiden riskikäytön väliset yhteydet on tiedostettava, ja on tarkasteltava sitä, voitaisiinko päihde- ja mielenterveystyötä Keravalla parantaa. Moniviranomaisyhteistyöhön perustuvan Ankkuri-mallin käyttöönotolla Keravalla pyritään nuorten rikoksentekijöiden rikoskierteen ehkäisemiseen, mikä on tärkeä askel kaupungin turvallisuuden parantamisessa. Olemme kuitenkin sen kysymyksen äärellä, onko Keravalla tarvetta muillekin konkreettisille turvallisuutta lisääville toimenpiteille, joista voi aiheutua kustannusvaikutuksiakin.

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

100-vuotias itsenäinen Suomi on yhdessä rakennettu Suomi. Myös Keravaa on rakennettava yhdessä paremmaksi ja elinvoimaisemmaksi kaupungiksi – kaupungiksi, jossa on eri elämänvaiheissa hyvä ja turvallista elää, asua, tehdä työtä ja yrittää nyt ja tulevaisuudessa. Kaupungiksi, jossa pidämme huolta itse itsestämme ja toinen toisestamme, emmekä unohda meistä ketään. Pidetään mielessä budjetin lisäksi arjen teoissamme, että osallisuus luo onnellisuutta, syrjäytyminen sitä syö.

Taloudenpidossa meidän on tavoiteltava hyvää keskitietä. Mietitään huolellisesti mihin rahamme riittävät, mutta ei lykätä tarpeellisia investointeja liikaa. Ollaan rohkeita, ja ollaan valmiita kehittämään myös uutta.

Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy talousarvion ja taloussuunnitelman. Kiitämme kaupunginjohtajaa, virkamiehiä, valtuustoryhmiä ja kaikkia valtuutettuja kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme rauhallista joulunaikaa.

Yhteiskunnan pitää auttaa ja tukea, mutta ei holhota

Tämä vastine on julkaistu 21.11.2017 Keski-Uusimaassa.

Yhteiskunnan rajallisia resursseja on käytettävä viisaasti. Siksi yhteiskunnan tarjoamaa apua ja tukea pitää kohdentaa niille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Maksuttoman ehkäisyn päämäärä eli aborttien ja seksitautien vähentäminen on tavoittelemisen arvoinen. Kaupunginvaltuutettu Miila Halonen toteaa vastineessaan (K-U 17.11.), että maksuttoman ehkäisyn 25 vuoden ikärajaa on perusteltu myös sillä, että ikäryhmässä moni on taloudellisesti vaikeuksissa. Hän mainitsee minun sivuuttaneen kirjoituksessani (K-U 15.11.) sen, että Suomessa terveys ja seksuaaliterveys on jakaantunut. Epäilemättä koulutus ja sosioekonominen asema korreloivat seksuaaliterveyteen ja aborttilukuihin.

Meidän nuorten 18-24-vuotiaiden aikuisten ikäryhmässä köyhyys on kaikista yleisintä. Tilastokeskuksen mukaan ikäryhmästä 26,5 % on pienituloisia (2015). Kuitenkin selkeä enemmistö ikäryhmästä ei ole pienituloisia. Moni on jo työelämässä ja saa palkkaa.

Siksi mietinkin, voitaisiinko nuorten aikuisten seksuaaliterveyttä edistää ja aborttien määrää vähentää jollain maltillisemmalla ja kaupungille pitkällä aikatähtäimellä kustannuksiltaan edullisemmalla toimenpiteellä. Voitaisiinko kohderyhmä esimerkiksi rajata tarkemmin?

THL:n tilastoista selviää, että Suomessa tehdään Pohjoismaista väkilukuun suhteutettuna vähiten raskaudenkeskeytyksiä. Enemmistö abortin tehneistä naisista on tilastojen mukaan ilmoittanut käyttäneensä jotain ehkäisyä. Vaikka epätoivottujen raskauksien ja aborttien määrä on pyrittävä minimoimaan, samalla on valitettavasti hyväksyttävä yhteiskunnan tukitoimien rajallinen vaikuttavuus. Lienee epätodennäköistä, että mittavillakaan tukitoimilla päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, jossa jokainen raskaus olisi toivottu.

Kunnissa on kokeiltu erilaisia maksuttoman ehkäisyn malleja. THL esittää Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassaan 2014-2020 toimenpiteenä, että kunnat tarjoaisivat alle 20-vuotiaille heidän valitsemansa ehkäisyn maksutta. Lisäksi todetaan, että alle 25-vuotiaiden ehkäisyn tukeminen on tärkeää. Voisiko sopiva ja riittävä tuki 20-25-vuotiaille olla jotain muuta kuin kaiken tarjoaminen ilmaiseksi?

