Sain tällä viikolla osallistua kahteen mielenkiintoiseen poliittiseen tilaisuuteen. Toinen oli minulle aivan uusi kokemus, toinen tuttu ja turvallinen. Molemmista sain uutta ajateltavaa.

Rovaniemen keskustaopiskelijoiden hallitus kokoontui. Olen tällä hetkellä vain hallituksen varajäsen. Saimme RoKeen viime vuonna niin paljon uusia aktiivisia opiskelijoita, että me ”vanhat” toimijat annoimme mielellämme tilaa uusille. Olen tänä vuonna Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen, joten pääsen siltä paikalta seuraamaan valtakunnalliselta tasolta opiskelijapolitiikkaa.

Olen asunut jo parin vuoden ajan muualla kuin Rovaniemellä ja tehnyt opintojani etäopiskeluna. RoKe on minulle kuitenkin niin läheinen yhteisö, että sen toimintaan haluan osallistua asuinpaikastani riippumatta opiskelujen loppuun asti.

Lähdin RoKen toimintaan aikoinaan mukaan ylioppilaskunnan edarivaalien alla. Olin vaaleissa ehdokkaana, mutta minulle yllätyksenä tulin valituksi edustajistoon. Vuosina 2015-2017 toimin edariryhmämme puheenjohtajana, ja sitä kautta tulin tiiviimmin mukaan RoKen toimintaan. Olin myös RoKen hallituksen tiedotusvastaava.

Miksi RoKen kokous, johon Skypen kautta Brysselistä käsin osallistuin, oli nyt niin hyvä kokemus? Oli ihana ja turvallinen tunne huomata, miten samankaltaista ajattelua sieltä löytyi taas oman ajatteluni kanssa ja miten kypsää ja monipuolista keskustelua voimme käydä erilaisista aiheista. RoKe on vieläkin minulle läheisin poliittinen viiteryhmäni, vaikka tällä hetkellä se on maantieteellisesti kauimpana.

Erilaiset mielipiteet ovat elämässä luonnollinen asia. Politiikassa on toivottavaa, että erilaisia mielipiteitä halutaan ja kyetään perustelemaan ja käymään asiallista vuoropuhelua sekä  tarvittaessa muovaamaan omaa mielipidettä käydyn keskustelun perusteella. Eri mieltä oleminen ei ole aina hauskaa, ja joskus se vaatii sisua ja rohkeutta. Joskus hyvä ja perusteellinenkin keskustelu vain vahvistaa mielipiteiden erilaisuutta.

RoKen toiminnassa mielipiteiden erilaisuutta ja avointa keskustelua on kokemusteni mukaan aina arvostettu. Se on ihailtavaa! Mutta kuten sanottu, on myös ihanaa, että voimme jakaa samankaltaisia mielipiteitä.

RoKe on ensimmäisestä kokouksesta asti antanut minulle hyvän kasvuympäristön kasvaa rohkeaksi ja vastuulliseksi vaikuttajaksi. Toivon, että sen saman RoKe tarjoaa tulevaisuudessa vielä monelle muulle.

Entä sitten se uusi poliittinen kokemukseni? Sain kutsun Brysselin Kansallisseuran Nuorten järjestämään kaikille avoimeen tilaisuuteen, jossa aiheena oli Kokoomuksen Eurooppa-linjan kehittäminen. Tilaisuudessa puhujana oli Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtajuutta tavoitteleva ja Euroopan komissiossa työskentelevä Aura Salla.

Totta kai halusin mennä tähän erittäin kokoomushenkiseen tilaisuuteen, kun tällainen ainutlaatuinen tilaisuus tarjoutui. Minusta oli äärimmäisen mielenkiintoista kuulla toisen puolueen Eurooppa-linjasta sekä näkökulmista sote-uudistukseen.

Puolueiden tilaisuudet on monesti tietysti tarkoitettu omalle puolueväelle tai potentiaalisesti puolueesta kiinnostuneille. Politiikka on kuitenkin vuoropuhelua puolueiden, poliitikkojen ja oikeastaan lopulta ihan kaikkien välillä. Omien tilaisuuksien ovien avaaminen ja toisten tilaisuuksiin osallistuminen voi lisätä ymmärrystä ja parantaa vuorovaikutusta.

