Sydämellinen kiitos kaikille minuun luottaneille 579:lle! Jokainen ääni on valtava luottamuksen osoitus. Olen niistä nöyrän kiitollinen kuten myös kaikesta saamastani kannustuksesta yli puolue- ja vaalipiirirajojen sekä suuresta työstä, jonka kampanjaani osallistuneet ovat tehneet.
Todella pettynyt ja surullinen olen myös. Mutta niin se on, että demokratiassa äänestäjät päättävät ja jokaisella on käytössä yksi ääni luottamuksen osoittamiseksi. Siksi vaalitulosta kunnioittaa, vaikka omissa silmissä se näyttää monestakin näkökulmasta surkealta ja maan suunta seuraavien neljän vuoden aikana hiukan pelottaa.
Unelmoin sellaisesta demokratiasta, jossa raha ja populismi eivät ratkaisisi niin paljoa. Sellaisesta, jossa myös ensikertaa ehdokkaana oleva taitava ehdokas, nuori ja melko tuntematonkin, voisi kovalla työllä yltää korkeisiin äänimääriin käyttämättä vaaleihin tolkuttomia summia rahaa.
Kampanjointi oli huikean opettavainen ja hieno kokemus. Aika intensiivinen myös, koska käytin vaalikampanjaani aikaa runsaasti ja sitoutuneesti. Parhaani tein, enkä yhtään enempää olisi voinut tehdä. En ollut asettanut henkilökohtaista äänimäärätavoitetta, ja tämä oli minulle eka kerta olla ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleihin verrattuna sain 500 ääntä enemmän nyt! Iloinen olen henkilökohtaisesti siitä, että tiedän saaneeni ääniä yli puoluerajojenkin ja pärjäsin erityisesti kaupungeissa, vaikka vaalit olivat Keskustalle vaikeat.
Parhaita onnistumisiani on se, että tiedän pystyneeni murtamaan ennakkoluuloja joidenkin silmissä, sekä erinomainen pärjääminen nuorisovaaleissa. Olen käyttänyt paljon aikaa sellaisten yleisöjen edessä, jotka eivät vielä ole äänioikeutettuja. Se on tulevaisuustyötä ja on hienoa, jos onnistuu lisäämään nuorten mielenkiintoa yhteiskuntaa kohtaan. Nuorilla on hyviä kysymyksiä, ja he ovat tarkkaavaisia kuuntelijoita.
Yksittäisiä ilon hetkiä mahtuu kampanjaan paljon. Ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen on ollut parasta. Mainittakoon viimeiseltä kampanjaviikolta yllättävinä kohokohtina esimerkiksi aito hissipuhe hississä pyynnöstä tuntemattomille ihmisille sekä se, kun sain koululaiselta toiselta paikkakunnalta viestin, että hän on kaikkien ehdokkaiden joukosta valinnut minut esitelmänsä aiheeksi!
On myös monia hetkiä, jolloin on joutunut menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Nekin liittyvät ihmisten kohtaamiseen. Kampanjakentillä ihmiset voivat tulla juttelemaan ehdokkaalle mistä tahansa aiheista. Välillä mielestäni juttujen sävy on ollut liian loukkaava tai rasistinen. Silloin olen yleensä sanonut, että tuo on liian rumaa puhetta.
Nuorena naisena on lähtökohta erilainen kuin monilla muilla. Todennäköisesti tuleva pääministeri Antti Rinne kannusti menneellä vaalikaudella nuoria naisia synnytystalkoisiin, mutta niin on kannustanut kampanjakentillä moni muukin – että arvokkain tehtävä nuorena naisena olisi kantaa kortensa kekoon synnyttämällä. Tietenkin se on arvokasta. Toivoisin kuitenkin, että politiikassa enemmän puhuttaisiin esimerkiksi työelämän epävarmuudesta, jolla on osuutta alhaiseen syntyvyyteen.
Nuorena naisena monta kertaa on saanut miettiä sitäkin, onko kyseessä vaalit vai missikisat. Suomalaiseen kulttuuriin hiukan epäominaisella tavalla ehdokkaiden ulkonäköä arvioidaan todella paljon. Välillä kehut tuntuvat tosi kivoilta, mutta välillä se on selvää, että ulkonäön kehumisen sävy on sellainen, että sen tarkoitus on halventaa älyä. Olen kuitenkin ajatellut, että ihan hyvälle mielelle siitä on tullut, että aina minut on arvioitu kauniiksi kuin että olisi tultu sanomaan rumaksi… Vaikka välillä on tietysti ollut ”väärän värinen” mekko päällä. Pukeutumiseen pitänee kiinnittää enemmän huomiota jatkossa.
Onnea erityisesti Keskustan upean osaavista naisista Annika Saarikko, Katri Kulmuni, Hilu Kemppi, Eeva Kalli ja Hanna L. Kosonen, Uudeltamaalta läpi menneet Keskustan kokeneet Antti Kaikkonen ja Matti Vanhanen ja Uudenmaan muista läpimenijöistä työkaverini Pihla Keto-Huovinen (kok.) ja demareista rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee (sdp).