Seksitaudit ovat Suomessa yhä yleisempi ongelma varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa. Tämän vuoksi kaupunginkin intresseissä voisi olla pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja vähentämään tartuntojen määrää esimerkiksi tarjoamalla helposti saavutettavasti ja maksuttomasti kondomeja niitä haluaville.

Halonen summaa, että terveydestä huolehtimiseen tarvitaan motivaatiota, tietoa, taitoa, palveluiden saavutettavuutta ja rahaa – kaikkia niitä. Elämä, kuten myös ehkäisy, on valintoja, joissa asenne ratkaisee paljon. Kaupunki ei voi tehdä valintoja nuoren aikuisen puolesta, mutta kaupunki voi yrittää vaikuttaa asenteisiin.

Erilaisten vaihtoehtoisten nuorten ja nuorten aikuisten seksuaaliterveyttä edistävien tukimuotojen punnitseminen jatkuu poliittisissa neuvotteluissa vastuullista keravalaista mallia etsien ja sellainen toivottavasti löytäen. Tärkeää on myös pyrkiä keksimään keinoja toisen rakenteellisen ongelman eli nuorten köyhyyden vähentämiseen esimerkiksi ehkäisemällä työttömyyttä – näin uskoakseni voidaan tukea nuorten aikuisten edellytyksiä huolehtia itse itsestään.

Inna Kallioinen

Kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja Keskustan valtuustoryhmän pj., Kerava

Ehkäisyä ilmaiseksi?

Tämä mielipidekirjoitukseni on julkaistu 15.11.2017 Keski-Uusimaassa.

Vaikuttaa siltä, että Miila Halosen, Pia Lohikosken ja 22 muun kaupunginvaltuutetun tekemä valtuustoaloite maksuttomasta raskauden ja seksitautien ehkäisystä alle 25-vuotiaille kuntalaisille on eksynyt Keravalla poliittiseen viidakkoon, kun asia pomppii kaupunginhallituksen, sote-lautakunnan ja virkamiesten välillä. Jännityksellä odottelen, löytääkö vastaus tiensä valtuuston käsittelyyn ennen kuin itse täytän ensi vuonna 25 vuotta.

Asia koskettaa minua henkilökohtaisesta näkökulmasta: olen Keravalla kaupunginvaltuuston ainoa ”kohderyhmään” kuuluva nainen. Ajatus maksuttomasta ehkäisystä herättää monenlaisia mietteitä.

Kivaahan olisi, jos kaiken elämässä saisi ilmaiseksi. Mutta se on utopia. Yhteiskunnan resurssit eivät riitä tarjoamaan ihmiselle kaikkea, ja resursseja on priorisoitava. Suomessa meillä on hyvä sosiaaliturva. Jokaisesta pidetään huolta, jos omat tulot eivät riitä turvaamaan ihmisarvoista elämää. Jokaisella on halutessaan mahdollisuus ostaa kaupasta kondomeja, päästä lääkäriin ja saada käyttöönsä itselleen sopiva ehkäisymenetelmä, jonka kustannukset yleensä ovat varsin kohtuulliset.

Yhteiskunnan on tuettava nuorta aikuistumisessa. Yksi aikuistumisen askeleista voi olla seksi, mutta aikuistuminen on paljon muutakin. Aikuistumiseen kuuluu vastuun ottaminen omista valinnoista, omasta taloudesta ja terveydestä. Nykykäytäntö eli ensimmäisen ehkäisymenetelmän tarjoaminen kolmeksi kuukaudeksi maksutta nuorelle on oikein hyvä yhteiskunnan tukimuoto. Tuntuu kuitenkin liioitellulta, että yhteiskunta holhoaisi ehkäisyasioissa jokaista 25-vuotiaaksi saakka. Moni 20-25-vuotias käy jo töissä tai jos ei käy, voi saada yhteiskunnalta tukea elämiseen siinä missä vanhempikin väestö.

Siksi en ihan tajua, mistä esityksen ikäraja 25 vuotta on repäisty. Mistä on vedetty johtopäätös, että sitä nuoremmat eivät kykene huolehtimaan ehkäisyn kustannuksista, mutta sitä vanhemmat maksakoot ehkäisynsä itse oli tulotaso millainen hyvänsä? Raskaudenkeskeytyksiä tehdään eniten 20-24-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta onko ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen koko ikäluokalle ainoa keino (tai ylipäätään keino) vähentää epätoivottuja raskauksia ja abortteja? Epätoivottu raskaus voi taloudellisten seikkojen lisäksi johtua yhtä lailla siitä, ettei ehkäisyä viitsitä, muisteta tai haluta käyttää. Asenteisiin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan laadukkaalla ja riittävällä seksuaalikasvatuksella ja -neuvonnalla.