Aura Salla aloitti puheensa sydämen sivistyksestä. Se on minullekin tärkeää. Se on myös Keskustalle tärkeää. Monet arvot politiikassa ovat sellaisia, että ne voidaan jakaa. Ja on hyvä, jos niitä jaetaan.

Jokaisen meistä ympärille rakentuu jonkinlainen kupla. Elämme siinä maailmassa, jonka näemme ympärillämme. Kaikille maailma on ainakin hiukan erilainen. Välillä on hyvä uskaltaa astua vähän oman kuplan ulkopuolelle ja laajentaa sitä.

Astumalla oman kuplan ulkopuolelle ja kuuntelemalla tarkoin korvin toisen puolueen linjauksia huomaa, miten monesta asiasta voimme olla samaa mieltä ja miten yhteistä arvopohjaa voimme jakaa. Kuitenkin samalla havainnollistuu käytännössä se, miksi oman puolueeni koen kaikista läheisimmäksi ja miksi juuri sen osa haluan olla.

Viimeinen Italian matkablogin osa käsittelee yksin matkustamista, turvajärjestelyjä ja majoituksia.

En ole aikaisemmin kovin paljoa matkustellut yksin paitsi Rovaniemen ja Etelä-Suomen väliä… Lomamatkoja ulkomaille en ole aiemmin tehnyt yksin. Kokemuksena tämä oli avartava!

 

Kuten monet tietävätkin, niin minulle sattui alkuvuodesta Nizzan matkalla tosi ikävä varkauskokemus. Se ei johtunut omasta huolimattomuudestani, enkä olisi voinut sitä mitenkään estää. Se heikensi vahvasti turvallisuuden tunnetta.

Minua pelotti tämän varkausjutun jälkeen ajatuskin ulkomaille lähtemisestä ja yksin olemisesta, mutta olin jo lyhyen ajan päästä muuttamassa harjoitteluun Brysseliin. Pelko piti siis käsitellä ja voittaa nopeasti. Mielestäni se onnistuikin, koska ei minua ole Brysselissä pelottanut.

Mutta kyllä silti mietin ennen tätä Italian matkaa, uskallanko lähteä Etelä-Eurooppaan yksin, kun vieläpä aiemmin lukioryhmän kanssa Roomassa ollessamme yhdessä huoneessa kävi varkaita yöllä. Nyt matkan jälkeen olen niin iloinen, että minulla riitti rohkeutta!

Yksin matkustamisen plussat ja miinukset:

+ voi tehdä ihan mitä itse haluaa, valita itseä kiinnostavat kohteet ja omasta mielestä kivoimmat ruokapaikat
+ voi liikkua miten haluaa (eli voin kävellä paljon)
+ kiireettömyys, aikataulujen ja suunnitelmien vapaus
+ helpompaa tutustua uusiin ihmisiin
+ opettavaista

– kokemuksia on kivaa jakaa toisten kanssa
– matkakavereista on juttuseuraa
– turvattomuus: yksin matkustaessa pitää olla koko ajan tosi tarkkaavaisena, jotta välttäisi ongelmatilanteet
– mahdollisissa ongelmatilanteissa matkaseurasta voi olla tukea

Omat turvallisuusvinkkini:

• Ole tarkkaavainen koko ajan.
• Säilytä paidan alla passipussissa passia, rahaa ja pankkikortteja. Pidä lompakossa vain päivän käyttörahat.
• Käytä hotellihuoneen kassakaappia.
• Jos ei ole kassakaappia, piilota tärkeät tavarat ympäri huonetta.
• Huomioi, että avomallisesta laukusta ja repusta on erittäin helppoa varastaa ruuhkassa tavaroita.

• Laita oven eteen esteitä yöksi: kukaan ei pääse huoneeseen aiheuttamatta meteliä.
• Pidä huolta, että joku tietää, missä menet.
• Ole selvillä maan suuntanumerosta ja mieluiten lataa kännykkään 112 suuntanumerolla. Senhän pitäisi toki toimia Euroopassa käsittääkseni ilmankin suuntanumeroa, mutta eipä vaan välttämättä toimi käytännössä. Jos tulee tilanne, jossa tarvitset todella apua, niin numeron pitää olla nopeasti ulottuvilla.

Majoitukset:

Venetsia, Bernardi Semenzato, ***, 1 yö 35 €

Hotelli sijaitsi Cannaregion alueella tunnelmallisella kapealla kujalla. Hotellilta käveli tärkeimmille nähtävyyksille ja juna-asemalle noin vartissa.

Hotelli oli sympaattinen. Olin varannut huoneen, jossa ei ollut omaa wc:tä. Sain kuitenkin vessallisen huoneen! Huoneessa ei ollut kassakaappia.

Erinomainen hintalaatusuhde. Ainoa huono puoli oli, että äänieristys oli jokseenkin huono, ja huoneeseen kuului alapuolelta kadun ravintolasta ääniä. Hotellin respahenkilö puhui enimmäkseen italiaa, mutta oli tosi ystävällinen. Aamiainen ei kuulunut hintaan.

Yöjuna Venetsiasta Roomaan, Trenitalia, makuupaikka noin 80 €

Matka jännitti minua etukäteen, mutta oli erittäin positiivinen kokemus! Olin neljän paikan makuuhytissä ainoa matkustaja. Peittona oli pelkkä lakana, joten yöksi oli syytä pukeutua lämpimästi.

 

 

Monti Palace Hotel, **** 2 yötä yht. 124,75 €

Todella laadukas ja turvalliselta vaikuttava hotelli. Varasin tämän jostain huipputarjouksesta! Respahenkilökunta puhui hyvää englantia ja oli erittäin avuliasta.

Huone oli viihtyisä ja todella siisti, ja siivooja oli järjestellyt myös levällään olleet tavarani päivän aikana siistimpään järjestykseen 😀

Hotelli sijaitsi Cavourin metroaseman vieressä. Siitä oli Colosseumille ainoastaan noin 10 minuutin kävelymatka.

Aamiainen sisältyi hintaan, ja se oli monipuolinen ja hyvä. Paras aamiainen, mitä olen Italian hotelleissa nähnyt!

 

 

 

 

 

 

Nyt ihanan pääsiäislomamatkan jälkeen on kiva palata huomenna kiinnostavien töiden pariin.

 

Italialainen keittiö on kansainvälisesti tunnettu herkuistaan. Aivan syystä! Ruoka on Italiassa erinomaista. Siinä käytetään paljon oliiviöljyä, ja kasvikset ovat tuoreita.

Tällä matkalla söin aika perinteisiä italialaisia ruokia. Ensimmäisenä iltana Venetsiassa valitsin ravintolan oikeastaan tarjouksen perusteella. Pizza tai pasta-annos ja juoma maksoivat yhteensä kympin. Söin pestopastaa, nam.

 

Italiassa pitää tietysti syödä pizzaa! Tämä on varmaankin sitten makuasia, kun jotkut sanovat, ettei italialainen pizza oikeasti ole hyvää. Minun pizzakokemukseni Italiasta ovat enimmäkseen todella hyviä.

Valitsin ihanan aurinkoisen pöydän pienestä ravintolasta terassilta ja tilasin mitä yksinkertaisimman margharita-pizzan. Siinä on vain mozzarellajuustoa ja tomaattikastiketta. Ruoka oli kuitenkin erittäin maukas – tomaatit ovat varmaankin auringossa kypsyneempiä, joten ne antavat makua ruokaan.

Roomassa molempina iltoina suuntasin syömään Trasteveren alueelle. Siellä on paljon pieniä ravintoloita ja eloisa tunnelma. Nyt alue oli mielestäni enemmän turistisoitunut kuin silloin, kun viimeksi olen ollut siellä.

Ensimmäisen illan ravintola Cave Canem oli hiukan syrjäisemmällä paikalla. Tilasin päivän ruokalistalta gnozziannoksen erilaisten sipmpukoiden ja artisokan kera, todella herkullista! Suosittelen.

 

 

Jälkiruuaksi otin perinteisen  tiramisun.

 

 

 

Pääsiäispäivänä söin Grazia & Graziella -ravintolan terassilla lasagnea, joka myös on suosittu ruoka Italiassa. Se ei kuitenkaan vetänyt vertaa muille matkalla syömilleni ruuille. Mitäs tästä voi päätellä? Ainakin sen, että kasvisruuat maistuvat hyvin valmistettuina erinomaisilta!

 

Italiassa kannattaa herkutella jäätelöllä! Se on ihan parasta, ja makuja on monia. Punaviini on hyvä ruokajuoma. Ja kahvi on erinomaista, espressoja ja cappuccinoja. Se on myös usein aika edullista.