Kaupungille maksuttomasta ehkäisystä aiheutuvien kustannusten tarkka laskeminen on varmasti mahdoton tehtävä, koska ei voida tarkasti tietää, kuinka moni kohderyhmään kuuluva haluaisi maksuttoman ehkäisyn, mitä ehkäisymenetelmiä suosittaisiin ja miten paljon raskaudenkeskeytysten määrä vähenisi. Vaikka laskelmat väistämättä perustuvat erilaisiin oletuksiin, virkamiesten laskelma kaupungille aiheutuvista yli 175 000 euron vuosikustannuksista antaa suuntaa. Siinä on varauduttu siihen, että puolet alle 25-vuotiaista tytöistä ja naisista ottaisi kaupungin tarjoamat ehkäisypillerit tai kierukan käyttöön ja ilmaisia kondomeja jaettaisiin keskimäärin 60 kappaletta vuodessa kaikille kohderyhmään kuuluville. Toisaalta kaupungin olisi varauduttava tarjoamaan mahdollisuus maksuttomaan ehkäisyyn jopa kaikille siihen oikeutetuille. Maksuton ehkäisy on maksuton vain käyttäjälleen – kaupungille hintalappu on korkea.

Valtuustoaloitteessa puhutaan maksuttomasta raskauden ja seksitautien ehkäisystä. Kondomi on ainoa ehkäisyväline, jolla voidaan ehkäistä raskauden lisäksi sukupuoliteitse tarttuvia sairauksia. Olen huolissani siitä, että mikäli nuorille tarjotaan ilmaiseksi käyttöön myös muita raskauden ehkäisyyn tarkoitettuja ehkäisymenetelmiä, niitä saatettaisiin ottaa käyttöön niiden helppouden takia nykyistä enemmän, jolloin kondomien käyttö saattaisi vähentyä ja seksitautien määrä lisääntyä entisestään.

Faktoina mainittakoon, että nuorille tehtyjen raskaudenkeskeytysten määrä on vähentynyt. Samaan aikaan seksitautien määrä lisääntyy. Klamydiatartuntoja todettiin Suomessa vuonna 2016 peräti 14 311, mikä on yli 700 enemmän kuin edellisvuonna. Tartunnoista 80 % on todettu alle 15-29-vuotiailla ja 59 % naisilla. Tippuritartuntoja vuonna 2016 todettiin 416, mikä on 135 tartuntaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Hoitamattomina seksitaudit voivat aiheuttaa pahimmillaan lapsettomuutta. Nämä seikat tukevat mielestäni sitä, että nuorten maksuttoman ehkäisyn tarve kohdistuu erityisesti seksitautien ehkäisyyn. (Lähde THL)

Halosen ja Lohikosken aloitteen sisältöön kannattaa suhtautua rakentavasti ja harkitsevasti. On etsittävä kompromissiratkaisua – tasapainoa aikuistumiseen kuuluvan oman vastuunoton ja yhteiskunnan sopivien tukikeinojen välillä. Mielestäni on hyvä idea pohtia alle 20-vuotiaiden tarvetta erilaisiin maksuttomiin ehkäisymenetelmiin, koska alaikäisenä ja vielä toisen asteen opintojen aikana omat tulot voivat olla hyvin pienet ja riippuvaiset vanhempien tuloista. Samaten olisi mielestäni pohdittava alle 25-vuotiaiden tarvetta maksuttomaan seksitautien ehkäisyyn ja laskettava sen hintalappua kaupungille. Pelkästään kondomien tarjoaminen nuorille ilmaiseksi ei vaatisi yhtä paljon henkilötyövuosia kuin ehkäisyvalmisteiden tarjoaminen maksutta.

Tämänhetkisillä tiedoillani en voi kannattaa sitä, että kaupunki tarjoaisi mahdollisuuden maksuttomiin ehkäisypillereihin ja kierukoihin kaikille 20-25 vuotiaille naisille. Jos parempia perusteluja asialle ilmenee, olen valmis pohtimaan mielipidettäni uudestaan.

Inna Kallioinen

Kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja Keskustan valtuustoryhmän pj., Kerava