 

        

Italiassa ravintoloissa on palvelu ystävällistä ja kohteliasta. Usein myös saattaa saada tilauksensa oheen jotain pientä yllätyksenä, esimerkiksi lasillisen kuoharia tai sipsiannoksen.

Suosittelen olemaan ruokien suhteen rohkea ja ennakkoluuloton. Kasvisruuat ovat maukkaita ja samoin merenelävät!

Matkatavarat piti tällä matkalla saada mahtumaan vain reppuun, mikä oli minulle haasteellinen tehtävä. Yleensä tykkäisin ottaa matkoille esimerkiksi useammat kengät, mutta ne vievät paljon tilaa…

Mitä vaatteita otin matkalle mukaan? Otin monikäyttöisiä vaatteita, joita voi käyttää missä vain matkatilanteissa. Melkein kaikkia mukana olleita vaatteita jopa käytin tällä matkalla! Ainoastaan mustat housut osoittautuivat turhaksi.

Lähdin matkaan sinisissä farkuissa. Joskus olin enemmän farkkuihminen, mutta nyt oli pitkä aika siitä, kun viimeksi olin käyttänyt sinisiä farkkuja. Ne ovat tosi kiva vaate. Ainoa huono puoli on niissä se, että kaatosateessa niistä näkee heti, että ovat kastuneet…

Pitkähihaisia yksinkertaisia paitoja otin mukaan jokaiselle matkapäivälle ja lisäksi pari neuletta. Mekkoihmisenä piti tietysti myös yksi mekko ottaa.

Kenkävalinnastani olin varsinkin Rooman myrskysäässä iloinen. Lähdin matkaan mustissa korottamissa talvinilkkureissa. Niissä jaksaa kävellä pidemmänkin matkan, eikä niistä sadesäässä mene heti vesi läpi.

Takiksi otin nahkatakin, koska se on ehkä paras mahdollinen valinta vaihteleviin sääolosuhteisiin. Viileänä iltanakin se lämmittää, sadesäällä se pitää vettä ja lämpimämmälläkään kevätsäällä siihen ei tukehdu. Eka kerta tänä keväänä, kun sitä pääsi käyttämään!

Yöpuvun piti olla lämmin ja sellainen, että sitä voi käyttää junan makuuvaunussakin. Eli mukavat pitkät housut ja paita oli hyvä valinta.

Yksi käytännöllisimmistä vaatteista tähän vuodenaikaan on iso huivi. Sitä voi pitää kaulahuivina tai kietoa lämmikkeeksi hartioille. Junassa se myös toimi lisäpeittona yöllä. Asusteina sateenvarjo ja aurinkolasit olivat tärkeät.

Käsilaukun tietysti myös tarvitsen aina. Minun laukkuni on avomallinen ja siinä on kaksi isompaa vetoketjutaskua. Arvokkaammat tavarat kuten kännykkä ja lompakko kannattaa laittaa vetoketjullisiin taskuihin, koska avomallisesta osasta on tungoksessa helppoa varastaa vain sujauttamalla käsi sinne. Lisäksi passipussi takin alla on kätevä.

Aamulla lähdin kohti Vatikaania, jossa paavi pitää perinteisen jokavuotisen Urbi et orbi -pääsiäispuheen ja antaa siunauksen. Olen tätä monta kertaa seurannut telkkarista. Tämä oli tämän reissuni ”päänähtävyys”!

Tiesin, että paikalle Vatikaaniin kannattaa mennä hyvissä ajoin, koska Pietarinaukiolle saapuu jopa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Muutaman kilometrin aamukävely aurinkoisissa maisemissa kauniiden rauniomaisemien ohi oli mukava. Pääsiäistunnelma oli iloinen.

Vatikaaniin Pietarinaukiolle otettiin ihmisiä sotilaiden tekemän turvatarkastuksen läpi sisään muutama kerrallaan. Tulijoita oli paljon, joten se vaikutti aika hitaalta.

 

Olin aukiolla noin klo 11.30. Paaville on varattu kulkuväylä ihmisjoukon keskeltä, ja sain paikan aivan sen reunalta! Paikan saaminen oli ryntäyskilpailu, koska sen edessä oli aluksi nauha, joka katkaistiin vasta vähän ennen puheen alkua. Paikalla oli paljon sotilaita, poliiseja ja siviilipukuisia poliiseja.

 

 

Paavi tuli Pietarinkirkosta. Hän nousi auton kyytiin, ja auto ajoi sille varattua reittiä pitkin, ja paavi tervehti ihmisiä. Ihmiset hurrasivat, vilkuttivat paaville ja ottivat kuvia. Paavi piti Pietarinkirkon parvekkeelta puheen, ja sen jälkeen sotilaat vielä marssivat hienossa kulkueessa väkijoukon läpi. Ainutlaatuinen kokemus!

 

Hetken Pietarinaukiolla hengailtuani keksin hullun idean, että kierrän Vatikaanivaltion kävellen sen muurien ulkopuolelta 😀 Tämän sitten toteutin, joten nyt olen kävellyt kokonaisen valtion ympäri! Matkalla söin herkullista italialaista jäätelöä.

Juna saapui tosiaan Roomaan jo puoli seitsemältä aamulla, joten olin hotellilla jo seitsemän maissa. Halusin jättää sinne matkatavarasäilytykseen tavaroitani, ettei tarvitse kantaa niitä koko päivää mukana. Hotellivirkailija oli tosi pahoillaan, ettei huoneeni vielä ollut valmis! No, en kyllä odotakaan, että pitäisi olla, jos saavun jo aamuvarhain 😀

Sain hotellilla neuvoja, mihin paikkoihin kannattaa suunnistaa. Olen käynyt Roomassa pari kertaa aikaisemminkin, joten ajattelin tällä kertaa skipata ”pakolliset” turistisuoritukset ja niiden jonotukset ja keskittyä enimmäkseen kirkkoihin pääsiäisen kunniaksi.

Ensimmäiseksi päätin siis suunnata aamiaisen jälkeen (osittain sateen takia) hotellia lähellä sijaitsevaan Basilica di San Pietro in Vincoliin. Kirkko on tunnettu Michelangelon veistämästä Mooses-patsasta. Kirkossa on esillä myös Pyhän Pietarin kahleet, joihin hän perimätiedon mukaan oli kahlittuna vankilassa.

Olin kirkossa niin aikaisin, ettei siellä ollut vielä juurikaan muita turisteja. Kirkossa jäin hetkeksi seuraamaan parin amerikkalaisen (ehkä ?) henkilökohtaista opastusta. Seisoin sattumalta maahan pudonneen lappusen vieressä, ja eräs nainen tuli sen poimimaan ja luuli varmaankin, että se on minulta pudonnut.

Hän puhui minulle ensin italiaksi ja sitten englanniksi, kun en ymmärtänyt. Selvisi, että maassa ollut paperi oli kutsukortti läheiseen Basilica di Santa Maria Maggioren kirkkoon reilun tunnin päästä alkavaan pääsiäislauantain palvelukseen. Siihen naisen mukaan ehdottomasti kannattaisi osallistua, vaikken italiaa osaakaan, koska ”se on suureksi osaksi latinaksi, joten ymmärrät kuitenkin osan”. Well, valitettavasti latinankielen taitonikaan ei ole juurikaan sen parempi, mutta tietysti halusin tähän osallistua.

Santa Maria Maggioren kirkko on yksi Rooman tunnetuimmista kirkoista. Ulkona joutui jonottamaan sateessa yli puoli tuntia. Ovella oli sotilaat tekemässä turvatarkastuksen (kuten melkein kaikissa kirkoissa näköjään lauantaina).

Palvelus oli hieno. Kirkko oli täynnä ihmisiä. Ehkä kolmasosa osallistujista oli nunnia.

Seuraavaksi vuorossa olivat Scala Santan pyhät portaat. Kerrotaan, että Jeesus on niillä kävellyt. Rukoilijat konttaavat portaat polvillaan ylös.

 

 

 

 

Tämän lähellä oli pieni Battistero Lateranense -kirkko. Siellä ei ollut ketään muita, kun menin sinne. Ihmeellistä olla näin turistientäyteisessä kaupungissa missään paikassa hetkeäkään yksin! Kirkko oli tunnelmallinen.

Colosseumia pysähdyin hetkeksi ihastelemaan puiston penkiltä. Jatkoin matkaa Trasteveren kaupunginosaan etsimään illallispaikkaa. Matkalla ukkosmyrsky yllätti. Tämä ikivanha kaupunki on myrskyssäkin jotenkin tosi vaikuttava! Trasteverestä myös löytyi vielä pari kirkkoa.

Yöllä menin vielä uudestaan Basilica di Santa Maria Maggioren kirkkoon yöjumalanpalvelukseen. Minulla on traditio osallistua pääsiäisyön palvelukseen, tosin aikaisemmin aina olen osallistunut ortodoksiseen. Hyvää pääsiäistä, XB!

Olin varannut jo etukäteen junalipun Venetsiasta Roomaan perjantain ja lauantain väliselle yölle. Katselin lippuja GoEuro-sivuston kautta. Sieltä löytyy monien maiden juna- ja bussiyhteyksiä. Varasin liput kuitenkin junayhtiö Trenitalian omien sivujen kautta, koska sieltä pystyi varaamaan makuupaikan naisten hyttiin. Sen hinta oli noin 80 euroa.

Aluksi suunnittelin, että olisin ottanut matkaohjelmaani vielä kolmannenkin kaupungin. Olen iloinen, että päädyin lopulta vain kahteen, koska kuitenkin tämä on vain niin lyhyt reissu. Roomaan halusin, koska halusin nähdä, miten täällä vietetään pääsiäistä!

Juna lähti Venetsia S. Lucia -asemalta klo 23.15. Minä tietysti tunnollisena suomalaisena ymmärsin niin, että lippuun merkitty paikkanumero olisi ollut minulle varattu paikka. Hytissä oli neljä sänkyä, ja minun paikkanumeroni oli yläsängyssä. Yhdessä alasängyssä oli lakanat, mutta muita matkustajia ei näkynyt.

Konduktööri tuli kysymään matkalippuja, ja myös passi piti näyttää. Yritin samalla kysellä, mistä löytyisi minulle lakanat. Keskustelu oli taas oikein sujuvaa, kun ei meillä ollut yhteistä kieltä. Tajusin vasta kun konduktööri oli jatkanut matkaansa, että hän luuli varmasti minun kysyneen vain, mikä on minun paikkanumeroani.

Eli jouduin sitten uudestaan hakemaan hänet paikalle ja selittämään kysymykseni lakanoista havainnollistavammin, ja sain selville, että minun paikkani onkin sittenkin alasängyssä.

Tämähän olikin vain hyvä juttu, koska sängyt olivat kapeat eikä yläsängyissä ollut kaiteita. Olisin varmaan tippunut sieltä, koska pyörin aina nukkuessani niin paljon.

Jos vertaa Suomen yöjuniin, niin sänky ei ollut yhtä hyvä ja peittona oli pelkkä lakana eli lämpimät vaatteet piti olla. Olin silti positiivisesti yllättynyt. Hytin sai tietysti lukittua. Sain ihan hyvin nukuttuakin. Heräsin tietysti yön aikana monta kertaa, mutta nukahdin aina uudestaan – sellaista se yöjunassa matkustaminen aina on. Minun neljän hengen hyttiini ei matkan aikana tullut muita matkustajia.

Aamuvarhain saavuin Roma Termini -asemalle Roomaan, ja siitä kävelin hotellilleni. Se vaikuttaa tosi kivalta, vaikken tietenkään vielä saanut huonettani. Syön täällä aamiaisen ja lähden kiertelemään kaupunkia.

Hain hotellilta reppuni ja lähdin kävelemään kohti juna-asemaa. Minulla oli vielä reilut pari tuntia aikaa, joten ajattelin, että matkalla pitää keksiä jotain tekemistä.

Meinasin jo istahtaa kivan näköiseen ravintolaan syömään jotain iltapalaa, mutta ei oikein tehnyt mieli mitään syötävää tai juotavaa, niin jatkoin vielä matkaa. Hyvä, että kuljin ohi, koska seuraavan kulman takana olikin jo Chiesa dei Santi Germia e Lucia -kirkko, jonka ovet olivat auki ja sisällä näkyi ihmisiä ja kynttilöitä.

Minä tietysti menin katsomaan, kun tässä kirkossa en ollut muutenkaan vielä käynyt. Minullekin annettiin kynttilä, ja ihmiset siirtyivät kirkosta ulos. Tämä oli nyt toinen Via Crucis jo tälle päivää, erilainen kuin aikaisempi.

Tämä Via Crucis oli kulkue. Kuljimme kulkueessa kapeita kujia pitkin ja kanaalien vierellä, ja ihmiset lauloivat kauniisti. Aukioilla aina pysähdyimme. Oli jo pimeää, se toi tunnelmaa. Kulkue päättyi lopulta toiseen kirkkoon.

Olin varmaankin ainoa turisti tässä joukossa. Veikkaan, että myös ainoa ortodoksi. Olen onnellinen ja kiitollinen, että sain osallistua.

Nyt jäi taakse Venetsia, jossa vesi jäi nousemaan 🙂 Ja junamatka yöjunalla kohti Roomaa alkaa. Tämä on jännittävää. Hyvää yötä!

Pitkäperjantain pitäisi olla tiukin paastopäivä. Vietän tätä pääsiäistä näin pyhiinvaellusmatkan merkeissä, mutta täällä reissussa on vähän hankalaa paastota 😀

Halusin tosiaan vierailla vielä uudestaan Pyhän Markuksen tuomiokirkossa, ja lounaan jälkeen suuntasin sen pitkään jonoon. Ehdin jonottaa jo jonkun aikaa, kunnes poliisit tulivat katkaisemaan jonon ja ilmoittivat, että kirkko on suljettu tältä päivää pääsiäisen takia.

Tämähän tietysti turisteissa herätti hämmennystä, kun kylttien mukaan sen piti olla vielä pari tuntia auki. Minuakin vähän harmitti, kun olin jo sen verran pitkään seissyt jonossa. Huomasin lapusta, että kirkossa olisi tunnin päästä vielä Via Crucis ja illalla messu. Yritin kysellä muilta jonottajilta, tietävätkö mistä ovesta näihin pääsisi osallistumaan. Ei kukaan tiennyt…

No sitten menin kysymään turisteja hätistäneeltä poliisilta, että miten messuun pääsee osallistumaan. Hän ystävällisesti neuvoi menemään jonottamaan Exit-ovelle.

Via Crucis -pääsiäisnäytelmä oli hieno kokemus! Kirkossa oli ihan erilainen tunnelma kuin eilen, kun se oli täynnä turisteja. Nyt kirkossa oli hyvin tilaa, eikä ihmiset räpsineet kuvia koko ajan onneksi. Valaistus oli myös paljon parempi, joten katto ja seinät näyttivät vielä vaikuttavammilta kuin eilen.

Minäkin pääsin jopa kolmanteen riviin istumaan, joten seurasin aivan edestä tätä pääsiäisperinnettä. Kaikki oli tietysti italiaksi, joten kovin paljoa en ymmärtänyt.

Lopuksi kävimme kaikki suutelemassa ristiä. Harras tunnelma, unohtumaton kokemus.

Luovutin huoneen hotellilla ja jätin repun säilytykseen sinne. Kävin aamiaisella pienessä kahvilassa, josta oli kivat maisemat. Italiassa kahvi on niin hyvää! Ei kuitenkaan kannattaisi mennä paikkoihin, joissa ei ole hintoja esillä, kuten tässä kahvilassa 😀 Italiassa kahvi on minusta parempaa kuin missään muualla!

Ensimmäisenä ohjelmassa oli Huokausten silta. Se on vuonna 1602 rakennettu katettu silta ja on yksi Venetsian kuuluisimpia siltoja. Kävin katsomassa siltaa toiselta sillalta käsin ulkoa päin ensiksi. Huokausten silta yhdistää vanhat tuomareiden toimitilat ja vankilan. Vangit kulkivat aikoinaan sillan kautta, ja sillan nimi tuleekin vankien viimeisistä huokauksista nähdessään sillan raoista viimeisen kerran vilauksen vapaudesta. Alempi kuva on otettu sillan sisäpuolelta – veikkaan, etteivät vangit nähneet ulkona noin paljoa turisteja!

Nyt paistaa aurinko, mutta menin silti ”sisätilakohteeseen” seuraavaksi eli kuuluisaan Dogen palatsiin. Se oli valtava ja täynnä taidetta. Huone huoneen jälkeen yhä hienompiin huoneisiin. Yksi huoneista oli 52 metriä pitkä!

 

 

 

 

 

 

Dogen palatsista pääsi Hiljaisuuden sillalle. Sen kautta pystyi kulkemaan vankilaan. Aika askeettisen karut olosuhteet vaikutti olleen vangeilla verrattuna vieressä olleeseen loisteliaaseen ja hulppeaan palatsiin.